Suomi on ilmoittanut tavoittelevansa jälleen paikkaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa, ja päätös on herättänyt laajaa keskustelua siitä, millä eväillä maa voisi tällä kertaa onnistua paremmin kuin aiemmilla hakukierroksilla. Turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsenyys on yksi kansainvälisen politiikan näkyvimmistä ja kilpailluimmista asemista, ja sen saavuttaminen edellyttää laajaa tukea koko YK:n jäsenistöltä, ei vain samanmielisiltä länsimailta. Juuri tämä on ollut Suomelle aiemmin haastavaa, ja siksi katseet kääntyvät nyt erityisesti Afrikan mantereeseen, jonka valtiot muodostavat yksin merkittävän osan koko yleiskokouksen äänimäärästä.
Pitkä ja mutkikas tie turvaneuvostoon
Suomella on takanaan useita yrityksiä päästä turvallisuusneuvoston jäseneksi, ja historia on opettanut, että pelkkä hyvä maine ei riitä. Ulkopoliittista luottamusta pidetään arvossa, mutta äänestyksessä ratkaisevat lopulta yksittäisten valtioiden omat intressit, alueelliset ryhmittymät ja se, kuinka aktiivisesti ehdokasmaa on rakentanut suhteita jo vuosia ennen varsinaista äänestystä. Aiemmilla kierroksilla Suomi on kohdannut tilanteita, joissa vahvatkin kilpailijat ovat vieneet paikan, koska ne ovat panostaneet järjestelmällisemmin ja pitkäjänteisemmin kansainväliseen lobbaukseen. Tästä syystä nykyinen hakukierros on alusta asti rakennettu eri tavalla kuin aiemmat, ja valmisteluun on varattu selvästi enemmän aikaa.
Turvallisuusneuvoston jäsenyyttä haetaan käytännössä vuosia ennen itse äänestystä, sillä maiden on ensin varmistettava tukensa omalta alueelliselta ryhmältään ja sen jälkeen laajennettava kannatustaan muille mantereille. Tämä tarkoittaa käytännössä satojen kahdenvälisten tapaamisten, valtiovierailujen ja diplomaattisten yhteydenottojen sarjaa, jossa jokainen ääni on merkityksellinen. Kun äänestykseen osallistuu käytännössä koko YK:n jäsenistö, pienenkin maajoukon jättäminen huomiotta voi lopulta ratkaista koko kampanjan kohtalon.
Miksi turvaneuvoston paikka on tavoittelemisen arvoinen
Turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsenyys antaisi Suomelle näkyvän aseman kansainvälisen politiikan ytimessä kahdeksi vuodeksi. Neuvosto käsittelee maailman vakavimpia kriisejä, ja sen vaihtuvat jäsenet pääsevät osallistumaan päätöksentekoon, joka muuten olisi pysyvien jäsenten yksinoikeus. Pienelle maalle tämä on poikkeuksellinen tilaisuus vaikuttaa kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan tavalla, joka ei muuten olisi mahdollista.
Suomen näkökulmasta jäsenyys palvelisi myös laajempia ulkopoliittisia tavoitteita. Se vahvistaisi maan asemaa sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolustajana ja antaisi lisää painoarvoa niille teemoille, joita Suomi on pitkään pitänyt itselleen tärkeinä, kuten konfliktinratkaisua, kansainvälistä oikeutta ja rauhanvälitystä. Näkyvä rooli turvallisuusneuvostossa voisi myös tukea Suomen muuta kansainvälistä toimintaa, sillä jäsenyyskaudella syntyvät suhteet ja verkostot jäävät usein elämään myös kauden päättymisen jälkeen.
Afrikka jäi aiemmin liian vähälle huomiolle
Analyysien mukaan yksi keskeinen syy siihen, miksi Suomen aiemmat hakukierrokset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, on ollut riittämätön panostus Afrikan valtioiden suuntaan. Afrikan unioniin kuuluu yli viisikymmentä jäsenvaltiota, mikä tekee mantereesta äänimäärältään yhden YK:n yleiskokouksen suurimmista ryhmistä. Silti Suomen ulkopoliittinen huomio on perinteisesti kohdistunut vahvemmin Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja osin Aasiaan, jolloin Afrikan valtioiden kanssa käyty vuoropuhelu on jäänyt suhteessa vähäisemmäksi.
