Poliisin henkilöstömäärän kasvattaminen kohti 8 000 poliisin tavoitetta etenee, mutta hitaammin kuin alun perin suunniteltiin. Sisäisen turvallisuuden viranomaisten pitkään tavoittelema raja-arvo täyttyy vasta ensi vuoden loppuun mennessä, kun sen oli alun perin määrä toteutua aiemmin. Viive on herättänyt keskustelua siitä, millä keinoin poliisin resursseja voidaan vahvistaa nopeammin ja miten koulutusjärjestelmän kapasiteetti pystyy vastaamaan kasvavaan tarpeeseen.
Tavoitteena kahdeksan tuhatta poliisia
Ajatus kahdeksasta tuhannesta poliisista on ollut suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa esillä jo pitkään. Tavoitteella on haluttu varmistaa, että poliisin toimintakyky säilyy riittävänä koko maassa, myös haja-asutusalueilla ja kasvavissa kaupunkikeskittymissä. Poliisimiesten määrä suhteessa väkilukuun on Suomessa ollut kansainvälisesti vertailtuna verraten matala, minkä vuoksi henkilöstön vahvistaminen on nähty tarpeellisena niin rikostorjunnan, liikenneturvallisuuden kuin yleisen järjestyksenpidon näkökulmasta.
Tavoitteen asettamisen jälkeen poliisihallinto on tehnyt vuosittain suunnitelmia siitä, kuinka monta uutta poliisia koulutetaan ja millä aikataululla uudet virat voidaan täyttää. Poliisikoulutus on Suomessa suhteellisen pitkä prosessi, joka sisältää sekä teoreettisen että käytännön koulutuksen, minkä vuoksi henkilöstömäärän nostaminen ei tapahdu nopeasti yksittäisillä päätöksillä vaan vaatii vuosien mittaista, johdonmukaista panostusta koulutuspaikkoihin ja rahoitukseen.
Aikataulu venyy alkuperäisestä
Uusimpien arvioiden mukaan 8 000 poliisin raja ylittyy vasta ensi vuoden loppuun mennessä, mikä tarkoittaa, että alkuperäinen tavoiteaikataulu ei ole toteutunut suunnitellusti. Viivästyksen taustalla vaikuttavat useat tekijät, joista keskeisimpiä ovat koulutusjärjestelmän kapasiteettirajoitteet, henkilöstön vaihtuvuus sekä se, että osa valmistuvista poliiseista siirtyy eläkkeelle tai vaihtaa alaa samaan aikaan kun uusia rekrytoidaan.
Poliisin henkilöstösuunnittelussa on jouduttu ottamaan huomioon myös se, että pelkkä uusien virkojen perustaminen ei riitä, jos koulutettuja poliiseja ei ole riittävästi saatavilla täyttämään niitä. Poliisiammattikorkeakoulun koulutuspaikkojen määrä on kasvanut viime vuosina, mutta koulutusprosessin pituuden vuoksi vaikutukset henkilöstömäärään näkyvät viiveellä. Tämä selittää osaltaan, miksi tavoitteen saavuttaminen on siirtynyt myöhemmäksi kuin alun perin arvioitiin.
Lisäksi valtion talousarvion puitteissa tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan siihen, kuinka monta uutta poliisia voidaan kunakin vuonna palkata. Poliisin toimintamenot ovat osa laajempaa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta, jossa priorisointia joudutaan tekemään myös muiden turvallisuusviranomaisten, kuten rajavartiolaitoksen ja pelastustoimen, tarpeiden kanssa.
Rekrytointi painottuu suurille poliisilaitoksille
Uusien poliisien sijoittelussa painopiste on selvästi väkirikkailla alueilla. Eniten uusia virkoja on tulossa pääkaupunkiseudulle, Sisä-Suomeen sekä Tampereen seudulle, joissa toimivat maan suurimmat ja työllistävimmät poliisilaitokset. Näillä alueilla väestömäärän kasvu, muuttoliike ja kaupunkien laajeneminen lisäävät poliisin työkuormaa, minkä vuoksi henkilöstön vahvistaminen juuri näillä seuduilla on nähty perustelluksi.
