Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on herättänyt laajaa tyytymättömyyttä alueilla, jotka kokevat jäävänsä valtion rahanjaossa altavastaajiksi. Tuoreen selvityksen mukaan useat alueet ovat vastanneet tilanteeseen käyttämällä verovaroja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja viestintään, jonka yhtenä tavoitteena on ollut saada alueelle nykyistä enemmän valtion rahoitusta. Ilmiö herättää kysymyksiä siitä, missä kulkee raja asiallisen edunvalvonnan ja verovaroin rahoitetun lobbauksen välillä.
Rahoitusmalli synnyttää tyytymättömyyttä
Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion talousarviosta myönnettävään yleiskatteelliseen rahoitukseen, jonka suuruus lasketaan laskennallisin kriteerein muun muassa alueen asukasmäärän, ikärakenteen, sairastavuuden ja muiden palvelutarvetta kuvaavien tekijöiden perusteella. Malli on ollut käytössä siitä lähtien, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Monilla alueilla rahoituksen on koettu jääneen jälkeen todellisista kustannuksista, mikä on johtanut säästöohjelmiin, palveluverkon supistuksiin ja henkilöstön vähennyksiin.
Tässä tilanteessa osa alueista on päätynyt siihen, että pelkkä hallinnollinen valmistelu ja viralliset yhteydenpitokanavat valtioon eivät riitä, vaan alueen etuja on ryhdyttävä ajamaan aktiivisemmin. Käytännössä tämä on tarkoittanut yhteiskunnallisen vaikuttamisen resurssien kasvattamista: joko palkkaamalla alueen omaan organisaatioon vaikuttamiseen ja viestintään erikoistunutta henkilöstöä tai ostamalla vastaavaa osaamista ulkopuolisilta konsulttitoimistoilta.
Veronmaksajien rahaa käytetään lisärahoituksen tavoitteluun
Selvityksen keskeinen havainto on se, että osa hyvinvointialueista on käyttänyt kymmeniä tuhansia euroja julkista rahaa hankkiakseen konsulttiapua, jonka tarkoituksena on ollut vaikuttaa juuri siihen rahoitukseen, josta nämä varat alun perin on saatu. Asetelma on ristiriitainen: veronmaksajien rahoilla pyritään vakuuttamaan päättäjät siitä, että samaa aluetta pitäisi rahoittaa nykyistä anteliaammin verovaroista.
Kriitikot ovat verranneet ilmiötä itseään ruokkivaan kehään, jossa niukkojen resurssien alueet käyttävät osan niukoista resursseistaan yrittääkseen kasvattaa resurssejaan. Jos vaikuttamistyö onnistuu, alue voi saada rahoitusta takaisin moninkertaisesti käytettyyn summaan nähden, mutta jos se epäonnistuu, konsulttihankintoihin käytetyt varat ovat pois suoraan palveluista. Toisaalta alueiden näkökulmasta kyse on rationaalisesta toiminnasta: jos rahoitusmalli koetaan epäoikeudenmukaiseksi tai vanhentuneisiin tietoihin perustuvaksi, sen korjaamiseksi on käytettävä niitä keinoja, joita hallinnollisessa järjestelmässä on tarjolla.
Viestintä ja vaikuttamistyö osaksi alueiden arkea
Vaikuttamistoiminnan kasvu ei rajoitu pelkkiin yksittäisiin konsulttihankintoihin. Useilla alueilla on perustettu tai vahvistettu omia viestintä- ja edunvalvontayksiköitä, joiden tehtävänä on seurata valtakunnan politiikkaa, valmistella lausuntoja ja pitää yhteyttä ministeriöihin, kansanedustajiin sekä muihin päättäjiin. Osa tästä työstä on aivan tavanomaista ja kuuluu julkisen organisaation normaaliin toimintaan, kuten lausuntojen antamiseen lainsäädäntöhankkeista tai tilastotietojen tuottamiseen oman alueen tilanteesta.
