Kymmeniä kuoli Pakistanin ilmaiskuissa Afganistaniin

Pakistanin ilmaiskut Afganistanin alueelle ovat johtaneet vakaviin seurauksiin ja kiristäneet entisestään kahden naapurimaan välejä. Afganistanissa ainakin 36 ihmisen kerrotaan kuolleen ja yli 160 haavoittuneen iskuissa, jotka kohdistuivat maan itäosiin. Afganistania hallitsevan Taleban-liikkeen edustajan mukaan kuolleet olivat siviilejä. Pakistan on puolestaan ilmoittanut iskeneensä militantteja vastaan ja surmanneensa 25 taistelijaa.

Tilanne on herkkä, sillä Pakistanin ja Afganistanin suhteet ovat olleet pitkään jännitteiset. Erityisen vaikeiksi välit ovat muuttuneet sen jälkeen, kun Taleban palasi valtaan Afganistanissa vuonna 2021. Rajaseudulla on nähty toistuvia väkivaltaisuuksia, ja maat ovat syyttäneet toisiaan turvallisuusongelmien pahentamisesta. Viimeisin iskujen sarja uhkaa horjuttaa aselepoa, jonka naapurimaat sopivat aiemmin kiihtyneiden yhteenottojen jälkeen.

Iskut kärjistivät jo valmiiksi vaikeaa tilannetta

Afganistanin itäosiin tehdyt ilmaiskut ovat uusi vakava vaihe maiden välisessä jännitteessä. Pakistan on viime vuosina toistuvasti syyttänyt Afganistanin puolelta toimivia aseellisia ryhmiä hyökkäyksistä Pakistaniin. Islamabadin näkökulmasta rajaseudun turvallisuustilanne on muuttunut kestämättömäksi, ja maan viranomaiset ovat vaatineet Afganistanin hallinnolta tehokkaampia toimia Pakistanin vastaisia ryhmiä vastaan.

Afganistanin Taleban-hallinto on torjunut monia Pakistanin väitteitä ja korostanut, ettei Afganistanin aluetta saisi käyttää hyökkäyksiin muita maita vastaan. Käytännössä rajaseutu on kuitenkin vaikeasti valvottava. Vuoristoinen maasto, heimorakenteet, vanhat salakuljetusreitit ja pitkä yhteinen historia ovat tehneet alueesta turvallisuuspoliittisesti monimutkaisen. Valtiollinen raja ei aina vastaa paikallisten yhteisöjen sosiaalisia, taloudellisia ja kielellisiä yhteyksiä.

Ilmaiskujen kaltaiset toimet voivat Pakistanin näkökulmasta olla osa painostusta ja vastatoimia, mutta Afganistanissa ne nähdään herkästi suvereniteetin loukkauksena. Jos siviiliuhreja koskevat tiedot vahvistuvat laajemmiksi, poliittinen paine Kabulissa kasvaa entisestään. Talebanille kysymys on myös vallan legitimiteetistä: sen on osoitettava omalle väestölleen kykenevänsä puolustamaan Afganistanin aluetta ulkopuolisilta hyökkäyksiltä.

Siviiliuhrien määrä kasvattaa huolta

Tiedot kuolleiden ja haavoittuneiden määrästä tekevät tapahtumista erityisen vakavia. Ainakin 36 ihmisen kuolema ja yli 160 haavoittunutta merkitsevät huomattavaa inhimillistä menetystä alueella, jossa terveydenhuolto ja pelastuspalvelut ovat jo ennestään rajallisia. Afganistanin itäosissa sairaaloiden ja klinikoiden kapasiteetti on monin paikoin heikko, ja suurten loukkaantumismäärien hoitaminen voi muodostua nopeasti ylivoimaiseksi.

Siviiliuhrien selvittäminen on konfliktialueilla usein vaikeaa. Iskujen kohteista, niiden tarkasta sijainnista ja osumien vaikutuksista saadaan alkuvaiheessa ristiriitaisia tietoja. Pakistanin ilmoitus militanttien surmaamisesta ja Afganistanin Taleban-hallinnon väite siviiliuhreista kuvaavat tätä asetelmaa. Molemmilla osapuolilla on vahva tarve esittää tapahtumat omaa kantaansa tukevalla tavalla.

