Sveitsin jääkiekkoliiton puheenjohtaja Urs Kessler, 64, eroaa tehtävästään välittömästi. Päätös tuli julki vain päivä sen jälkeen, kun Sveitsi hävisi jääkiekon MM-finaalin Suomelle jatkoajalla maalein 0–1. Tappio oli Sveitsille kolmas peräkkäinen MM-loppuottelussa, mikä teki urheilullisesti vahvasta keväästä samalla raskaasti päättyneen pettymyksen. Kesslerin lähtö nostaa esiin kysymyksen siitä, miten Sveitsin jääkiekkoliitto rakentaa seuraavan vaiheen joukkueelle, joka on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa maailman kärjen tuntumassa mutta ei ole kyennyt ottamaan viimeistä askelta mestariksi.

Välitön ero ratkaisevan finaalin jälkeen

Urs Kesslerin ero astuu voimaan heti. Ajankohta tekee ratkaisusta poikkeuksellisen painavan, sillä se osuu suoraan MM-turnauksen jälkimaininkeihin ja hetkeen, jolloin Sveitsissä käsitellään jälleen yhtä niukkaa finaalitappiota. Sveitsi pelasi sunnuntaina vahvan ja kurinalaisen ottelun, mutta Suomi vei mestaruuden jatkoajalla lukemin 1–0.

Finaali oli vähämaalinen, tiukka ja pienistä yksityiskohdista ratkennut ottelu. Tällaiset pelit jättävät hävinneelle joukkueelle usein erityisen karvaan tunteen, sillä ero kullan ja hopean välillä voi syntyä yhdestä laukauksesta, vaihdosta tai virheestä. Sveitsin näkökulmasta tappio oli sitäkin vaikeampi, koska kyse ei ollut yksittäisestä yllätyksestä vaan jatkumosta: maa on ollut toistuvasti aivan maailmanmestaruuden kynnyksellä.

Kessler oli tehtävässään näkyvä johtohahmo aikana, jolloin Sveitsin jääkiekko on vahvistanut asemaansa kansainvälisellä tasolla. Puheenjohtajan ero näin nopeasti finaalin jälkeen antaa kuitenkin kuvan, että liiton sisällä on katsottu tarvittavan selkeä käänne. Välittömyys korostaa päätöksen painoarvoa. Kyse ei ole vähittäisestä siirtymästä tai kauden jälkeisestä tavanomaisesta pohdinnasta, vaan nopeasta ratkaisusta suuren pettymyksen keskellä.

Kolmas peräkkäinen finaalitappio painaa

Sveitsin MM-hopea ei sinänsä ole urheilullinen epäonnistuminen. Päinvastoin, finaalipaikka kertoo joukkueen laadusta, pelaajakehityksestä ja kyvystä kilpailla maailman parhaita vastaan. Silti kolmas peräkkäinen finaalitappio muuttaa asetelmaa. Kun hopea toistuu, menestyksestä tulee samalla muistutus siitä, että kaikkein korkein tavoite on jäänyt saavuttamatta.

Sveitsiläinen jääkiekko on viime vuosina ottanut pitkiä askelia eteenpäin. Maajoukkue on osoittanut, ettei se ole enää vain vaarallinen haastaja, vaan pysyvästi mitalipeleihin kykenevä ryhmä. Se pystyy pelaamaan organisoidusti, puolustamaan sitkeästi ja horjuttamaan perinteisiä suurmaita. Tämä kehitys on ollut laaja-alainen: maan oma sarjajärjestelmä on vahva, pelaajapolku on tuottanut kansainvälisen tason pelaajia ja maajoukkueen pelitapa on muuttunut aiempaa rohkeammaksi.

Juuri siksi finaalitappioiden sarja sattuu. Kun joukkue on tarpeeksi hyvä päästäkseen toistuvasti loppuotteluun, odotukset muuttuvat. Hopeaa ei enää nähdä pelkästään historiallisena saavutuksena, vaan myös välietappina, jonka jälkeen pitäisi pystyä voittamaan. Tämä paine kohdistuu pelaajien ja valmennuksen lisäksi myös liiton johtoon. Urheilun huipulla rakenteita arvioidaan usein ankarimmin silloin, kun tulos on melkein täydellinen mutta ei aivan riittävä.

Sveitsin nousu on ollut pitkä prosessi

Sveitsin nykyinen asema ei ole syntynyt yhdessä turnauksessa. Maan jääkiekkokulttuuri on rakentunut vuosikymmenten aikana määrätietoisesti kohti tasoa, jolla se pystyy haastamaan Suomen, Ruotsin, Kanadan, Tshekin ja muut kärkimaanosat. Sveitsin liigassa on panostettu kilpailukykyyn, harjoitteluolosuhteisiin ja pelaajien arkeen. Samalla maajoukkue on hyötynyt siitä, että yhä useampi pelaaja on tottunut kovaan tempoon ja kansainvälisiin vaatimuksiin jo seuratasolla.

Kansainvälisessä jääkiekossa menestyksen mittaaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Yksittäinen MM-turnaus voi ratketa tähtipelaajien saatavuuteen, loukkaantumisiin, maalivahtipeliin tai yhteen jatkoaikaosumaan. Sveitsin kohdalla kokonaiskuva on silti selvä: maa on noussut lajin terävimpään kärkeen ja pysynyt siellä. Siksi puheenjohtajan ero ei poista sitä, että taustalla on myös merkittäviä onnistumisia.

