Leijonat etenee Zürichissä voittokoneena – Barkovin vaikutus näkyy kaikessa

Mitä tapahtui

Leijonat on noussut Zürichin MM-jäillä yhdeksi turnauksen puhutuimmista joukkueista. Suomi on edennyt ottelusta toiseen voittaen tavalla, joka ei aina näytä ulospäin murskaavalta, mutta tuottaa toistuvasti saman lopputuloksen: voiton. Joukkueen tekemisessä on ollut piirteitä, jotka ovat suomalaiselle jääkiekkoyleisölle tuttuja, mutta myös jotakin poikkeuksellisen hämmentävää. Leijonat ei välttämättä hallitse jokaista vaihtoa näkyvästi, ei aina tukahduta vastustajaa täydellisesti eikä rakenna jokaisesta erästä näytöstä. Silti se löytää keinot ratkaista ottelut edukseen.

Tällainen voittaminen kertoo usein joukkueesta enemmän kuin yksittäinen selvä numeroero. MM-turnauksessa pelataan tiiviillä aikataululla, ja jokainen ottelu tuo mukanaan erilaisen vastustajan, rytmin ja paineen. Menestyvä joukkue ei voi nojata vain yhteen vahvuuteen. Sen on kyettävä puolustamaan, hyökkäämään, sietämään vaikeita hetkiä ja reagoimaan nopeasti. Juuri siinä Suomi on onnistunut. Leijonien peli ei ole näyttänyt sattumalta, vaan järjestelmältä, joka toimii myös silloin, kun ulkoinen kuva on ajoittain sekava.

Barkov on enemmän kuin ykköspelaaja

Aleksander Barkovin merkitys tiivistyy siihen, että hän ei ole vain joukkueen tunnetuin nimi tai taitavin hyökkääjä. Hän on pelaaja, jonka kautta koko Leijonien pelillinen identiteetti saa muodon. Barkovin vahvuus ei ole pelkästään näyttävä ratkaisuvoima, vaan kyky tehdä ympärillä olevista pelaajista rauhallisempia ja parempia. Hän lukee tilanteita poikkeuksellisen aikaisin, suojaa kiekkoa vahvasti ja pystyy hidastamaan tai nopeuttamaan peliä sen mukaan, mitä hetki vaatii.

Suomen kannalta tämä on valtava etu. Kansainvälisessä turnauksessa yksittäiset virheet korostuvat, ja pelin tempo vaihtelee rajusti. Kun keskushyökkääjä pystyy hallitsemaan sekä hyökkäys- että puolustussuuntaa, koko viisikko voi nojata hänen päätöksiinsä. Barkov ei tarvitse jatkuvasti näkyviä tehopisteitä osoittaakseen arvonsa. Hänen vaikutuksensa näkyy siinä, kuinka Suomi pääsee pois paineen alta, kuinka hyökkäykset käynnistyvät ja kuinka vastustajan parhaat pelaajat joutuvat tekemään ratkaisunsa tavallista ahtaammassa tilassa.

Voittamisen tapa voi hämätä

Leijonien tämän turnauksen kulku on hämmentävä juuri siksi, että se ei aina noudata perinteistä tarinaa ylivoimaisesta joukkueesta. Suomi saattaa näyttää hetkittäin odottavalta, jopa passiiviselta. Sitten peli kääntyy nopeasti, vastustajan virhe pakotetaan esiin ja ottelu alkaa valua Leijonien suuntaan. Tässä on kyse kärsivällisyydestä, mutta myös luottamuksesta. Joukkue näyttää uskovan siihen, että sen rakenne kestää.

Jääkiekkossa näyttävyys ja tehokkuus eivät ole sama asia. Moni joukkue voi hallita kiekkoa pitkiä jaksoja ilman, että se saa luotua todellista vaaraa. Suomi puolestaan on usein parhaimmillaan silloin, kun se saa pelin näyttämään vastustajalle vaikealta. Keskialue tukitaan, maalinedusta pidetään puhtaana ja hyökkäyksiin lähdetään silloin, kun siihen on aidosti mahdollisuus. Tämä ei aina tuota katsojalle jatkuvaa viihdettä, mutta turnauskiekossa se on usein arvokkaampaa kuin avoin hyökkäysiloittelu.

Joukkueen rauhallisuus on ase

Yksi Leijonien suurimmista vahvuuksista on ollut rauhallisuus. MM-turnauksen aikana joukkueet joutuvat kohtaamaan tilanteita, joissa tunne voi viedä pelin pois raiteiltaan. Tuomarilinjat vaihtelevat, ottelut kiristyvät ja vastustajat yrittävät rikkoa rytmiä. Suomi on kuitenkin pystynyt pitämään pelinsä koossa myös silloin, kun ottelu ei ole edennyt ihanteellisesti.

