Stubb pyytää Muskia sallimaan Ukrainalle laajemmat Starlink-yhteydet

Suomen tasavallan presidentti on ottanut esiin Ukrainan satelliittiyhteyksien laajentamisen kysymyksen suoraan Starlink-verkon omistavan yrityksen johtajan kanssa. Kyse on pyynnöstä sallia Ukrainalle nykyistä huomattavasti laajempi pääsy satelliittipohjaiseen internetyhteyteen, joka on sodan aikana muodostunut maan viestiliikenteen selkärangaksi niin rintamalla kuin siviilihallinnossakin.

Aloite nousi esiin Pariisin avaruuskokouksessa

Asia nousi julkisuuteen jo kesäkuun alussa, kun Suomen valtionjohto osallistui Pariisissa järjestettyyn avaruusalan huippukokoukseen. Tilaisuudessa käsiteltiin laajasti Euroopan avaruusstrategiaa, satelliittiteknologian roolia turvallisuuspolitiikassa sekä sitä, miten yksityiset toimijat ovat viime vuosina nousseet keskeiseen asemaan aiemmin valtioiden hallitsemalla alalla. Suomen edustaja kertoi tuolloin aikovansa lähestyä satelliittiverkon omistajaa henkilökohtaisesti ja pyytää tätä laajentamaan Ukrainan käytössä olevaa yhteyskapasiteettia.

Tieto siitä, että pyyntö on nyt esitetty muodollisemmin, on herättänyt kiinnostusta eurooppalaisissa turvallisuuspiireissä. Kyse ei ole pelkästä teknisestä yksityiskohdasta, vaan laajemmasta kysymyksestä siitä, missä määrin yksittäisen yrityksen päätökset voivat vaikuttaa sotatoimien kulkuun ja miten eurooppalaiset valtiot voivat vaikuttaa tähän dynamiikkaan diplomaattisin keinoin.

Satelliittiyhteyksien merkitys sodankäynnissä

Satelliittipohjainen internetyhteys on noussut Ukrainan sodassa poikkeuksellisen tärkeään asemaan. Perinteinen viestintäinfrastruktuuri, kuten valokuituverkot ja matkapuhelinmastot, on ollut toistuvien hyökkäysten kohteena, ja monilla alueilla se on tuhoutunut kokonaan tai osittain. Satelliittiyhteydet ovat tarjonneet vaihtoehdon, joka ei ole yhtä riippuvainen maan pinnalla sijaitsevasta infrastruktuurista ja jota on siksi huomattavasti vaikeampi katkaista sotilaallisin keinoin.

Käytännössä yhteyksiä on hyödynnetty niin siviilihallinnon toiminnan ylläpitämisessä, sairaaloiden ja pelastuspalveluiden viestiliikenteessä kuin armeijan komentoketjun ja tiedustelun tukemisessa. Erityisesti rintamalla yhteyksien avulla on voitu koordinoida joukkojen liikkeitä, välittää tiedustelutietoa reaaliaikaisesti ja ohjata muun muassa miehittämättömien ilma-alusten toimintaa. Tämän vuoksi yhteyksien määrä, kattavuus ja luotettavuus vaikuttavat suoraan sotilaallisiin kykyihin tavalla, joka ei ollut yhtä ilmeistä vielä muutama vuosi sitten.

Samalla riippuvuus yhdestä yksityisestä palveluntarjoajasta on herättänyt huolta. Kun keskeinen viestintäkapasiteetti on yhden yrityksen ja sen omistajan päätösvallan alla, mahdolliset rajoitukset tai käyttöehtojen muutokset voivat vaikuttaa suoraan sotatoimien tehokkuuteen. Tämä on nostanut esiin kysymyksiä siitä, tulisiko tällaisen kriittisen infrastruktuurin hallinnan olla laajemmin valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen ohjauksessa, vai jääkö se jatkossakin yksittäisten yritysten päätösvallan piiriin.

Aiemmat kiistat yhteyksien rajoituksista

Satelliittiverkon käyttöön liittyvät kiistat eivät ole uusi ilmiö. Aiempina sotavuosina on noussut esiin useita tapauksia, joissa yhteyksien saatavuutta on rajoitettu tietyillä alueilla tai tietyissä operaatioissa, mikä on herättänyt kritiikkiä sekä Ukrainan johdon että useiden länsimaiden puolelta. Rajoitusten taustalla on esitetty erilaisia perusteluja, muun muassa huolta siitä, että yhteyksiä käytettäisiin operaatioihin, jotka voisivat laajentaa konfliktia merkittävästi nykyistä laajemmalle alueelle.