Häviö Suomelle oli liikaa – Sveitsin kiekkopomolle riitti – kuvituskuva

Kesslerin kauden arviointi jääkin kaksijakoiseksi. Yhtäältä Sveitsi on ollut hänen aikanaan urheilullisesti vahva ja näkyvä jääkiekkoyhteisö. Toisaalta tehtävän keskeinen mittari huippu-urheilussa on kyky muuttaa rakenteellinen vahvuus voitoksi ratkaisevalla hetkellä. Kun finaalitappioita kertyy peräkkäin, johtopäätökset voivat olla kovia myös silloin, kun kokonaiskehitys näyttää myönteiseltä.

Suomi vei mestaruuden pienimmällä mahdollisella erolla

Sunnuntain finaali Suomea vastaan jäi tulokseltaan niukimmaksi mahdolliseksi. Maaleja nähtiin vain yksi, ja sekin syntyi jatkoajalla. Tällainen ottelu jättää hävinneelle joukkueelle paljon jossiteltavaa, mutta samalla se kertoo, kuinka lähellä Sveitsi oli maailmanmestaruutta.

Suomen voitto maalein 1–0 kuvastaa myös modernin arvokisajääkiekon luonnetta. Puolustuspelaaminen, maalivahtien vire ja viisikkorakenteen pitävyys voivat nousta ratkaiseviksi. Finaaleissa riskit pienenevät, tilat katoavat ja jokainen kiekonmenetys voi olla kohtalokas. Sveitsi pystyi pitämään ottelun tasaisena loppuun asti, mutta ei saanut käännettyä sitä edukseen.

Sveitsille tämä on erityisen raskas asetelma, koska ero mestaruuteen ei ollut suuri. Joukkue ei romahtanut, eikä se jäänyt selvästi jälkeen. Se oli mukana kamppailussa viimeiseen hetkeen asti. Huippu-urheilussa juuri tällaiset tappiot voivat olla vaikeimpia hyväksyä: ne eivät osoita, että taso olisi riittämätön, vaan että viimeinen ratkaiseva suunta puuttui.

Johtajavaihdos avaa uuden vaiheen

Puheenjohtajan ero käynnistää Sveitsin jääkiekkoliitossa uuden jakson. Liiton on ratkaistava, millaisella johdolla se jatkaa työtä, jonka tavoitteena on nostaa maajoukkue hopeatasolta mestariksi. Samalla on arvioitava, tarvitseeko järjestelmä muutoksia vai onko tärkeintä säilyttää nykyinen suunta ja kestää pettymyksen aiheuttama paine.

Johtajavaihdos voi tarkoittaa strategisia tarkennuksia. Huomio voi kohdistua esimerkiksi maajoukkueen tukirakenteisiin, valmennuksen jatkuvuuteen, nuorten pelaajien kehittämiseen, liiton sisäiseen päätöksentekoon ja siihen, miten huippupelaajat saadaan sitoutettua arvoturnauksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Sveitsin vahvuus on ollut järjestelmällisyys, mutta mestaruuden tavoittelu voi vaatia myös uusia painotuksia.

Samalla on varottava tekemästä liian rajuja johtopäätöksiä yhden finaalin perusteella. Sveitsi on erittäin lähellä sitä tasoa, jota se tavoittelee. Jos rakenteet puretaan pettymyksen vuoksi liian nopeasti, vaarana on menettää osa siitä vakaudesta, joka on tuonut maan toistuvasti mitalipeleihin. Jos taas mitään ei muuteta, kolmen finaalitappion sarja voi alkaa painaa koko ohjelman uskottavuutta.

Odotukset eivät enää laske

Sveitsin jääkiekon suurin muutos on tapahtunut odotuksissa. Maa ei lähde arvokisoihin enää altavastaajana samalla tavalla kuin aiempina vuosikymmeninä. Kun joukkue etenee finaaliin kerta toisensa jälkeen, yleisö, media ja urheiluyhteisö alkavat pitää mestaruutta realistisena tavoitteena. Tämä on merkki kehityksestä, mutta samalla se lisää kuormaa.

Kesslerin välitön ero kertoo, kuinka vakavasti Sveitsissä suhtaudutaan siihen, että menestys on jäänyt toistuvasti hopeaan. Ratkaisu ei muuta sunnuntain lopputulosta, mutta se antaa seuraavalle johdolle selkeän tehtävän: Sveitsin on löydettävä tapa voittaa ottelut, joissa marginaalit ovat pienimmillään.

Jääkiekkomaailmassa Sveitsin tilanne herättää huomiota juuri siksi, että kyse ei ole kriisissä olevasta maasta. Kyse on maasta, joka on jo erittäin hyvä, mutta haluaa olla paras. Siinä asetelmassa johtopäätökset voivat olla kovempia kuin ulkopuolelta katsottuna näyttäisi. Hopea voi olla historiallinen saavutus, mutta kolmannen peräkkäisen finaalitappion jälkeen se voi tuntua myös rajalta, jonka yli on pakko päästä.

Sveitsin seuraavat ratkaisut määrittävät, jääkö Kesslerin ero yksittäiseksi reaktioksi raskaan tappion jälkeen vai käännekohdaksi, josta alkaa uusi yritys kohti maailmanmestaruutta. Joukkueen taso antaa siihen mahdollisuuden. Nyt ratkaistavaksi jää, millainen johto ja millaiset valinnat vievät Sveitsin viimeisen askeleen päähän jääneestä unelmasta perille asti.