Yli puolet perussuomalaisten kannattajista hyväksyy Trumpin hyökkäyksen Iraniin

Tuore ulkopoliittinen kysely nostaa esiin huomattavan jakolinjan suomalaisten puoluekentässä. Yli puolet perussuomalaisten kannattajista hyväksyy Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätöksen hyökätä Iraniin, kun taas muissa äänestäjäryhmissä tuki sotatoimille jää selvästi vähäisemmäksi. Tulos kertoo sekä suomalaisen ulkopoliittisen keskustelun muuttumisesta että siitä, miten kansainväliset kriisit heijastuvat kotimaan puoluepoliittisiin asenteisiin.

Puoluekanta näkyy suhtautumisessa sotilaalliseen voimaan

Kyselyn keskeinen havainto on, että perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat Trumpin johtamiin sotatoimiin huomattavasti myönteisemmin kuin suomalaiset keskimäärin. Yli puolet puolueen kannattajista pitää hyökkäystä hyväksyttävänä. Tämä erottuu selvästi tilanteessa, jossa sotilaalliseen voimankäyttöön suhtaudutaan Suomessa perinteisesti pidättyvästi, etenkin silloin kun kyse on suurvaltojen yksipuolisista toimista Lähi-idässä.

Suomalaisessa ulkopoliittisessa ajattelussa on pitkään korostunut kansainvälisen oikeuden, diplomatian ja monenkeskisen yhteistyön merkitys. Sotilaallista voimaa on pidetty viimeisenä keinona, jonka käytölle on haettu laajaa kansainvälistä hyväksyntää. Siksi Trumpin hyökkäystä koskevat asenteet kertovat enemmän kuin vain suhtautumisesta yhteen tapahtumaan. Ne kuvaavat myös sitä, millaisena eri kansalaisryhmät näkevät Yhdysvaltain roolin maailmassa, Iranin aiheuttamat turvallisuushuolet ja voimankäytön oikeutuksen kansainvälisissä kriiseissä.

Perussuomalaisten kannattajien myönteisempi suhtautuminen sopii laajempaan eurooppalaiseen kehitykseen, jossa oikeistopopulististen ja kansalliskonservatiivisten liikkeiden kannattajat ovat monissa maissa suhtautuneet muuta väestöä suopeammin kovaan turvallisuuspolitiikkaan. Tämä ei tarkoita yksiselitteistä sotamyönteisyyttä, mutta se kertoo valmiudesta hyväksyä voimakeinoja tilanteissa, joissa vastapuoli koetaan vakavaksi uhaksi.

Iran-kysymys jakaa mielipiteitä

Iran on ollut pitkään yksi kansainvälisen politiikan vaikeimmista kiistakysymyksistä. Maan ydinohjelma, alueellinen vaikutusvalta, suhteet aseellisiin liittolaisryhmiin sekä jännitteet Israelin, Yhdysvaltojen ja Persianlahden maiden kanssa ovat tehneet siitä keskeisen turvallisuuspoliittisen huolenaiheen. Sotilaalliset toimet Irania vastaan herättävät kuitenkin väistämättä kysymyksiä seurauksista.

Hyökkäyksen hyväksyjät voivat nähdä voimankäytön keinona pysäyttää Iranin toiminta tai rajoittaa sen kykyä horjuttaa alueellista turvallisuutta. Tässä ajattelussa Yhdysvallat toimii maailmanpoliittisena vastavoimana hallinnolle, jota pidetään vaarallisena ja arvaamattomana. Erityisesti Trumpin kannattajien keskuudessa tällainen näkemys on ollut yleinen: kovaa painostusta pidetään tehokkaampana kuin pitkiä neuvotteluprosesseja.

Kriittisemmin suhtautuvat taas painottavat, että hyökkäykset voivat käynnistää koston kierteen, vahvistaa alueellisia jännitteitä ja vaikeuttaa diplomatiaa vuosiksi eteenpäin. Iranin kaltaisessa valtiossa sotilaallinen isku voi myös vahvistaa hallinnon sisäistä asemaa, jos se pystyy esittämään konfliktin ulkoisena hyökkäyksenä koko maata vastaan. Lisäksi Lähi-idän kriisit ovat usein osoittaneet, että sotilaallisen operaation välittömät tavoitteet voivat olla rajattuja, mutta poliittiset seuraukset laajoja ja pitkäkestoisia.