Pääkaupunkiseudulla poliisin tehtäväkenttä on erityisen laaja, sillä alueella yhdistyvät suuri asukastiheys, vilkas liikenne, tapahtumatoiminta sekä monimuotoinen rikollisuus aina arjen häiriötilanteista vakavampiin rikoksiin. Sisä-Suomen poliisilaitoksen toiminta-alue puolestaan kattaa laajan ja väestöltään merkittävän osan maata, jossa etäisyydet asettavat omat haasteensa palvelujen saatavuudelle. Tampereen seutu on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mikä on osaltaan lisännyt tarvetta vahvistaa alueen poliisiresursseja.
Pienempien poliisilaitosten ja harvaan asuttujen alueiden osalta tilanne on toisenlainen. Vaikka koko maan tavoitteena on poliisien määrän kasvattaminen, resurssien painottuminen suurille laitoksille voi tarkoittaa, että pienempien alueiden henkilöstötilanne pysyy lähivuosina suhteellisen ennallaan. Tämä on herättänyt keskustelua alueellisesta tasa-arvosta poliisipalvelujen saatavuudessa, sillä kansalaisten kokemus poliisin läsnäolosta voi vaihdella merkittävästi asuinpaikasta riippuen.
Mitä viivästyminen tarkoittaa käytännössä
Tavoitteen saavuttamisen siirtyminen ensi vuoden loppuun ei tarkoita, että poliisin toimintakyky olisi tällä hetkellä heikentynyt dramaattisesti, mutta se hidastaa suunniteltua resurssien vahvistumista. Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että joidenkin rikostyyppien tutkinta-ajat pysyvät pidempinä kuin toivottaisiin, tai että poliisin näkyvä läsnäolo kaduilla ei kasva yhtä nopeasti kuin alun perin suunniteltiin.
Toisaalta on syytä muistaa, että poliisin toimintakykyyn vaikuttavat henkilöstömäärän lisäksi myös muun muassa teknologian hyödyntäminen, työtapojen tehostaminen ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Henkilöstömäärä on kuitenkin edelleen keskeinen mittari, jolla poliisin voimavaroja on totuttu arvioimaan, ja siksi tavoiteaikataulun venyminen saa osakseen huomiota niin poliittisessa keskustelussa kuin poliisihallinnon sisälläkin.
Sisäisen turvallisuuden näkökulmasta pitkän aikavälin suunnitelmallisuus on tärkeää. Vaikka yksittäisen vuoden tavoitteesta jäätäisiin, kokonaiskehitys on ollut viime vuosina poliisien määrän kasvun suuntaan. Tämä tarkoittaa, että vaikka aikataulu on venynyt, suunta on pysynyt samana: henkilöstömäärää kasvatetaan asteittain, ja raja-arvon saavuttaminen on edelleen realistinen tavoite lähitulevaisuudessa.
Katse tulevaan
Seuraavien vuosien aikana keskeinen kysymys on, miten koulutusjärjestelmän kapasiteettia ja valtion rahoitusta voidaan sovittaa yhteen niin, että henkilöstötavoitteet saavutetaan jatkossa suunnitellussa aikataulussa. Poliisikoulutuksen aloituspaikkojen määrä, budjettipäätökset sekä työvoiman pysyvyys alalla ovat kaikki tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti tavoitteesta tulee todellisuutta.
Alueellisen jakautumisen osalta on odotettavissa, että suurten kaupunkiseutujen painotus jatkuu myös tulevina vuosina, sillä väestönkehitys ja kaupungistuminen eivät ole pysähtymässä. Samalla poliisihallinnossa joudutaan pohtimaan, miten varmistetaan riittävä palvelutaso myös niillä alueilla, joille uusia virkoja ei ole tulossa yhtä paljon.
Kun 8 000 poliisin raja lopulta ylittyy ensi vuoden loppuun mennessä, se merkitsee merkittävää virstanpylvästä pitkään jatkuneessa työssä poliisin henkilöstöresurssien vahvistamiseksi. Samalla se muistuttaa siitä, että turvallisuuteen liittyvät tavoitteet vaativat usein alun perin arvioitua pidemmän ajan, ennen kuin ne näkyvät täysimääräisinä ihmisten arjessa.
Ladataan kommentteja...