Hyökkäys on löytänyt selkeän rungon
Leijonien turnaus on edennyt vaiheeseen, jossa yksittäiset onnistumiset eivät enää riitä, vaan joukkueen kokonaiskuvan on alettava näyttää mestaruuskandidaatin arvoiselta. Hyökkäyksen osalta merkit ovat rohkaisevia. Aleksander Barkovin johtama ketju on pystynyt määrittämään pelin rytmiä, pitämään kiekkoa hyökkäysalueella ja pakottamaan vastustajia puolustamaan pitkiä vaihtoja. Se on juuri sellaista pelaamista, jota Suomi tarvitsee kovimpia maita vastaan.
Barkovin ketjun merkitys ei näy vain maaleissa tai syöttöpisteissä. Ketju rauhoittaa peliä, antaa puolustajille aikaa vaihtaa ja pakottaa vastustajan parhaat pelaajat käyttämään energiaa puolustamiseen. Kun ykkösketju pystyy hallitsemaan kiekkoa myös paineen alla, koko joukkueen peli muuttuu tasapainoisemmaksi. Se vähentää kiireisiä purkuja, kääntää aluepainetta Suomen eduksi ja luo tilaa muille ketjuille iskeä seuraavissa vaihdoissa.
Nelosketju tuo vanhan menestysreseptin mieleen
Yhtä tärkeää on se, että Leijonien nelosketju on onnistunut omassa roolissaan. Arvoturnauksissa menestyvät joukkueet eivät yleensä elä vain tähtipelaajiensa varassa. Ratkaisevaa on, kuinka hyvin alemmat ketjut pystyvät pitämään pelin oikeassa päässä kaukaloa, voittamaan kaksinkamppailuja ja horjuttamaan vastustajan rakennetta.
Suomen nelosketjun pelaaminen on muistuttanut monella tavalla niitä elementtejä, joilla Leijonat on aiemmin voittanut suuria otteluita. Ketju ei yritä tehdä pelistä liian monimutkaista, vaan perustaa tekemisensä luisteluun, kamppailuvoimaan ja kiekon toimittamiseen syvälle. Tällainen pelaaminen voi näyttää ulospäin yksinkertaiselta, mutta turnauksen edetessä sen arvo kasvaa. Kun nelosketju pakottaa vastustajan puolustajat kääntymään omiin päin ja ottamaan iskuja laidoissa, se kuluttaa vastustajaa tavalla, joka näkyy usein vasta ottelun loppuhetkillä.
Ketjutasapaino antaa valmennukselle vaihtoehtoja
Kun sekä kärkiketju että nelosketju toimivat, valmennuksella on enemmän vaihtoehtoja ottelun sisällä. Ykkösketjua voidaan käyttää hyökkäyspään aloituksiin ja ylivoimatilanteiden jatkeena, kun taas nelosketju voi ottaa vastuuta energiaa vaativissa kohdissa. Tällainen työnjako on arvokas etenkin tiukoissa otteluissa, joissa yksikin huono vaihtopari voi muuttaa pelin suunnan.
Leijonien vahvuus on perinteisesti ollut rakenteessa. Joukkue ei tarvitse jatkuvaa kaoottista hyökkäyspeliä ollakseen vaarallinen, vaan se voi voittaa otteluita myös kärsivällisesti. Tämän rakenteen kannalta on olennaista, että jokainen ketju ymmärtää roolinsa. Barkovin ketju voi hallita kiekollista peliä, muut ketjut voivat tukea sitä suoraviivaisuudella, ja nelosketju voi tuoda otteluihin fyysisen ja henkisen latauksen, joka tarttuu koko joukkueeseen.
Suurin kysymys löytyy maalilta
Hyökkäyksen lupaavista merkeistä huolimatta Leijonien merkittävin menestystekijä on yhä osittain testaamatta. Maalivahtipeli on arvoturnauksissa usein se osa-alue, joka erottaa hyvän joukkueen mestarijoukkueesta. Hyökkäys voi hallita tapahtumia pitkiä jaksoja, mutta pudotuspelien kaltaisissa otteluissa maalivahdin on pystyttävä ottamaan myös ne torjunnat, joita ei voi vaatia rakenteen perusteella.
