Puolustusveroa kannattavat vain SDP ja vihreät

Suomessa käydään jälleen keskustelua siitä, miten kasvavat puolustusmenot tulisi rahoittaa pitkällä aikavälillä. Yhdeksi vaihtoehdoksi on nostettu ajatus erillisestä puolustusverosta tai muusta verotulojen korvamerkinnästä, jolla tietty osa kerätyistä verovaroista ohjattaisiin nimenomaisesti puolustuskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen. Puolueiden kannat mallia kohtaan poikkeavat kuitenkin selvästi toisistaan: kun SDP ja vihreät ovat valmiita harkitsemaan tällaista ratkaisua, moni muu puolue, kuten vasemmistoliitto, suhtautuu ajatukseen varauksellisesti.

Puolustusmenojen kasvu pakottaa etsimään uusia rahoitustapoja

Taustalla on viime vuosina tapahtunut merkittävä muutos Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristössä. Puolustusmenoja on kasvatettu useissa Euroopan maissa, ja Suomessakin puolustusbudjetin kasvattamisesta on tullut lähes kaikkien eduskuntapuolueiden yhteinen tavoite, vaikka näkemykset kasvun tahdista ja tasosta vaihtelevat. Kun puolustukseen käytettävä rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta, herää väistämättä kysymys siitä, mistä rahat otetaan ja miten rahoitus turvataan myös taloudellisesti heikompina aikoina.

Perinteisesti puolustusmenot on rahoitettu osana valtion yleistä budjettia, jolloin rahoitus kilpailee muiden menoerien, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulutuksen tai infrastruktuurin, kanssa. Tämä malli on pitänyt puolustusrahoituksen osana normaalia budjettikeskustelua, jossa vuosittain punnitaan eri hallinnonalojen tarpeita suhteessa toisiinsa. Osa poliitikoista ja asiantuntijoista on kuitenkin alkanut kysyä, pitäisikö puolustusrahoitusta kohdella jatkossa toisin, jotta se ei olisi yhtä altis vuosittaisille budjettineuvotteluille ja suhdannevaihteluille.

Juuri tästä tarpeesta on noussut ajatus korvamerkitystä verotulosta: mallista, jossa tietty vero tai veron osa säädettäisiin suoraan käytettäväksi puolustusmenoihin, ilman että summa kulkisi tavanomaisen budjettiharkinnan kautta. Ajatuksen kannattajat näkevät tässä keinon varmistaa puolustuskyvyn rahoituksen ennustettavuus pitkällä aikavälillä, riippumatta siitä, mikä hallitus kulloinkin on vallassa tai millainen taloudellinen tilanne maassa vallitsee.

SDP ja vihreät avoimia korvamerkinnälle

SDP:n ja vihreiden piirissä ajatukseen puolustusveron kaltaisesta korvamerkitystä rahoituksesta on suhtauduttu myönteisemmin kuin monissa muissa puolueissa. Molemmat puolueet ovat viime vuosina korostaneet, että turvallisuusympäristön muutos edellyttää pitkäjänteistä ja vakaata rahoitusta puolustukselle, eikä puolustusmäärärahojen pitäisi olla ensimmäisten leikkauskohteiden joukossa taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Korvamerkityn veron kannattajat perustelevat kantaansa sillä, että puolustuskyvyn rakentaminen, kuten materiaalihankinnat, henkilöstön koulutus ja infrastruktuurin ylläpito, vaatii monivuotista suunnittelua. Jos rahoitus riippuu joka vuosi uudestaan käytävistä budjettineuvotteluista, pitkän aikavälin hankkeiden suunnittelu vaikeutuu ja hankintojen aikatauluihin voi tulla katkoksia. Erillisellä, korvamerkityllä rahoituskanavalla tätä epävarmuutta voitaisiin vähentää.

Samalla kannattajat ovat tuoneet esiin, että avoimesti nimetty puolustusvero voisi lisätä kansalaisten ymmärrystä siitä, mihin varat käytetään, ja sitä kautta vahvistaa yhteiskunnallista hyväksyntää puolustusmenojen kasvulle. Kun veron käyttötarkoitus olisi selkeästi määritelty, veronmaksajien olisi helpompi hahmottaa, että kyseessä on investointi maan turvallisuuteen eikä yleinen verotuksen kiristys.

Vasemmistoliitto ja muut puolueet suhtautuvat varauksella

Kaikki puolueet eivät kuitenkaan ole valmiita hyväksymään korvamerkinnän periaatetta yhtä suoraviivaisesti. Vasemmistoliitossa on tuotu esiin, ettei verotulojen sitominen etukäteen tiettyyn sektoriin ole ongelmatonta, vaikka kyseessä olisikin puolustus. Puolueen piirissä on muistutettu, että verojärjestelmän yleinen periaate Suomessa on ollut se, että valtion tulot kootaan yhteiseen kassaan, josta menot jaetaan vuosittain poliittisen harkinnan ja tarveharkinnan perusteella. Tästä periaatteesta poikkeaminen yhden sektorin kohdalla voi avata oven vaatimuksille korvamerkitä verotuloja myös muille aloille, mikä puolestaan voisi jäykistää koko julkisen talouden ohjausta.

