Putin kasvatti jälleen Venäjän asevoimien kokoa

Venäjän presidentti Vladimir Putin on allekirjoittanut jälleen asetuksen, joka kasvattaa maan asevoimien virallista henkilöstövahvuutta. Kyseessä on jo seitsemäs kerta, kun Venäjän armeijan kokoa on suurennettu sen jälkeen, kun maa aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan helmikuussa 2022. Päätös kertoo siitä, että Kreml varautuu sotilaalliseen toimintaan pitkällä aikavälillä eikä näe sodan tai sen jälkeisen jännitteisen tilanteen päättyvän lähiaikoina.

Seitsemäs kasvatuskierros neljän vuoden aikana

Venäjän asevoimien henkilöstömäärän kasvattaminen on muodostunut toistuvaksi käytännöksi siitä lähtien, kun hyökkäyssota Ukrainaa vastaan käynnistyi. Aiempien vuosien aikana armeijan kokoa on nostettu useaan otteeseen, ja jokainen korotus on tarkoittanut kymmenien tuhansien tai jopa satojen tuhansien sotilaiden lisäystä joukkojen viralliseen kokonaisvahvuuteen. Uusin päätös jatkaa samaa linjaa, ja se allekirjoitettiin ilman suurta julkisuutta, mikä on ollut tyypillistä myös aiemmille vastaaville asetuksille.

Se, että kasvatuskierroksia on nyt takana seitsemän, kuvastaa sitä, kuinka pitkittynyt ja resursseja vaativa sota Ukrainassa on Venäjälle osoittautunut. Alun perin nopeaksi suunniteltu operaatio on muuttunut vuosia kestäneeksi kulutussodaksi, jossa molemmat osapuolet ovat joutuneet jatkuvasti täydentämään joukkojaan. Venäjän näkökulmasta armeijan virallisen koon kasvattaminen on yksi tapa varmistaa, että joukkoja riittää sekä rintamalle että kotimaan alueiden puolustukseen.

Kun aiempia korotuksia tarkastellaan yhtenä jatkumona, hahmottuu kuva järjestelmästä, joka on rakennettu joustamaan sodan tarpeiden mukaan. Ensimmäiset korotukset tehtiin heti sodan alkuvaiheessa, kun tappiot ja joukkojen kulutus osoittautuivat odotettua suuremmiksi. Myöhemmät korotukset ovat seuranneet rintamatilanteen muutoksia ja Venäjän omia arvioita siitä, kuinka paljon sotilaita tarvitaan sekä hyökkäystoimien jatkamiseen että valloitettujen alueiden hallintaan.

Mistä sotilasmäärän kasvu kertoo

Asevoimien henkilöstökaton nostaminen ei automaattisesti tarkoita, että uusia sotilaita astuisi palvelukseen välittömästi. Kyseessä on ennen kaikkea juridinen ja hallinnollinen toimenpide, joka antaa puolustusministeriölle mahdollisuuden kasvattaa joukkojen määrää tarpeen mukaan. Käytännössä se kuitenkin viestii selvästi, millä tavalla Kreml arvioi tulevaisuuden tarpeitaan.

Toistuvat korotukset viittaavat siihen, että Venäjän sotilasjohto pitää nykyistä joukkojen määrää riittämättömänä pitkittyneen konfliktin ylläpitämiseen. Samalla ne kertovat maan pyrkimyksestä rakentaa asevoimista aiempaa suurempi ja pysyvämpi rakenne, joka ei olisi riippuvainen pelkästään yksittäisistä liikekannallepanoista tai vapaaehtoisten värväyksestä. Monet tarkkailijat ovat pitäneet toistuvia korotuksia merkkinä siitä, että Venäjä valmistautuu tilanteeseen, jossa sotilaallinen valmius on pidettävä yllä vuosia, mahdollisesti myös sodan päättymisen jälkeen.

On myös huomattava, että virallinen henkilöstökatto ja asevoimien tosiasiallinen vahvuus voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Venäjä ei ole julkaissut yksityiskohtaisia ja luotettavia lukuja siitä, kuinka lähellä armeijan todellinen koko on lainsäädännössä asetettua kattoa. Tämä epävarmuus on ollut läsnä koko sodan ajan, ja se vaikeuttaa ulkopuolisten arvioiden tekemistä Venäjän todellisesta sotilaallisesta kapasiteetista.

Vaikutukset Venäjän yhteiskuntaan

Armeijan jatkuva kasvattaminen ei ole vaikutuksetonta Venäjän yhteiskunnalle. Sotilaiden määrän lisääminen edellyttää joko uusia värväyskampanjoita, taloudellisia kannustimia palvelukseen hakeutumiseksi tai laajempaa asevelvollisuuden soveltamista. Kaikki nämä keinot ovat olleet käytössä viime vuosien aikana vaihtelevassa määrin, ja niillä on ollut heijastusvaikutuksia niin työmarkkinoihin kuin alueelliseen talouteenkin.

Monilla Venäjän alueilla, erityisesti maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla, sotilaspalvelukseen houkuttelevat taloudelliset korvaukset ovat olleet merkittävä tulonlähde monille perheille. Samaan aikaan jatkuva sotilaiden tarve on aiheuttanut työvoimapulaa useilla toimialoilla, kun työikäistä väestöä siirtyy asepalvelukseen tai pakenee sitä. Tämä yhtälö on pitkällä aikavälillä haastava, sillä Venäjän väestökehitys on ollut laskusuunnassa jo ennen sodan alkua.