Rauhallisuus ei tarkoita tunteettomuutta. Päinvastoin, Leijonien pelaamisessa on ollut paljon latausta, mutta se on kanavoitu työntekoon. Vaihdot pelataan loppuun, puolustusvelvoitteista pidetään kiinni ja hyökkäysalueella maltetaan tehdä oikea ratkaisu. Barkovin kaltaisen johtavan pelaajan merkitys korostuu juuri näissä hetkissä. Kun joukkueen tärkein hahmo ei hätiköi, muidenkin on helpompi pysyä suunnitelmassa.

Suomi nojaa yhteiseen rakenteeseen

Leijonien menestys ei ole yhden pelaajan varassa, vaikka Barkovin rooli on poikkeuksellisen suuri. Suomen jääkiekkomaajoukkueen vahvuus on pitkään rakentunut yhteisen rakenteen ympärille. Pelaajien pitää tietää, missä muut ovat, mitä eri tilanteissa odotetaan ja miten peliä hallitaan ilman turhia riskejä. Zürichissä tämä ajatus on näkynyt selvästi.

Joukkueen viisikkopeli on ollut kurinalaista. Puolustajat eivät ole jääneet yksin, hyökkääjät ovat auttaneet syvällä omalla alueella ja kiekolliset ratkaisut on pyritty tekemään järkevästi. Tällainen pelaaminen voi näyttää yksinkertaiselta, mutta se vaatii paljon toistoja ja yhteistä ymmärrystä. Kun jokainen pelaaja hyväksyy roolinsa, kokonaisuudesta tulee vaikeasti murrettava.

Tämä on myös syy siihen, miksi Leijonat pystyy voittamaan erilaisia otteluita. Kaikki pelit eivät ratkea samalla tavalla. Joskus tarvitaan vahvaa maalivahtipeliä, joskus erikoistilanteita, joskus kärsivällistä puolustamista ja joskus yksilön ratkaisua. Hyvä joukkue tunnistaa, mitä ottelu kulloinkin vaatii. Suomi on tähän mennessä näyttänyt osaavansa sen.

Barkovin johtajuus ei tarvitse suuria eleitä

Urheilussa johtajuutta mitataan usein näkyvillä teoilla: maaleilla, taklauksilla tai suurilla tunteenpurkauksilla. Barkovin johtajuus on toisenlaista. Se perustuu esimerkkiin, pelin ymmärtämiseen ja jatkuvaan luotettavuuteen. Hän tekee oikeita asioita myös silloin, kun ne eivät päädy kohokoosteisiin. Hän puolustaa, tukee, voittaa kaksinkamppailuja ja käyttää kiekkoa tavalla, joka antaa joukkueelle aikaa hengittää.

Tällainen johtajuus sopii Leijonille erityisen hyvin. Suomen menestys on harvoin rakentunut suurten puheiden varaan. Se on syntynyt arjen teoista, sitoutumisesta ja siitä, että jokainen hyväksyy yhteisen tavan pelata. Barkov tuo tähän malliin maailmanluokan tason. Kun hän on kaukalossa, Suomi voi pelata sekä viisaasti että vaarallisesti.

Mitä seuraavaksi on odotettavissa

Voittoputki ei kuitenkaan takaa mitään. MM-turnauksen ratkaisupeleissä marginaalit pienenevät entisestään. Yksi jäähy, yksi kiekonmenetys tai yksi epäonnistunut vaihto voi muuttaa koko ottelun suunnan. Siksi Leijonien on pidettävä kiinni siitä, mikä on tuonut joukkueen tähän asti: kärsivällisyydestä, puolustuskurista ja siitä, että parhaat pelaajat näyttävät suuntaa.

Zürichin turnauksen perusteella Suomi on joukkue, jota on vaikea lukea ja vielä vaikeampi horjuttaa. Se ei välttämättä häikäise jokaisella osa-alueella, mutta se voittaa. Juuri se tekee Leijonista vaarallisen. Kun joukkue pystyy keräämään tuloksia myös epätäydellisillä hetkillä, sen itseluottamus kasvaa. Barkovin ympärille rakentuva kokonaisuus antaa Suomelle mahdollisuuden tavoitella turnauksessa kaikkein suurinta palkintoa.

Leijonien tarina Zürichissä on toistaiseksi kertomus joukkueesta, joka ei ole pelannut itseään tyhjäksi näyttääkseen vahvalta. Se on näyttänyt vahvalta siksi, että se on osannut voittaa eri tavoilla. Ja kaiken keskellä on Barkov, pelaaja, jonka rauhallinen vaikutus tekee hämmentävästä voittokoneesta ymmärrettävämmän.