Uusi kokeilu Suomessa: Varoitusviestit drooneista perille, vaikka sähkökatkon aikana

Suomessa on käynnistymässä kokeilu, joka voi muuttaa tapaa, jolla ihmisille välitetään kiireellisiä varoituksia häiriö- ja kriisitilanteissa. Digita kokeilee uutta teknologiaa, jonka avulla varoitusviestejä voidaan saada matkapuhelimiin myös silloin, kun tavallinen viestintäverkko on kaatunut tai alueella on laaja sähkökatko. Ratkaisun keskeinen ajatus on hyödyntää miehittämättömiä ilma-aluksia viestien välittämisessä.

Kokeilu osuu aikaan, jolloin yhteiskunnan varautumiseen kohdistuu yhä suurempia odotuksia. Sähkökatkot, rajut sääilmiöt, tietoliikenteen häiriöt ja muut poikkeustilanteet voivat nopeasti heikentää ihmisten mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa. Kun viranomaisviestintä nojaa moniin eri kanaviin, myös niiden toimintavarmuus nousee keskeiseksi kysymykseksi. Uusi teknologia ei korvaisi nykyisiä järjestelmiä, mutta se voisi täydentää niitä tilanteissa, joissa perinteiset yhteydet eivät enää riitä.

Varoitusviestien perillemeno on kriittinen osa turvallisuutta

Häiriötilanteessa ensimmäiset minuutit voivat olla ratkaisevia. Jos alueella uhkaa tulva, laaja tulipalo, vaarallisen aineen päästö tai muu nopeasti etenevä vaara, ihmisille on saatava tieto selkeästi ja nopeasti. Suomessa viranomaisilla on käytössä useita tapoja varoittaa väestöä, kuten vaaratiedotteet, radiolähetykset, verkkopalvelut, sosiaalinen media ja erilaiset puhelimiin välittyvät ilmoitukset.

Ongelma syntyy, jos viestintäverkot eivät ole käytettävissä. Laaja sähkökatko voi vaikuttaa tukiasemiin, tiedonsiirtoyhteyksiin ja ihmisten omiin laitteisiin. Vaikka monet järjestelmät on varustettu varavoimalla, pitkä häiriö tai usean samanaikaisen ongelman ketju voi heikentää palvelujen toimintaa. Myös myrskyt, lumikuormat, tulvat tai tekniset viat voivat vahingoittaa infrastruktuuria paikallisesti.

Tällaisissa tilanteissa tarvitaan vaihtoehtoisia tapoja välittää viestejä. Miehittämättömään ilma-alukseen perustuva ratkaisu voisi toimia väliaikaisena viestinvälittäjänä alueella, jossa maanpäällinen verkko on pois käytöstä tai pahasti ruuhkautunut. Ilma-alus voisi nousta ilmaan, siirtyä häiriöalueen ylle ja lähettää varoitusviestin puhelimiin soveltuvan tekniikan avulla. Tavoitteena olisi, että ihmiset saisivat vähintään välttämättömän tiedon: mitä on tapahtunut, mitä alueella on syytä tehdä ja mistä lisätietoa voidaan saada.

Miehittämätön ilma-alus voisi paikata katkennutta yhteyttä

Kokeiltavan teknologian kiinnostavin piirre on sen liikkuvuus. Kiinteä viestintäverkko perustuu tukiasemiin, mastoihin, sähkönsyöttöön ja runkoyhteyksiin. Ne ovat yleensä luotettavia, mutta ne ovat sidottuja tiettyyn paikkaan. Jos alueen laitteisto vahingoittuu tai sähkönsyöttö katkeaa pitkäksi aikaa, verkon palauttaminen voi vaatia huoltoa, varaosia ja pääsyä kohteeseen.

Ilma-alukseen sijoitettava viestintäratkaisu voi tuoda alueelle tilapäisen yhteyspisteen. Se ei ole sama asia kuin koko matkapuhelinverkon täydellinen palauttaminen, mutta se voi riittää varoitusten ja ohjeiden välittämiseen. Poikkeustilanteessa yksinkertainen ja luotettava viesti voi olla arvokkaampi kuin laaja palveluvalikoima. Tärkeintä on, että viesti tavoittaa ihmiset siellä, missä he ovat.