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökulmasta keskeistä on, erotellaanko sotilaalliset kohteet ja siviilit asianmukaisesti ja ovatko voimankäytön seuraukset suhteessa tavoiteltuun sotilaalliseen hyötyyn. Vaikka kyse olisi aseellisten ryhmien vastaisesta toiminnasta, siviilien suojeleminen on aina keskeinen velvoite. Ilmaiskut tiheästi asutuilla tai vaikeasti tiedusteltavilla alueilla lisäävät riskiä siitä, että myös sivulliset joutuvat kohteiksi.

Siviilien kannalta väkivallan uusi aalto merkitsee usein muutakin kuin välittömiä uhreja. Perheet voivat menettää kotinsa, elinkeinonsa ja mahdollisuuden liikkua turvallisesti. Lapset jäävät pois koulusta, terveydenhuollon palvelut keskeytyvät ja paikalliset markkinat hiljenevät. Rajaseudun asukkaat ovat jo pitkään eläneet epävarmuudessa, ja uudet iskut voivat lisätä pakolaisuutta sekä sisäistä siirtymistä Afganistanin sisällä.

Pakistanin ja Afganistanin suhteita varjostaa pitkä epäluottamus

Pakistanin ja Afganistanin suhteet ovat olleet vaikeat jo vuosikymmeniä. Maiden välinen raja, Durand-linja, on historiallisesti kiistanalainen ja poliittisesti herkkä. Afganistanissa monet ovat suhtautuneet rajaan epäluuloisesti, kun taas Pakistan pitää sitä kansainvälisenä rajanaan. Rajan molemmin puolin elää samoihin etnisiin ja kielellisiin ryhmiin kuuluvia yhteisöjä, mikä on tehnyt valvonnasta ja turvallisuuspolitiikasta poikkeuksellisen haastavaa.

Talebanin paluu valtaan Afganistanissa vuonna 2021 muutti alueen valtatasapainoa. Pakistanilla oli pitkään monimutkainen suhde Talebaniin, mutta valtaannousu ei johtanut siihen vakauteen, jota Islamabadissa saatettiin toivoa. Pakistanissa on nähty useita vakavia iskuja, joista on syytetty Afganistanin puolella suojaa saavia aseellisia toimijoita. Erityisesti Pakistanin Taleban eli TTP on ollut Islamabadille keskeinen turvallisuusuhka.

Afganistanin Taleban-hallinto ei kuitenkaan ole halunnut näyttäytyä Pakistanin käskyjen toteuttajana. Se on pyrkinyt vahvistamaan itsenäistä asemaansa ja varomaan toimia, jotka voisivat aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja Afganistanin aseellisten verkostojen kesken. Tämä on luonut tilanteen, jossa Pakistanin odotukset ja Kabulin kyky tai halu toimia eivät kohtaa.

Diplomaattisesti maiden suhde on kulkenut kriisistä toiseen. Rajanylityspaikkoja on suljettu, kauppa on häiriintynyt ja molemminpuolinen syyttely on ollut toistuvaa. Jokainen vakava välikohtaus vaikuttaa myös tavallisten ihmisten arkeen: rajakauppiaat, kuljetusyrittäjät, opiskelijat, sairaanhoitoa hakevat potilaat ja sukulaisiaan tapaavat perheet joutuvat nopeasti poliittisen kiistan välikappaleiksi.

Aselepo on koetuksella

Naapurimaiden aiemmin sopima aselepo on nyt uuden paineen alla. Aselepojen tarkoitus on katkaista väkivallan kierre ja luoda tilaa neuvotteluille, mutta ne ovat hauraita, jos osapuolten peruskiistat jäävät ratkaisematta. Pakistan haluaa takeita siitä, ettei Afganistanin aluetta käytetä hyökkäyksiin sen turvallisuusjoukkoja ja siviilejä vastaan. Afganistan puolestaan vaatii, että sen alueellista koskemattomuutta kunnioitetaan.