Tiistain ottelu tarjoaa tähän tärkeän mittarin. Suomen maalivahdit eivät ole vielä joutuneet aivan siihen paineeseen, jossa jokainen irtokiekko, maskin takaa tuleva laukaus ja alivoiman poikittaissyöttö voi ratkaista turnauksen suunnan. Vasta kova ottelu paljastaa, kuinka rauhallisesti maalivahti pystyy lukemaan peliä, hallitsemaan paluukiekkoja ja pitämään joukkueen pystyssä silloin, kun kenttäpelaaminen ei ole täydellistä.
Maalivahtipelin merkitys korostuu paineen alla
Arvoturnauksissa maalivahtien arviointi on usein vaikeaa ennen ratkaisupelejä. Helpommissa otteluissa torjuntaprosentit voivat näyttää hyviltä, vaikka todellisia huippupaikkoja ei tulisi montaa. Toisaalta yksittäinen päästetty maali voi vääristää kuvaa, jos joukkueen edessä pelaaminen on ollut hajanaista. Siksi tärkeintä ei ole vain tilasto, vaan vaikutelma varmuudesta.
Leijonat tarvitsee maaliltaan rauhaa. Puolustajat uskaltavat pitää etäisyytensä oikeina, kun he luottavat siihen, että maalivahti hoitaa ensimmäisen laukauksen ja ohjaa irtokiekot hallitusti. Hyökkääjät voivat lähteä nopeammin vastaiskuihin, jos oman pään tilanne ei näytä jatkuvasti hätäiseltä. Maalivahti vaikuttaa siis koko viisikon pelaamiseen, vaikka hänen roolinsa näkyy ulospäin vain torjuntoina.
Tiistai voi määrittää turnauksen suunnan
Tiistain ottelusta tulee Leijonille muutakin kuin yksi peli ohjelmassa. Se on testi sille, kuinka valmis joukkue on siirtymään turnauksen vaativimpaan vaiheeseen. Hyökkäys on näyttänyt pystyvänsä luomaan painetta useammalla tavalla, ja nelosketju on tuonut joukkueeseen sellaista sitkeyttä, jota tarvitaan pitkissä turnauksissa. Nyt sama uskottavuus on saatava myös maalille.
Jos maalivahtipeli kestää, Suomen kokonaisuus näyttää vaaralliselta. Barkovin ketjun kaltaisen johtavan yksikön ympärille on mahdollista rakentaa voittavaa jääkiekkoa, kunhan alemmat ketjut jatkavat työntekoa ja puolustus pysyy tiiviinä. Jos taas maalilla alkaa näkyä epävarmuutta, se voi muuttaa koko joukkueen pelaamista varovaisemmaksi. Silloin hyökkäyksen vahvuudet eivät välttämättä pääse esiin samalla tavalla.
Leijonien vahvuus on yhä kokonaisuudessa
Leijonien tilanne on lupaava, mutta ei vielä valmis. Joukkueessa on selkeä johtava ketju, toimiva nelosketju ja tuttu pelillinen perusta. Nämä ovat elementtejä, joilla Suomi on aiemminkin pystynyt nousemaan pitkälle. Mestaruustason joukkue tarvitsee kuitenkin jokaiselle osa-alueelle varmuuden, eikä maalivahtipelin kysymykseen ole vielä saatu lopullista vastausta.
Siksi tiistai nousee tärkeäksi rajapyykiksi. Se ei yksin ratkaise koko turnausta, mutta se voi kertoa paljon siitä, kuinka pitkälle Leijonien eväät riittävät. Hyökkäys on antanut syyn odottaa hyvää, nelosketju on vahvistanut joukkueen selkärankaa ja pelirakenne näyttää tutulta. Nyt tarvitaan vielä varmuus siitä, että viimeinen lukko kestää silloin, kun ottelun paine on suurimmillaan.
Ladataan kommentteja...