Tällaiset tapaukset ovat tehneet selväksi, että satelliittiyhteyksien saatavuus ei ole itsestäänselvyys, vaan siihen liittyy jatkuvaa neuvottelua yrityksen, Ukrainan viranomaisten ja liittolaismaiden välillä. Juuri tästä syystä eurooppalaisten päättäjien suora yhteydenpito yrityksen johtoon on noussut yhdeksi keinoksi varmistaa, että Ukrainan tarpeet otetaan huomioon myös jatkossa. Henkilökohtaiset yhteydenotot valtionpäämiesten tasolla kertovat siitä, kuinka merkittäväksi kysymys on muodostunut osana laajempaa turvallisuuspoliittista keskustelua.

Eurooppalainen näkökulma avaruusinfrastruktuuriin

Pariisin huippukokouksen taustalla oli laajempi eurooppalainen pyrkimys vahvistaa omaa avaruusteknologista osaamista ja vähentää riippuvuutta yksittäisistä ei-eurooppalaisista toimijoista. Keskusteluissa nousivat esiin niin siviilikäyttöön tarkoitetut satelliittijärjestelmät kuin turvallisuus- ja puolustussektorin tarpeet. Euroopan unionin piirissä on jo pidempään valmisteltu omia satelliittiverkkohankkeita, joiden tavoitteena on tarjota vaihtoehto ulkomaisille palveluntarjoajille, mutta tällaisten järjestelmien rakentaminen ja käyttöönotto vievät vuosia.

Tässä välissä Ukrainan ja laajemmin Euroopan turvallisuuden kannalta keskeiset yhteydet nojaavat edelleen vahvasti olemassa oleviin, yksityisten yritysten ylläpitämiin verkkoihin. Tämä asetelma korostaa diplomaattisten suhteiden merkitystä: kun teknistä riippumattomuutta ei vielä ole saavutettu, poliittinen vaikuttaminen ja henkilökohtaiset yhteydet nousevat keskeiseen rooliin sen varmistamisessa, että tarvittavat resurssit ovat käytettävissä silloin kun niitä tarvitaan.

Mitä laajennetut yhteydet käytännössä tarkoittaisivat

Laajemmilla yhteyksillä viitataan käytännössä sekä yhteyksien maantieteellisen kattavuuden laajentamiseen että käytettävissä olevan kapasiteetin kasvattamiseen. Ukrainan alueella on edelleen vyöhykkeitä, joilla yhteyksien saatavuus on rajallista tai epävakaata, mikä vaikeuttaa sekä siviilielämän että sotilaallisen toiminnan jatkuvuutta. Kapasiteetin kasvattaminen puolestaan mahdollistaisi useampien käyttäjien, laitteiden ja järjestelmien liittämisen verkkoon samanaikaisesti ilman, että yhteyksien laatu heikkenisi.

Käytännön tasolla tällaiset muutokset voisivat parantaa muun muassa sairaaloiden ja pelastuspalvelujen toimintavarmuutta, helpottaa etäopetuksen ja hallinnollisten palvelujen järjestämistä alueilla, joilla perinteinen infrastruktuuri on vaurioitunut, sekä tukea armeijan operatiivista toimintaa laajemmalla rintamalla. Samalla on huomioitava, että päätökset yhteyksien laajuudesta tehdään viime kädessä yrityksen sisällä, mikä tarkoittaa, että ulkopuolisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet perustuvat pitkälti neuvotteluun ja suhteiden ylläpitoon.

Jatko ja odotukset

Toistaiseksi ei ole julkista tietoa siitä, onko pyyntöön saatu vastausta tai millaisiin konkreettisiin toimiin se on johtanut. Aihe todennäköisesti nousee uudelleen esiin tulevissa kansainvälisissä kokouksissa, joissa käsitellään Ukrainan tukemista ja eurooppalaista turvallisuusyhteistyötä. Monet tarkkailijat pitävät todennäköisenä, että satelliittiyhteyksien saatavuudesta käytävä keskustelu jatkuu osana laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös aseavun, taloudellisen tuen ja jälleenrakennuksen kysymykset.

Samalla keskustelu heijastaa laajempaa muutosta kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa: yksityisten teknologiayritysten rooli on kasvanut niin merkittäväksi, että niiden päätöksillä voi olla suoria vaikutuksia valtioiden väliseen konfliktiin ja sen kulkuun. Tämä on pakottanut myös perinteiset valtiojohtoiset toimijat etsimään uudenlaisia tapoja vaikuttaa asioihin, joissa keskeinen valta ei enää ole yksinomaan valtioilla itsellään. Suomen esiin nostama pyyntö on yksi esimerkki siitä, miten tätä uutta asetelmaa pyritään navigoimaan käytännön diplomatian keinoin.