# Insuliinivalmisteissa saatavuuspula – kuopiolainen Heikki Rissanen joutui hakemaan ampulleja Rautavaaralta saakka
Insuliiniksi kutsuttu hormonivalmiste on tyypin 1 diabeetikoille välttämätöntä lääkitystä, jota ilman sairauden hallinta on mahdotonta. Viime viikkoina suomalaiset diabeetikot ovat joutuneet käymään kovia aikoja, kun insuliinipumppujen ampulli – pieniä säiliöitä, joissa valmiste kuljetetaan pumppuun – on yhtäkkiä muuttunut harvinaiseksi hyödykkeeksi.
Kuopiolainen Heikki Rissanen on yksi niistä, jotka ovat joutuneet keksimään luovia ratkaisuja lääkityksen hankkimiseksi. Kun hänen kotiapteekkinsa ei voinut toimittaa tarvitsemiaan ampulleja, Rissanen lähti noutamattoman matkan lääkkeen perässä. "Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko jättää insuliinin kotiuttaminen tekemättä tai lähteä etsimään apteekkia, josta ampulleja olisi saatavilla. Valitsin jälkimmäisen", Rissanen kuvailee tilannetta, joka on pakottanut hänet reissuamaan jopa satoja kilometrejä.
Tilanne, jossa lääkkeen hankkiminen vaatii mittavia ponnistuksia, on nostanut huolia koko maassa. Saatavuuspulan taustalla on moninainen yhdistelmä tekijöitä, jotka ovat yhtäaikaisesti luoneet pullonkaulan insuliinin toimittamisessa.
Saatavuushäiriö herättelee koko terveydenhuollon alan
Insuliiniksi kutsutun hormonin tuotanto ja toimittaminen Suomeen kuuluu useiden osapuolten yhteiseen vastuuseen. Valmistajat, tukkurit, apteekit ja terveydenhuollon ammattilaiset muodostavat ketjun, jonka yksittäinen heikkeneminen vaikuttaa koko järjestelmään. Viime viikkojen aikana tämä ketju on osoittautunut kriittisen heikoksi erityisesti insuliinipumpuille tarkoitettujen ampullien osalta.
Suurella osalla suomalaisista tyypin 1 diabeetikoista insuliini annetaan nykyään pumpulla, joka on pienikokoinen elektroninen laite. Pumppu pumppaa insuliinia kehoon jatkuvasti pienissä määrin, mikä mahdollistaa entistä tarkemman sairauden hallinnan. Järjestelmä on mullistava niille, joille se sopii, mutta se on myös riippuvainen erityisillä tavalla valmistetuista ampulleista. Kun näitä ampulleja ei ole saatavilla, pumpun käyttö yhtäkkiä muuttuu mahdottomaksi.
Terveydenhuollon ammattilaiset ilmaisevat huolensa siitä, että pitkittyvä saatavuuspula voi pakottaa tuhansia potilaita vaihtamaan hoitomenetelmää. Insuliinin pistäminen käsin neulalla vaatii enemmän omahoidon osaamista ja on alttiimpi virheille kuin pumppuhoito. Liian korkeat insuliinipitoisuudet voivat aiheuttaa hypoglykemian – verensokerin putoamisen vaarallisen alhaiselle tasolle – kun taas liian alhaiset pitoisuudet johtavat hyperglykemiaan.
Potilaat opettautuvat vaihtoehtojen turvin
Saatavuuspula ei ole vienyt kaikilta sitä, mikä tarvittaisiin. Monet diabeetikot ovat osoittautuneet sopeutumiskykyisiksi ja luovia ongelmien ratkaisussa. Jotkin perheet ovat järjestäytyneet etsimään ampulleja useasta eri apteekista, joille soittavat säännöllisesti kysyäkseen, onko tarvittavaa valmistetta varastossa. Toiset puolestaan ovat ottaneet yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin saadakseen neuvoja perinteisen insuliiniruiskun käytöstä, mikäli pumppu-vaihtoehto pettää kokonaan.