Suomessa tällaiset näkökulmat näkyvät erityisesti siinä, miten varovaisesti suuri osa kansalaisista suhtautuu kansainvälisiin sotatoimiin. Maantieteellisesti Suomi ei ole Lähi-idän konfliktien etulinjassa, mutta vaikutukset voivat ulottua Eurooppaan energiamarkkinoiden, muuttoliikkeen, terrorismin uhan, suurvaltasuhteiden ja kansainvälisen järjestelmän vakauden kautta.

Trumpin rooli vaikuttaa arvioihin

Donald Trumpin nimi tekee kysymyksestä poliittisesti erityisen latautuneen. Hänen ulkopoliittinen linjansa on jakanut mielipiteitä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Toisille Trump edustaa suoraviivaista johtajuutta ja halua puolustaa lännen etuja ilman pitkällistä diplomaattista varovaisuutta. Toisille hän on arvaamaton toimija, jonka päätöksentekoa pidetään vaikeasti ennakoitavana.

Suomalaisten suhtautuminen Trumpiin on ollut jo vuosien ajan kriittisempää kuin monissa oikeistokonservatiivisissa piireissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tästä syystä perussuomalaisten kannattajien selvästi muita myönteisempi suhtautuminen hyökkäykseen on poliittisesti merkittävä havainto. Se voi kertoa siitä, että osa puolueen kannattajakunnasta arvioi kansainvälistä politiikkaa eri lähtökohdista kuin suomalaiset keskimäärin.

Arvioissa korostuvat usein rajat, kansallinen etu, turvallisuusuhkien torjunta ja epäluulo kansainvälisiä instituutioita kohtaan. Jos kansainvälisiä sopimuksia tai neuvottelupöytiä pidetään tehottomina, sotilaallinen voimankäyttö voi näyttäytyä hyväksyttävämpänä. Vastaavasti ne, jotka luottavat enemmän diplomatiaan ja kansainväliseen oikeuteen, näkevät hyökkäyksen helposti vaarallisena ennakkotapauksena.

Trumpin henkilöön liittyvä jakolinja voi myös vahvistaa puoluepoliittisia eroja. Sama sotilaallinen toimi saatettaisiin arvioida eri tavoin riippuen siitä, kuka sen toteuttaa, millaisessa kansainvälisessä tilanteessa se tapahtuu ja miten sen tavoitteet perustellaan. Tämä tekee ulkopoliittisista kysymyksistä yhä selvemmin osa sisäpoliittista identiteettiä.

Suomalainen ulkopoliittinen perinne on murroksessa

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut nopeasti viime vuosina. Nato-jäsenyys, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Euroopan turvallisuusympäristön kiristyminen ovat lisänneet suomalaisten valmiutta keskustella puolustuksesta, aseavusta ja sotilaallisesta pidäkkeestä. Samalla vanha pidättyväisyys suurvaltakonflikteihin osallistumisessa ei ole kadonnut.

Irania koskeva kysymys eroaa kuitenkin Ukrainasta. Ukrainassa kyse on Euroopan turvallisuusjärjestyksestä ja valtion puolustautumisesta hyökkäystä vastaan. Iranin kohdalla arvioitavana on Yhdysvaltain hyökkäys Lähi-idässä, alueella, jonka konfliktit ovat historiallisesti osoittautuneet monimutkaisiksi. Siksi suomalaisten on mahdollista kannattaa vahvaa puolustusta Euroopassa mutta suhtautua varauksella sotatoimiin Irania vastaan.

Perussuomalaisten kannattajien enemmistön myönteinen kanta kertoo, että osa suomalaisista näkee kansainvälisen turvallisuuden ennen kaikkea uhkien torjumisen näkökulmasta. Tässä ajattelussa voimankäytön hyväksyttävyys voi kasvaa, jos vastapuolen toiminta koetaan riittävän vaaralliseksi. Muissa puolueiden kannattajaryhmissä painottuu todennäköisemmin huoli eskalaatiosta, kansainvälisestä oikeutuksesta ja pitkän aikavälin seurauksista.