Teknologian käytännön toteutus vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua. Ilma-aluksen on kyettävä toimimaan turvallisesti erilaisissa sääoloissa, ja sen käyttöön liittyvät lentoturvallisuuden vaatimukset on huomioitava. Lisäksi on ratkaistava, kuinka pitkään laite voi pysyä ilmassa, miten se saa virtansa, miten lähetys rajataan oikealle alueelle ja miten varmistetaan, että viesti on aito ja luotettava.

Kriisitilanteissa myös väärän tiedon riski kasvaa. Siksi varoitusjärjestelmissä korostuvat tunnistaminen, valvonta ja selkeät vastuut. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että puhelimeen saapuva hätätilanneviesti on virallinen eikä harhaanjohtava. Tämä edellyttää teknisten suojausten lisäksi toimintamalleja, joissa viranomaiset ja verkkojen ylläpitäjät tietävät tarkasti, kuka voi lähettää viestejä ja millä perusteilla.

Sähkökatkot ja sääilmiöt lisäävät tarvetta varajärjestelmille

Suomen olosuhteissa varoitusviestinnän toimintavarmuus on erityisen tärkeää pitkien etäisyyksien ja vaihtelevien sääolojen vuoksi. Myrskyt voivat kaataa puita sähkölinjoille, talvimyräkät voivat vaikeuttaa korjaustöitä ja tulvat voivat katkaista teitä. Harvaan asutuilla alueilla yksittäisen yhteyden katkeaminen voi vaikuttaa laajasti paikalliseen arkeen.

Sähkökatkojen aikana ihmiset turvautuvat usein matkapuhelimiin saadakseen tietoa tilanteen etenemisestä. Jos matkapuhelinverkko lakkaa toimimasta, tiedonhaku vaikeutuu nopeasti. Moni voi olla ilman verkkoyhteyttä, radiota tai muuta varmaa tietolähdettä. Samalla viranomaisilla voi olla tarve antaa ohjeita esimerkiksi vedenkäytöstä, evakuoinnista, liikkumisrajoituksista tai vaarallisen alueen välttämisestä.

Varajärjestelmän arvo näkyy juuri tällaisissa tilanteissa. Se voi olla rajallinen, mutta rajallinenkin toimivuus voi estää vaaratilanteita. Jos varoitus tavoittaa suuren osan alueen ihmisistä, he voivat tehdä nopeammin oikeita päätöksiä: pysyä sisällä, poistua alueelta, välttää tiettyä reittiä tai auttaa naapureita, jotka eivät itse saa tietoa.

On myös huomattava, että varoitusviestintä ei koske vain suuria kansallisia kriisejä. Paikallinen teollisuusonnettomuus, metsäpalo tai äkillinen sääilmiö voi edellyttää nopeaa tiedottamista rajatulla alueella. Liikuteltava viestintäratkaisu voisi tällöin tarjota keinon tavoittaa juuri ne ihmiset, joita vaara koskee, ilman että viesti hukkuu laajemman tiedotuksen joukkoon.

Kokeilusta haetaan tietoa käytännön toimivuudesta

Uuden teknologian kokeilu ei vielä tarkoita, että järjestelmä otetaan sellaisenaan laajasti käyttöön. Kokeilujen tarkoituksena on selvittää, miten ratkaisu toimii todellisissa olosuhteissa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. On arvioitava muun muassa kantamaa, viestien läpäisyä, laitteen toimintavarmuutta, käyttöönoton nopeutta ja yhteistyötä nykyisten varoituskanavien kanssa.

Keskeinen kysymys on myös se, millaisiin tilanteisiin teknologia soveltuu parhaiten. Ilma-alukseen perustuva ratkaisu voi olla hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun häiriöalue on maantieteellisesti rajattu, mutta maanpäällinen verkko ei toimi. Toisaalta hyvin laajoissa häiriöissä tarvittaisiin todennäköisesti useita laitteita, valmiiksi suunniteltuja toimintamalleja ja riittävää henkilöstöä.