Rajanveto muuttuu vaikeammaksi silloin, kun viestintää ja vaikuttamista aletaan suunnata systemaattisesti tietyn poliittisen tavoitteen, kuten rahoitusosuuden kasvattamisen tai tietyn sairaalan aseman turvaamisen, edistämiseen. Tällöin kyse ei ole enää pelkästä tiedottamisesta vaan tavoitteellisesta edunvalvonnasta, jota rahoitetaan verovaroin. Osa alueista on ollut tästä syystä varovaisia julkisuudessa kertomaan, missä laajuudessa ja millä perusteilla vaikuttamiseen käytettyjä hankintoja on tehty.
Sairaalaverkko kiristää asetelmaa entisestään
Rahoitusmallin lisäksi toinen keskeinen kiistakysymys on ollut sairaalaverkon rakenne ja se, mihin toimipisteisiin päivystys- ja erikoissairaanhoidon palveluita jatkossa keskitetään. Päätökset sairaalaverkosta vaikuttavat suoraan alueiden työllisyyteen, palveluiden saatavuuteen ja alueen elinvoimaan, minkä vuoksi monet alueet ovat kokeneet tarpeelliseksi käyttää vaikuttamisresursseja myös tämän kysymyksen ratkaisemiseksi omalta kannaltaan suotuisasti.
Kun rahoitusmalliin liittyvä tyytymättömyys ja sairaalaverkkoon liittyvä epävarmuus yhdistyvät, alueille syntyy vahva kannustin panostaa vaikuttamistyöhön mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin päätökset lyödään lukkoon. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi konsulttihankintoja ja viestintäpanostuksia on tehty erityisesti niillä alueilla, joilla sekä rahoitustilanne että sairaalaverkon tulevaisuus ovat olleet erityisen epävarmoja.
Läpinäkyvyys ja vastuullisuus nousevat keskiöön
Ilmiö nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, kuinka läpinäkyvästi hyvinvointialueiden tulisi raportoida vaikuttamistyöhön käytetyistä varoista. Toisin kuin monissa muissa julkisen sektorin hankinnoissa, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja viestinnän ostopalveluiden sisältöä ja tavoitteita ei aina avata yksityiskohtaisesti julkisuuteen, vaikka kyse on verovaroista. Tämä on herättänyt vaatimuksia siitä, että alueiden tulisi jatkossa selkeämmin kertoa, millä perusteilla ja millä summilla vaikuttamistyötä tehdään sekä mitä konkreettisia tuloksia sillä on tavoiteltu.
Samalla on syytä muistaa, että alueiden toiminta tapahtuu nykyisen lainsäädännön ja hallintokäytäntöjen puitteissa. Mikään ei tällä hetkellä estä hyvinvointialueita käyttämästä harkinnanvaraista rahoitustaan viestintään ja edunvalvontaan, kunhan hankinnat tehdään voimassa olevien hankintasääntöjen mukaisesti. Kysymys onkin lopulta poliittinen: halutaanko rahoitusmallia ja sairaalaverkkopäätöksiä koskevaa valmistelua kehittää siten, että alueiden tarvitsee turvautua vähemmän ulkopuoliseen vaikuttamisapuun, vai jatketaanko nykyistä järjestelmää, jossa vaikuttamistyöstä on tullut yksi alueiden keskeisistä keinoista ajaa etujaan.
Tulevina kuukausina on odotettavissa, että aihe nousee esiin myös eduskunnassa, kun hyvinvointialueiden rahoitusta ja sen kriteereitä käsitellään uudelleen. Samalla useat alueet valmistautuvat perustelemaan omia näkemyksiään sekä rahoituksen tasosta että sairaalaverkon rakenteesta, mikä todennäköisesti pitää yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja siihen liittyvät hankinnat ajankohtaisina myös jatkossa.
Ladataan kommentteja...