Tämä ei tarkoita, etteikö Suomella olisi ollut yhteyksiä Afrikan maihin. Kehitysyhteistyö, koulutusalan hankkeet ja tietyt kauppasuhteet ovat tuoneet Suomea tutuksi useissa Afrikan maissa vuosikymmenten ajan. Ongelmana on pikemminkin ollut se, että näitä suhteita ei ole aiemmin osattu hyödyntää systemaattisesti osana turvaneuvostokampanjaa, vaan diplomaattinen työ on käynnistetty liian myöhään suhteessa äänestysaikatauluun. Kun kilpailijamaat ovat rakentaneet suhteitaan Afrikan valtioihin jo vuosia etukäteen, on Suomen ollut vaikea kuroa etumatkaa kiinni loppumetreillä.
Kilpailu paikoista on yhä kovempaa
Turvallisuusneuvoston vaihtuvista paikoista kilpailevat säännöllisesti useat maat samanaikaisesti, ja kilpailu on vuosi vuodelta kiristynyt. Yhä useampi valtio näkee jäsenyyden arvokkaana tilaisuutena kasvattaa kansainvälistä painoarvoaan, minkä vuoksi hakukampanjoihin panostetaan entistä enemmän resursseja jo vuosia ennen äänestystä. Tässä ympäristössä pelkkä hyvä maine ei riitä, vaan tarvitaan aktiivista ja jatkuvaa diplomaattista työtä lähes jokaisen YK:n jäsenmaan suuntaan.
Kilpailun kiristyminen näkyy myös siinä, että ehdokasmaat joutuvat yhä useammin tarjoamaan konkreettisia lupauksia siitä, mitä ne toisivat neuvoston työhön. Pelkkä yleinen viittaus rauhaan ja vakauteen ei enää riitä vakuuttamaan äänestäjäkuntaa, vaan mailta odotetaan selkeää näkemystä siitä, millä tavoin ne aikovat edistää esimerkiksi konfliktinratkaisua, humanitaarista apua tai kestävää kehitystä toimikautensa aikana. Tämä asettaa paineita myös Suomen kampanjalle, jonka on kyettävä erottumaan muista ehdokkaista uskottavalla ja konkreettisella viestillä.
Mitä onnistunut kampanja vaatisi Suomelta
Menestyäkseen tällä hakukierroksella Suomen olisi analyysien mukaan syytä rakentaa kampanjansa aiempaa selvästi laaja-alaisemmin ja aikaisemmassa vaiheessa. Tämä tarkoittaisi käytännössä tiiviimpää diplomaattista yhteydenpitoa Afrikan valtioihin, mutta myös muihin alueisiin, joissa Suomen näkyvyys on perinteisesti ollut vaatimatonta. Pitkäjänteinen työ edellyttäisi sekä ulkoministeriön resursseja että poliittista tahtoa pitää hanke esillä yli hallituskausien, sillä hakuprosessi venyy tyypillisesti vuosien mittaiseksi.
Toinen keskeinen tekijä olisi kampanjan sisällöllinen terävöittäminen. Suomen kannattaisi tuoda esiin konkreettisia teemoja, joissa sillä on osoitettavaa osaamista ja uskottavuutta, kuten rauhanvälitys, koulutus ja tasa-arvo, ja kytkeä nämä teemat suoraan niihin haasteisiin, joita monet Afrikan ja muiden kehittyvien alueiden valtiot pitävät itselleen tärkeinä. Kun kampanja rakennetaan aidon vuoropuhelun eikä pelkän muodollisen diplomatian varaan, sen uskotaan vakuuttavan äänestäjäkuntaa paremmin kuin aiemmat yritykset.
Näkymät hakuprosessin edetessä
Hakuprosessin lopputulos selviää vasta äänestyksen yhteydessä, mutta jo nyt on selvää, että Suomen kampanjan onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin se onnistuu laajentamaan tukeaan perinteisten liittolaisten ulkopuolelle. Afrikan valtioiden merkitys tässä yhtälössä on niin suuri, ettei sitä voida sivuuttaa, jos tavoitteena on todella saada riittävä enemmistö taakseen. Samalla kampanja tarjoaa Suomelle tilaisuuden syventää suhteitaan alueisiin, joiden merkitys kansainvälisessä politiikassa kasvaa tulevina vuosikymmeninä joka tapauksessa.
Lopputulos ei ratkea yksittäisillä eleillä, vaan pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella työllä, joka ulottuu useiden hallituskausien yli. Se, onnistuuko Suomi tällä kertaa paremmin kuin aiemmin, riippuu viime kädessä siitä, kuinka vakavasti opit menneistä hakukierroksista otetaan huomioon käytännön diplomatiassa. Jos Afrikan mantereen valtioihin panostetaan aidosti ja ajoissa, Suomella on aiempaa paremmat edellytykset saada äänensä kuuluviin YK:n turvallisuusneuvostossa.
Ladataan kommentteja...