Käytännön varautuminen vaatii muutakin kuin tekniikkaa. Jotta järjestelmästä olisi hyötyä, sen käyttö on harjoiteltava etukäteen. Viranomaisten, verkko-operaattoreiden, pelastustoimen ja muiden toimijoiden on tiedettävä, milloin ratkaisu otetaan käyttöön, kuka tekee päätöksen ja miten viestien sisältö laaditaan. Hätätilanteessa ei ole aikaa rakentaa toimintaketjua alusta, vaan sen on oltava valmiiksi sovittu.

Myös kansalaisten näkökulma on tärkeä. Varoitusviestien pitää olla ymmärrettäviä, lyhyitä ja yksiselitteisiä. Viestin saajan on heti tiedettävä, koskeeko se häntä ja mitä hänen odotetaan tekevän. Jos uusi järjestelmä otetaan joskus laajempaan käyttöön, ihmisille on kerrottava selvästi, millaisia viestejä he voivat saada ja miten niihin tulee suhtautua.

Teknologia täydentää, ei poista muuta varautumista

Vaikka uusi kokeilu on lupaava, se ei poista tarvetta monikanavaiselle varoitusjärjestelmälle. Kriisitilanteissa mikään yksittäinen viestintätapa ei ole täydellinen. Jotkut eivät pidä puhelinta mukanaan, joidenkin laitteista on akku loppu ja osa ihmisistä tarvitsee tiedon muulla tavalla esimerkiksi kuulon, näön tai kielitaidon vuoksi. Siksi viranomaisten tiedottaminen perustuu jatkossakin useisiin rinnakkaisiin kanaviin.

Miehittämättömien ilma-alusten hyödyntäminen varoitusviestinnässä voi kuitenkin vahvistaa kokonaisuutta. Se tuo yhden lisäkerroksen tilanteisiin, joissa yhteiskunnan perusinfrastruktuuri horjuu. Samalla se kertoo laajemmasta muutoksesta: varautumisessa ei enää riitä, että järjestelmät toimivat normaalioloissa. Niiden on kestettävä myös epätavallisia, yhtäaikaisia ja nopeasti muuttuvia häiriöitä.

Suomessa on pitkään panostettu huoltovarmuuteen, kriisivalmiuteen ja väestönsuojeluun. Digitaalinen yhteiskunta tarvitsee kuitenkin rinnalleen uusia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon riippuvuuden sähköstä ja tietoliikenteestä. Kun arjen palvelut, maksaminen, uutiset ja viranomaisohjeet kulkevat yhä useammin verkon kautta, yhteyksien katkeaminen on turvallisuuskysymys.

Seuraava askel on luotettavuuden osoittaminen

Kokeilun onnistumista arvioidaan lopulta sen perusteella, pystyykö teknologia toimimaan silloin, kun olosuhteet ovat vaikeat. Laboratoriossa tai rajatussa testissä toimiva ratkaisu ei yksin riitä, vaan tarvitaan näyttöä siitä, että järjestelmä kestää tuulta, kylmää, ruuhkaa, häiriöitä ja kiireisen käyttöönoton paineita. Lisäksi järjestelmän on sovittava osaksi lainsäädäntöä, viranomaismenettelyjä ja tietoturvavaatimuksia.

Jos kokeilu tuottaa hyviä tuloksia, se voi avata tien laajemmalle kehitystyölle. Tulevaisuudessa varoitusviestintä voisi perustua nykyistä joustavampaan yhdistelmään kiinteitä verkkoja, varavoimaa, siirrettäviä tukiasemia ja ilmasta toimivia viestintäratkaisuja. Tällainen kokonaisuus tekisi yhteiskunnasta vähemmän haavoittuvan yksittäisille vioille.

Kansalaisen kannalta tavoite on yksinkertainen: tärkeän varoituksen on tultava perille myös silloin, kun normaali arki on mennyt poikki. Uusi kokeilu pyrkii vastaamaan juuri tähän tarpeeseen. Se ei tee häiriöistä vaarattomia, mutta se voi antaa ihmisille paremmat mahdollisuudet toimia oikein silloin, kun tieto on tärkeintä.