Tämä murros näkyy myös poliittisessa keskustelussa. Ulkopolitiikka ei ole enää vain kapea asiantuntija-alue, vaan osa laajempaa arvokeskustelua. Puoluekanta, suhtautuminen Yhdysvaltoihin, arvio autoritaarisista valtioista ja näkemys kansainvälisistä instituutioista vaikuttavat entistä enemmän siihen, miten kansalaiset arvioivat kriisejä.

Hallitukselle asetelma voi olla herkkä

Perussuomalaiset on hallituspuolue, mikä tekee kannattajien asenteista poliittisesti kiinnostavia. Suomen virallinen ulkopoliittinen linja rakentuu hallituksen, tasavallan presidentin ja eduskunnan yhteistyölle. Siinä korostuvat Nato-jäsenyys, EU-yhteistyö, kansainvälinen oikeus ja vakauden tukeminen. Jos hallituspuolueiden kannattajakunnissa on voimakkaita eroja suhtautumisessa suurvaltojen sotatoimiin, se voi vaikuttaa keskustelun sävyyn myös kotimaassa.

Suomen virallinen kanta yksittäisiin kansainvälisiin sotatoimiin muotoillaan yleensä varovaisesti. Päätöksissä punnitaan liittolaissuhteita, kansainvälisiä velvoitteita ja alueellisen vakauden riskejä. Yhdysvallat on Suomelle keskeinen turvallisuuskumppani, mutta kumppanuus ei poista tarvetta arvioida jokaista sotilaallista operaatiota erikseen.

Perussuomalaisten kannattajien suhtautuminen voi lisätä puolueen sisäistä painetta korostaa kovaa linjaa Iranin kaltaisia toimijoita vastaan. Samalla hallitusvastuu edellyttää, että julkiset kannanotot sovitetaan yhteen Suomen ulkopoliittisen kokonaislinjan kanssa. Tässä mielessä kyselytulos ei välttämättä ennakoi välittömiä poliittisia päätöksiä, mutta se kertoo ilmapiiristä, jossa päätöksiä arvioidaan.

Kysely avaa laajemman keskustelun arvoista

Lopulta kyse ei ole vain Iranista tai Trumpista. Kysely nostaa näkyviin perustavan kysymyksen siitä, milloin sotilaallinen voima on hyväksyttävää ja kenen päätöksiin suomalaiset luottavat kansainvälisissä kriiseissä. Vastaukset vaihtelevat selvästi poliittisen taustan mukaan.

Perussuomalaisten kannattajien enemmistön hyväksyntä osoittaa, että suomalaisessa mielipideilmastossa on ryhmä, joka suhtautuu aiempaa valmiimmin voimakkaisiin sotilaallisiin ratkaisuihin, jos ne kohdistuvat uhkana pidettyyn valtioon. Muualla puoluekentässä varovaisuus näyttää olevan vahvempaa, mikä heijastaa Suomen pitkäaikaista ulkopoliittista perinnettä.

Tulos ei yksin määritä Suomen linjaa, mutta se antaa viitteitä siitä, miten kansainväliset kriisit voivat jakaa kansalaisia tulevaisuudessa. Kun suurvaltapolitiikka kiristyy ja alueelliset konfliktit kytkeytyvät yhä selvemmin Euroopan turvallisuuteen, ulkopoliittiset asenteet nousevat entistä useammin osaksi kotimaan poliittista kilpailua.

Suomessa keskustelu jatkuu todennäköisesti kahden painotuksen välillä. Yhtäällä on tarve vastata turvallisuusuhkiin uskottavasti ja tarvittaessa kovin keinoin. Toisaalla on huoli siitä, että sotilaalliset iskut voivat lisätä epävakautta ja murentaa kansainvälisiä pelisääntöjä. Irania koskeva kysymys osoittaa, että näiden painotusten välinen raja kulkee yhä selvemmin myös puoluekantojen välillä.