Kelan korvaukset yksityislääkärin palkkioista kasvoivat viidenneksen viime vuonna

Kansaneläkelaitoksen maksamat korvaukset yksityislääkäreiden palkkioista kasvoivat viime vuonna noin viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna. Kehitys jatkaa jo pidempään näkynyttä suuntausta, jossa yhä useampi suomalainen hakeutuu julkisen terveydenhuollon rinnalla myös yksityisen sektorin vastaanotoille ja hakee näistä käynneistä osittaisen korvauksen sairausvakuutuksesta. Muutos herättää kysymyksiä sekä terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudesta että kansalaisten yhdenvertaisuudesta hoitoon pääsyssä.

Kasvun taustalla useita syitä

Yksityislääkärikäyntien korvausten kasvulle on todennäköisesti useita samanaikaisia selityksiä. Yksi keskeinen tekijä on väestön ikääntyminen, joka lisää terveyspalveluiden kokonaiskysyntää kaikilla sektoreilla. Kun yhä useampi ikäluokka tarvitsee säännöllistä seurantaa, erikoislääkärin arvioita tai nopeaa pääsyä tutkimuksiin, osa hakeutuu maksamaan käynnin itse, jos julkisen puolen jono venyy liian pitkäksi.

Toinen tekijä on hintakehitys. Yksityisten lääkäripalveluiden hinnat ovat nousseet viime vuosina, mikä sellaisenaan kasvattaa maksettujen korvausten euromääräistä summaa, vaikka käyntien lukumäärä ei kasvaisi samassa tahdissa. Kun palkkio nousee, myös siitä maksettava korvaus kasvaa, sillä korvaus lasketaan tietyn taksan ja omavastuuosuuden perusteella. Tämä mekanismi selittää osan tilastoissa näkyvästä muutoksesta ilman, että kyse olisi yksinomaan käyntimäärien räjähdysmäisestä kasvusta.

Kolmanneksi taustalla voi vaikuttaa myös se, että ihmiset ovat oppineet hakemaan korvauksia aiempaa aktiivisemmin. Sähköisten asiointipalveluiden yleistyminen on tehnyt korvaushakemusten jättämisestä huomattavasti aiempaa vaivattomampaa, jolloin yhä useampi todellisuudessa käytetty yksityislääkärikäynti päätyy myös tilastoihin sen sijaan, että korvaus jäisi kokonaan hakematta byrokratian pelossa.

Julkisen terveydenhuollon ruuhkat ohjaavat yksityiselle

Monissa hyvinvointialueissa kiireettömän hoidon jonot ovat pysyneet pitkinä, ja osa potilaista kokee, ettei julkiselta puolelta ole saatavissa ajanmukaista apua riittävän nopeasti. Erityisesti erikoislääkärin vastaanotolle pääsy voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia, mikä saa osan potilaista turvautumaan yksityiseen sektoriin nopeamman avun toivossa.

Tämä ilmiö ei ole uusi, mutta se näyttää voimistuneen. Kun julkinen terveydenhuolto priorisoi resurssejaan kiireellisimpiin ja vakavimpiin tapauksiin, kiireettömämmät mutta silti hoitoa vaativat vaivat saattavat jäädä odottamaan pidempään. Osalle potilaista tämä tarkoittaa sitä, että he valitsevat maksaa käynnin itse ja hakea siitä jälkikäteen Kelan korvauksen, vaikka korvaus kattaakin vain osan todellisista kustannuksista.

Samalla on huomattava, että kaikilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tähän vaihtoehtoon. Yksityislääkärin käynti maksaa usein huomattavasti enemmän kuin Kelan korvaama osuus kattaa, jolloin loppusumma jää potilaan itsensä maksettavaksi. Tämä asettaa eri tuloluokissa olevat ihmiset eriarvoiseen asemaan hoitoon pääsyn suhteen, mikä on ollut toistuva keskustelunaihe terveyspolitiikassa jo pidemmän aikaa.

Alueelliset erot korvausten käytössä

Yksityislääkäripalveluiden käyttö ja niistä maksettavat korvaukset eivät jakaudu tasaisesti eri puolilla maata. Suurissa kaupungeissa, joissa yksityisten lääkäriasemien tarjonta on laajempaa ja kilpailua enemmän, käyntejä ja niistä haettavia korvauksia kertyy tyypillisesti enemmän kuin harvaan asutuilla alueilla, joilla yksityisiä palveluntarjoajia on vähemmän tai ei lainkaan.

Tämä alueellinen epätasapaino heijastelee laajempaa terveyspalveluiden saatavuuden eriytymistä. Kaupunkialueilla asuvalla on usein käytännössä enemmän vaihtoehtoja valita, mistä hoitoa hakee, kun taas harvaan asutuilla seuduilla julkinen terveydenhuolto voi olla ainoa realistinen vaihtoehto etäisyyksien ja palveluntarjonnan puutteen vuoksi. Kun korvausten kasvu keskittyy voimakkaasti tietyille alueille, se voi entisestään syventää jo olemassa olevia alueellisia eroja terveyspalveluiden käytössä ja saatavuudessa.

On myös huomioitava, että hyvinvointialueiden välillä on eroja siinä, miten hyvin julkinen terveydenhuolto on onnistunut vastaamaan kysyntään omilla resursseillaan. Alueilla, joilla julkisen puolen jonot ovat lyhyempiä, yksityislääkärin käyttö saattaa olla vähäisempää, kun taas pidempien jonojen alueilla korvausten kasvu voi olla voimakkaampaa.

Mitä muutos tarkoittaa potilaille ja järjestelmälle

Korvausten kasvu viidenneksellä on merkittävä muutos, ja se nostaa esiin useita kysymyksiä sairausvakuutusjärjestelmän tulevaisuudesta. Yhtäältä kehitys voidaan nähdä myönteisenä merkkinä siitä, että ihmiset löytävät tarvitsemansa hoidon jotain kautta, vaikka julkinen puoli ei pystyisikään vastaamaan kaikkeen kysyntään heti. Toisaalta kasvava korvaussumma tarkoittaa myös kasvavaa menoerää sairausvakuutusrahastolle, mikä voi herättää keskustelua korvausjärjestelmän kestävyydestä pitkällä aikavälillä.

Järjestelmän näkökulmasta on olennaista pohtia, onko yksityislääkärikäyntien korvaaminen edelleen tarkoituksenmukainen tapa tukea kansalaisten terveydenhuoltoa, vai pitäisikö resursseja ohjata enemmän suoraan julkisen terveydenhuollon jonojen purkamiseen. Molemmissa vaihtoehdoissa on omat etunsa ja haasteensa, eikä yksiselitteistä vastausta ole helppo antaa.

Potilaan näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin edelleen se, että hoitoon pääsee riittävän nopeasti ja tarvittaessa myös kohtuullisin kustannuksin. Kelan korvausten kasvu kertoo osaltaan siitä, että moni suomalainen on valmis maksamaan lisää saadakseen hoitoa nopeammin, mutta se ei yksin ratkaise julkisen terveydenhuollon perusongelmia. Jatkossa nähtäneen, jatkuuko korvausten kasvu samaa tahtia vai tasaantuuko kehitys, jos hyvinvointialueet onnistuvat lyhentämään hoitojonojaan ja parantamaan palveluidensa saatavuutta. Kunnes niin tapahtuu, yksityislääkärikäynnit ja niistä maksettavat korvaukset todennäköisesti pysyvät merkittävänä osana suomalaisten tapaa hakea terveydenhuollon palveluita.