Jos iskut johtavat vastatoimiin, tilanne voi kärjistyä nopeasti. Rajaseudulla pienikin yhteenotto saattaa laajeta, jos sitä tulkitaan poliittiseksi viestiksi tai sotilaalliseksi provokaatioksi. Molempien maiden hallinnoilla on myös sisäpoliittisia paineita. Pakistanissa turvallisuusjoukkoihin kohdistuvat hyökkäykset ovat herättäneet vaatimuksia kovemmista toimista. Afganistanissa Taleban ei voi helposti sivuuttaa ulkopuolista sotilaallista toimintaa menettämättä kasvojaan.

Aselevon kestävyys riippuu siitä, pystyvätkö maat avaamaan käytännön yhteydenpitokanavia ja sopimaan ainakin rajatuista toimista rajaturvallisuuden parantamiseksi. Tällaisia voisivat olla tiedonvaihto, rajanylityspaikkojen hallinta, paikalliset neuvottelumekanismit ja pidättyvyys sellaisten operaatioiden kohdalla, jotka voivat aiheuttaa laajoja siviilivahinkoja. Ilman luottamusta nämäkin keinot jäävät helposti paperille.

Alueellinen vakaus on laajempi huolenaihe

Pakistanin ja Afganistanin välinen kriisi ei koske vain kahta valtiota. Se vaikuttaa koko Etelä- ja Keski-Aasian turvallisuusympäristöön. Afganistanin epävakaus on jo pitkään heijastunut naapurimaihin, ja Pakistanin sisäiset turvallisuusongelmat kytkeytyvät osin rajaseudun kehitykseen. Jos tilanne pahenee, seuraukset voivat näkyä pakolaisliikkeinä, kaupan häiriöinä ja aseellisten ryhmien toimintamahdollisuuksien kasvuna.

Pakistan on ydinasevaltio ja alueellinen suurvalta, jonka sisäinen vakaus on kansainvälisesti merkittävä kysymys. Afganistan taas on edelleen taloudellisesti erittäin haavoittuva, ja sen hallinto on laajasti eristetty kansainvälisestä järjestelmästä. Talebanin hallinto kamppailee humanitaarisen kriisin, köyhyyden, kansainvälisen tunnustuksen puutteen ja sisäisten turvallisuusuhkien kanssa. Tällaisessa tilanteessa rajakriisi voi syventää maan ongelmia entisestään.

Myös humanitaarinen ulottuvuus on keskeinen. Afganistanissa suuri osa väestöstä on riippuvainen avusta, ja uudet väkivaltaisuudet vaikeuttavat avustusjärjestöjen liikkumista. Rajaseudun sulkeutuminen tai sotilaallisen toiminnan lisääntyminen voi nostaa ruoan hintoja, heikentää lääkkeiden saatavuutta ja vähentää ihmisten mahdollisuuksia hakeutua turvaan.

Ratkaisua haetaan vaikeassa ilmapiirissä

Viimeisimmät ilmaiskut osoittavat, kuinka hauras tilanne Pakistanin ja Afganistanin rajalla on. Molemmat maat katsovat puolustavansa omia turvallisuusetujaan, mutta sotilaalliset toimet lisäävät samalla riskiä laajemmasta yhteenotosta. Kymmenien kuolleiden ja lukuisten haavoittuneiden jälkeen huomio kohdistuu siihen, pyrkivätkö osapuolet hillitsemään tilannetta vai jatkuuko kovan linjan vastakkainasettelu.

Kestävä ratkaisu edellyttäisi sekä välitöntä väkivallan vähentämistä että pidempiaikaista poliittista järjestelyä rajaturvallisuudesta. Se on vaikeaa, koska epäluottamus on syvää ja molempien maiden sisäinen politiikka kaventaa liikkumatilaa. Pakistan ei halua näyttää heikolta aseellisten ryhmien edessä, eikä Afganistanin Taleban halua näyttäytyä ulkopuolisen painostuksen alaisena.

Tällä hetkellä selvää on, että ilmaiskut ovat lisänneet alueen epävarmuutta ja nostaneet siviilien kärsimykset jälleen tapahtumien keskiöön. Jos aselepo murenee, seuraukset voivat olla vakavia sekä rajaseudun asukkaille että laajemmalle alueelliselle vakaudelle. Siksi tulevat päivät ovat ratkaisevia: ne näyttävät, jäävätkö iskut yksittäiseksi kriisiksi vai muodostuvatko ne alkupisteeksi uudelle väkivallan kierrokselle Pakistanin ja Afganistanin välillä.