# Iisalmi salasi asiakirjat lainvastaisesti sadaksi vuodeksi – julkisoikeuden professori kritisoi selvää lainrikkomusta
Iisalmen kaupunki on merkinnyt asiakirjoja salassapidettäviksi tavalla, joka selvästi ylittää lainsäädännön salliman rajan. Asiakirjat on määrätty salaisuudeksi sadaksi vuodeksi kerrallaan – aika, joka ei millään tavalla vastaa mitään laillista perustetta. Julkisoikeuden asiantuntija kritisoi päätöstä jyrkästi ja toteaa, ettei tämänkaltaiselle menettelylle ole oikeudellista justifikaatiota.
Asian esille ottaneet tahot ovat huomauttaneet, että vaikenemisen käytäntö ei ole ollut yksittäinen lipsahdus, vaan järjestelmällinen linja. Kunta on käyttänyt salassapito-oikeuttaan tavalla, joka vaikuttaa selvästi väärinkäytöltä, ja tilanne kuvastaa laajempaa ongelmaa siinä, miten kunnat tulkitsevat ja soveltavat julkisuuslakia.
Lainmukainen salassapito ei salli satavuotisia määräyksiä
Julkisuuslaki määrittelee tarkasti ne tapaukset, joissa viranomainen voi salata asiakirjoja. Nämä perusteet liittyvät yleensä kansallisen turvallisuuden, yksityisyyden, liikesalaisuuksien tai muiden vastaavien oikeutettavien etujen suojaamiseen. Millään näistä perusteista ei kuitenkaan voida perustella satavuotista salassapitomerkintää.
Tyypilliset salassapito-ajat vaihtelevat muutamista vuosista kymmeneen vuoteen, riippuen asiakirjan luonteesta ja siitä, mitä tietoja se sisältää. Esimerkiksi terveystetojen osalta käytetään usein 70 vuoden rajaa potilaiden yksityisyyden suojaamiseksi. Henkilötietoihin liittyviä dokumentteja saatetaan salata 20 vuodeksi. Mutta sata vuotta – se on aivan eri kategoria, ja se vaatisi erityisiä perusteita, joita Iisalmen kaupungin päätöksistä ei löydy.
Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen on tutkinut asiaa ja tullut selkeään johtopäätökseen: Iisalmen tekemät merkinnät eivät kestä laillista arviointia. Voutilaisen arvion mukaan kyseessä on tulkinta, joka on selvässä ristiriidassa lainsäädännön tarkoituksen kanssa ja väärinkäyttää salassapito-oikeisuutta ilmeisesti voimattomalla tavalla.
Vaikenemisen käytäntö laajempi ongelma
Iisalmen tilanne ei ole ensimmäinen samankaltainen tapaus, jossa kunta on tulkinneet salassapito-oikeutensa liian laajasti. Eri puolilla Suomea on tullut esille lukuisia esimerkkejä siitä, miten kunnat ja viranomaisten käyttävät salassapito-merkintöjä tavalla, joka näyttää asiakirjojen julkisuusoikeuksien silkkaa laajentamiselta.
Ilmiö kuvastaa osittain sitä, ettei kunta-alueilla aina ole riittävää osaamista tai tietoisuutta siitä, mitä julkisuuslaki oikeastaan edellyttää. Joillakin organisaatioilla näyttää olevan taipumus salata asiakirjoja "turvalisuuden vuoksi" ilman, että ne todella harkitsevat, ovatko salassapito-perusteet laillisesti kestäviä.
Ongelmasta on huomautettu myös sääntelyä valvovissa elimissä. Tiedonvapausaktivistit ja kansalaisyhteiskuntajärjestöt ovat useaan otteeseen tuoneet esille, että vaikenemisen käytäntö on levinnyt liian laajaksi ja että viranomaisten salassapito-päätöksiä ei aina punnita riittävästi.
Julkisuus ja turvallisuus tasapainossa
Julkisuuslain tarkoituksena on turvata demokraatian toiminta ja kansalaisten oikeus saada tietoa julkisista asioista. Samalla laki myöntää viranomaisten oikeuden suojata tietoja, joiden paljastaminen voisi vahingoittaa tärkeitä etuja. Näiden arvojen välinen tasapaino on oleellinen.
Kuitenkin kun kunnat tai muut viranomaiset asettavat salassapito-ajat, jotka eivät vastaa mihinkään järkevään turvallisuusperusteeseen, ne kallistuvat selvästi väärään suuntaan. Satavuotisten salassapito-merkintöjen tapauksessa kysymys ei ole enää turvallisuudesta – se on pikemminkin vaikenemisen käytäntöä ilman todellista oikeutusta.
Voutilaisen ja muiden asiantuntijoiden mukaan Iisalmen tekemät päätökset edustavat juuri sitä väärinkäyttöä, jota julkisuuslain olisi pitänyt estää. Asiakirjojen sisältöä ei ole kerrottu, mutta pelkkä tosiasia, että kunnan salassapito-merkinnät kestävät sataa vuotta, viittaa siihen, että salassapito-oikeus on käytetty väärään tarkoitukseen.
Mitä nyt tapahtuu
Tilanne herättää kysymyksiä siitä, miten kunnat valvotaan ja kuinka väärinkäytöt saadaan korjatuksi. Kunta voi virallisesti myöntää virheensä ja poistaa salassapito-merkinnät, tai asia voidaan saattaa hallinto-oikeuteen, joka voisi tutkia merkintöjen laillisuuden.
Tässä vaiheessa on olennaista, että Iisalmen kaupunki ottaa asian vakavasti ja tekee välittömiä toimenpiteitä salassapito-merkintöjen korjaamiseksi. Voucerin kaltaisten ammattilaisten kritiikki on selvä signaali siitä, ettei nykytilanne ole kestävä.
Asialla voi olla myös laajempia seurauksia. Jos samanlaisia käytäntöjä löydetään muissa kunnissa, se voisi johtaa kuntien välisiin selvityksiin ja mahdollisesti myös sääntelymuutoksiin, joilla varmistetaan julkisuuslain oikea soveltaminen. Lainmukaisen salassapidon ja julkisuusperiaatteen välinen tasapaino on liian tärkeä asia, jotta sitä voidaan jättää epäselviksi tai väärinkäytetyiksi.
Ladataan kommentteja...