Vasemmistoliiton varovaisuuden taustalla on myös huoli siitä, että korvamerkintä saattaisi vaikeuttaa muiden yhteiskunnallisesti tärkeiden menoerien, kuten sosiaaliturvan tai julkisten palveluiden, rahoitusta, jos osa verokertymästä olisi jäädytetty käytettäväksi vain yhteen tarkoitukseen. Erityisesti taloudellisesti tiukkoina vuosina korvamerkitty rahoitus voisi tarkoittaa sitä, että muiden menojen leikkaustarve kasvaisi entisestään, koska osa verotuloista olisi jo etukäteen varattu.

Myös osassa muita puolueita on esitetty vastaavia epäilyjä, vaikka puolustusmenojen kasvattamista sinänsä kannatetaan laajasti yli puoluerajojen. Erimielisyys ei siis koske sitä, tarvitaanko lisää rahaa puolustukseen, vaan sitä, millä mekanismilla rahoitus tulisi järjestää ja kuinka paljon liikkumavaraa valtion budjetissa halutaan säilyttää tulevaisuuden varalle.

Korvamerkinnän käytännön haasteet

Verotulojen korvamerkintä ei ole Suomen verojärjestelmässä täysin vieras ajatus, mutta se on toistaiseksi ollut poikkeus pikemminkin kuin sääntö. Julkisen talouden asiantuntijat ovat pitkään suhtautuneet korvamerkintöihin varauksella, koska ne vähentävät päättäjien mahdollisuuksia reagoida joustavasti muuttuviin taloudellisiin tilanteisiin. Jos esimerkiksi talous ajautuu taantumaan ja verokertymä pienenee yleisesti, korvamerkitty vero saattaa silti tuottaa vähemmän kuin puolustukselle olisi tarve, jolloin rahoitusta jouduttaisiin joka tapauksessa täydentämään yleisistä budjettivaroista. Tällöin korvamerkinnän tuoma ennustettavuus jäisi osittain näennäiseksi.

Toisaalta korvamerkinnän kannattajat vastaavat, että malli voitaisiin rakentaa niin, että se sisältää mekanismin, jolla rahoitus turvataan myös heikompina vuosina, esimerkiksi yhdistämällä korvamerkintä vähimmäistasoon, jonka valtio sitoutuu joka tapauksessa takaamaan. Tällaisten teknisten yksityiskohtien suunnittelu vaatisi kuitenkin huolellista valmistelua, ja juuri näistä yksityiskohdista poliittinen yksimielisyys puuttuu vielä kokonaan.

Lisäksi on huomioitava, että uuden veron käyttöönotto tai olemassa olevan veron korvamerkintä vaatisi lainsäädäntömuutoksia ja todennäköisesti laajaa parlamentaarista valmistelua. Koska aihe koskettaa sekä verotusta että puolustuspolitiikkaa, siihen liittyvät päätökset kuuluvat tyypillisesti niihin kysymyksiin, joissa pyritään laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen ennen kuin mitään konkreettista esitystä viedään eteenpäin.

Keskustelu jatkuu ilman selvää ratkaisua

Tällä hetkellä puolustusveron tai verotulojen korvamerkinnän kannatus rajoittuu lähinnä SDP:hen ja vihreisiin, eikä laajempaa poliittista yksimielisyyttä mallin ympärille ole muodostunut. Vasemmistoliiton ja muiden puolueiden varauksellisuus kertoo siitä, että vaikka puolustusmenojen kasvattamisesta vallitsee laaja yhteisymmärrys, keinot rahoituksen järjestämiseksi jakavat mielipiteitä voimakkaasti.

On todennäköistä, että keskustelu aiheesta jatkuu tulevina kuukausina osana laajempaa julkisen talouden ja turvallisuuspolitiikan yhteensovittamista koskevaa keskustelua. Kysymys siitä, rahoitetaanko puolustusta jatkossakin osana yleistä budjettia vai luodaanko sille erillinen, korvamerkitty rahoituskanava, jää toistaiseksi avoimeksi. Ratkaisu vaatisi todennäköisesti laajaa poliittista valmistelua ja yhteisymmärrystä useiden puolueiden kesken, sillä verotuksen rakenteisiin tehtävät muutokset koskettavat koko yhteiskuntaa eivätkä ainoastaan puolustushallinnon rahoitusta.

Samaan aikaan puolustusmenojen kasvupaine ei ole hellittämässä, mikä tarkoittaa, että rahoitustapaa koskeva keskustelu tuskin katoaa julkisuudesta lähiaikoina. Se, päädytäänkö lopulta erilliseen puolustusveroon, muuhun korvamerkittyyn ratkaisuun vai pitäytymiseen nykyisessä budjettimallissa, riippuu paljolti siitä, millaiseksi puolueiden väliset neuvottelut ja mahdolliset tulevat hallitusohjelmat muodostuvat.