Heikki Rissanen ei kuitenkaan halunnut ottaa riskejä. Hänen tilanteensa osoittaa sen, kuinka paikalliset saatavuusongelmat voivat levitä laajemmaksi ongelmaksi. Kun kotiapteekki ei pystynyt toimittamaan ampulleja, Rissanen alkoi soitella muihin apteekkeihin lähiseudulla. Tuloksettomuus johti kauempaisiin hakuihin. Lopulta hän löysi apteekin Rautavaaralta, noin 70 kilometrin päässä kotonaan, jossa valmiste oli saatavilla.
Tarinaa, kuten Rissasen omaa, on kertoneet monet diabeetikot sosiaalisessa mediassa ja potilasjärjestöissä. Jotkut heistä ovat joutuneet tekemään jopa kansainvälisiä yhteydenottoja saadakseen insuliiniansa, vaikka se ei ole edes laillisesti yksinkertaista.
Lääkkeen saatavuus on säädeltyä tuotantoa
Insuliinitoimittaminen ei ole vapaa markkina. Suomessa apteekkijärjestelmä on säännelty, ja insuliinin saatavuus kuuluu terveydenhuollon vastuuseen. Lääkkeistä vastaavat viranomaiset ovat olleet tietoisia saatavuusongelmasta ja ovat pyrkineet puuttumaan siihen useista suunnista.
Valtakunnallisen lääkeverotoimiston saatavuusluettelot päivittyvät säännöllisesti, ja farmaseuttisia yrityksiä kehotetaan raportoimaan poikkeamista. Siitä huolimatta käytännön tasolla paikallisten apteikkien varastot eivät aina riitä kaikkiin kysyjiin, etenkin kun pieni väkiluku ja pitkät etäisyydet muodostavat logistisia haasteita pienemmille paikkakunnille.
Saatavuuspulan syyt ovat moninaiset. Valmistuskapasiteettiin liittyviä haasteita, toimitusten viivästymisiä kansainvälisiin toimittajiin, sekä kysyntäpiikit, jotka ylittävät tuotannon, on tunnistettu osatekijöiksi. Jotkut asiantuntijat arvelevat, että koronapandemian jälkeiset toimitusketjun häiriöt ovat osaltaan vaikuttaneet nykytilanteeseen.
Odotus ja huoli tulevaisuudesta
Diabeetikot ja heidän perheensä odottavat nyt, että saatavuustilanne normalisoituu. Jos se ei normalisoidu, seurauksista tulee vakavampia. Insuliinipumppuhoito on osoittautunut olevan parempi hoitomenetelmä monille tyypin 1 diabeetikoille niiden henkilöille, jotka voivat sitä käyttää. Sen korvaaminen käsintehtyjen pistosmuotoisen hoidon kanssa merkitsisi askelta taaksepäin siitä hoitofilosofiasta, johon diabeteshoito on viime vuosikymmeninä kehittynyt.
Monet potilaat olivat saaneet itseluottamusta siitä, että heidän sairautensa pystyi hallitsemaan tehokkaammin pumppuhoidon avulla. Kun nyt uhka palata vanhempiin menetelmiin on todellinen, se herättää sekä ahdistusta että epävarmuutta.
Termeydenhuollon ammattilaiset neuvovat potilaita kohottamaan puheluita sairaanhoitopiirien suuntaan ja osallistumaan aktiivisesti omaan hoitoonsa järjestettyjen neuvontapalveluiden kautta. Jotkut sairaanhoitopiirit ovat järjestäneet erityisiä tilaisuuksia, joissa apua annetaan insuliinin käsisyötölle siirtymiselle, mikäli se tulee tarpeelliseksi.
Heikki Rissanen toivoo, että hänen kokemuksensa ja muiden diabeetikkojen tarinat saavat aikaan muutosta. "On outoa, että tällainen välttämätön lääke voi yhtäkkiä olla niin vaikea saada. Tämä ei saisi tapahtua kehittyneessä maassa", hän pohtii.
Saatavuuskriisi ei ole vielä kunnolla tunnistettu julkisessa keskustelussa, vaikka sen vaikutukset ovat päivittäisiä tuhansilleen suomalaisille. Tilanne on muistutus siitä, kuinka haurasta lääkkeiden toimittamisjärjestelmä voi olla, ja kuinka tärkeää on valmistautua mahdollisiin häiriöihin etukäteen.
Ladataan kommentteja...