Asevoimien koon kasvattaminen vaikuttaa myös valtion budjettiin. Suurempi armeija tarkoittaa suurempia palkka-, koulutus- ja varustemenoja, mikä on jatkuvasti kasvattanut Venäjän puolustusmenojen osuutta kokonaisbudjetista. Tämä on osaltaan muokannut koko maan talouspolitiikkaa sotatalouden suuntaan, mikä näkyy niin teollisuuden painopisteissä kuin valtion menoprioriteeteissakin.

Pitkällä aikavälillä tällainen kehitys muuttaa myös yhteiskunnan rakenteita laajemmin. Koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto ja sosiaaliturva joutuvat sopeutumaan tilanteeseen, jossa suuri osa työikäisistä miehistä on sidottuna asepalvelukseen tai siihen liittyviin tehtäviin. Samalla veteraanien ja heidän perheidensä tukeminen muodostuu yhä suuremmaksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, kun sotaan osallistuneiden määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Kansainväliset reaktiot ja Ukrainan sota

Venäjän toistuvat päätökset kasvattaa asevoimiaan on kansainvälisesti tulkittu merkkinä siitä, ettei maa ole valmis vähentämään sotilaallista panostustaan Ukrainan sodassa lähitulevaisuudessa. Läntiset tiedustelu- ja puolustusanalyytikot ovat seuranneet tarkasti näitä päätöksiä pyrkien arvioimaan, kuinka ne heijastuvat rintamatilanteeseen ja Venäjän kykyyn ylläpitää pitkittynyttä sotatoimintaa.

Samalla korotukset ovat herättäneet huolta myös Venäjän naapurimaissa ja laajemmin Euroopassa, joissa asevoimien jatkuvaa kasvattamista on pidetty osoituksena siitä, että Venäjä valmistautuu mahdollisiin tuleviin sotilaallisiin operaatioihin Ukrainan sodan päättymisen jälkeenkin. Tämä huoli on osaltaan vauhdittanut useiden Euroopan maiden omia puolustusmenojen kasvattamista ja asevoimien uudistamista.

Ukrainan sodan osapuolten välillä ei ole toistaiseksi näkyvissä ratkaisua, joka johtaisi pysyvään rauhaan. Rintamalinjat ovat pysyneet suhteellisen vakaina viime aikoina, mutta molemmat osapuolet ovat jatkaneet joukkojensa täydentämistä ja varustamista. Venäjän toistuvat asevoimien kasvatuspäätökset sopivat tähän kokonaiskuvaan, jossa sota nähdään pikemminkin pitkän aikavälin kulutustaisteluna kuin nopeasti ratkeavana konfliktina.

Länsimaiden puolustusliittojen sisällä keskustelu on kääntynyt entistä enemmän siihen, kuinka pitkäksi aikaa Venäjän sotilaallista uhkaa tulisi varautua arvioimaan. Yhä useammin esitetään näkemys, että Venäjän asevoimien kasvattaminen ei pääty sodan mahdolliseen päättymiseen, vaan jatkuu osana laajempaa strategiaa, jossa suuri ja jatkuvasti harjoitusteltu armeija nähdään pysyvänä osana valtion turvallisuuspolitiikkaa.

Mitä seuraavaksi

On vaikea ennustaa, jatkuuko Venäjän asevoimien koon kasvattaminen samaan tahtiin myös tulevaisuudessa. Mikäli sota Ukrainassa jatkuu nykyisellä intensiteetillään, on todennäköistä, että Kreml turvautuu jatkossakin samankaltaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen joukkojen riittävyyden. Toisaalta mahdollinen rauhanprosessi tai tulitauko voisi muuttaa tilannetta merkittävästi ja hidastaa asevoimien kasvattamista koskevia päätöksiä.

Selvää on, että Venäjän sotilaallinen rakenne on muuttunut pysyvästi verrattuna tilanteeseen ennen vuotta 2022. Armeijan koon toistuva kasvattaminen, sotatalouden vahvistuminen ja yhteiskunnan laajempi sopeutuminen pitkittyneeseen konfliktiin ovat jättäneet jälkensä, jotka tulevat näkymään Venäjän sisä- ja ulkopolitiikassa vielä pitkään sodan päättymisen jälkeenkin. Tämän vuoksi kansainvälinen yhteisö seuraa tarkasti jokaista uutta merkkiä siitä, mihin suuntaan Venäjän sotilaallinen valmius kehittyy seuraavien kuukausien ja vuosien aikana.

Seuraavat kuukaudet näyttävät, seuraako uusinta korotusta käytännön toimia, kuten laajempia värväyskampanjoita tai muutoksia asevelvollisuuden ehtoihin. Myös se, miten rintamatilanne Ukrainassa kehittyy, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti Venäjä pyrkii saavuttamaan uuden, korkeamman henkilöstötavoitteensa käytännössä. Kokonaisuutena uusin päätös vahvistaa käsitystä siitä, että Venäjä on siirtynyt pysyvästi laajemman ja jatkuvasti kasvavan asevoiman aikakauteen.