Luottamus Putiniin romahti niin alas, että kyselyt lopetettiin kokonaan

Venäjän presidentti Vladimir Putinin julkinen luottamuskuva on ajautunut poikkeukselliseen tilanteeseen. Valtiollinen mielipidemittaaja Vtsiom on lakannut julkaisemasta kyselyitä, joissa seurattiin kansalaisten luottamusta presidenttiin. Päätös tuli sen jälkeen, kun Putinin luottamus oli pudonnut 29,5 prosenttiin. Lukema on hänen alhaisin tuloksensa tässä mittauksessa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Kyselyiden katoaminen julkisuudesta kertoo paljon Venäjän poliittisen ilmapiirin herkkyydestä: kyse ei ole vain yhdestä prosenttiluvusta, vaan siitä, millaisia merkkejä vallanpitäjät katsovat turvalliseksi näyttää kansalaisille ja ulkomaailmalle.

Luottamusluku painui poikkeuksellisen alas

Putinin asema Venäjän poliittisen järjestelmän keskuksena on pitkään rakentunut sekä vallankäytön että julkisen kannatuskuvan varaan. Venäjällä presidentin ympärille on rakennettu järjestelmä, jossa hänen henkilökohtainen johtajuutensa esitetään vakauden, jatkuvuuden ja kansallisen yhtenäisyyden lähteenä. Siksi luottamusta mittaavilla luvuilla on ollut suuri symbolinen merkitys, vaikka maan poliittista keskustelua, mediaa ja kansalaisyhteiskuntaa rajoitetaan voimakkaasti.

Kun luottamus putoaa alle 30 prosentin, viesti on poliittisesti hankala. Luku ei tarkoita samaa kuin vaalikannatus, eikä se yksin kerro koko väestön suhtautumisesta presidenttiin. Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka moni vastaaja on valmis nimeämään presidentin henkilönä, johon luottaa. Tällainen mittari on erityisen herkkä maassa, jossa julkinen kritiikki vallanpitäjiä kohtaan voi olla riskialtista ja jossa monet kansalaiset suhtautuvat kyselyihin varovaisesti.

Hyökkäyssodan alun jälkeen Venäjän virallisessa julkisuudessa on pyritty korostamaan yhtenäisyyttä ja tukea valtion johdolle. Poikkeuksellisen matala lukema rikkoo tätä kuvaa. Se ei välttämättä merkitse välitöntä poliittista uhkaa Putinille, mutta se antaa viitteitä siitä, että yhteiskunnan sisällä on väsymystä, epävarmuutta ja mahdollisesti kasvavaa etäisyyttä johtoon.

Kyselyiden julkaisemisen lopettaminen on merkittävä signaali

Vtsiom on Venäjän valtiollinen mielipidemittaaja, ja sen julkaisemilla tuloksilla on ollut tärkeä rooli virallisen mielialakuvan rakentamisessa. Kun tällainen toimija lopettaa presidentin luottamusta koskevien kyselyiden julkaisemisen, kyse on väistämättä poliittisesti merkittävästä ratkaisusta. Julkaisematta jättäminen voi kertoa siitä, että luvut ovat vallanpitäjien kannalta liian vaikeita selittää tai liian ristiriidassa julkisen viestin kanssa.

Venäjän kaltaisessa järjestelmässä mielipidemittaukset eivät ole pelkästään tutkimusta, vaan myös osa poliittista viestintää. Korkeat kannatusluvut voivat vahvistaa käsitystä siitä, että presidentillä on laaja kansallinen mandaatti. Ne voivat myös passivoida opposition kannattajia, jos syntyy vaikutelma, että enemmistö tukee vallitsevaa linjaa. Vastaavasti matalat luvut voivat rohkaista kysymyksiä siitä, kuinka laajaa tuki todella on.

Kyselyiden katoaminen julkisuudesta ei poista itse ilmiötä. Päinvastoin se voi lisätä huomiota siihen, miksi tuloksia ei enää julkaista. Jos mittausta jatketaan sisäiseen käyttöön, viranomaiset voivat edelleen seurata kansalaisten mielialoja. Julkisuudelta suljettuna tieto menettää kuitenkin asemansa avoimena mittarina ja muuttuu osaksi suljettua päätöksentekoa.

Sodan pitkittyminen rasittaa yhteiskuntaa

Luottamuslukujen laskua on arvioitava Venäjän laajemman tilanteen kautta. Hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut pitkään, ja sen vaikutukset ulottuvat yhä useampien venäläisten arkeen. Vaikka Venäjän virallinen viestintä esittää sodan hallittuna ja oikeutettuna, pitkittynyt konflikti tuo mukanaan taloudellisia, sosiaalisia ja inhimillisiä kustannuksia.

Rintamalla kärsityt tappiot, liikekannallepanon pelko, sotatalouden vaikutukset, inflaatio ja kansainväliset pakotteet muodostavat paineen, jota on vaikea peittää kokonaan. Monet perheet ovat joutuneet kohtaamaan sodan seuraukset konkreettisesti joko läheisten palveluksen, taloudellisten muutosten tai arjen epävarmuuden kautta. Myös alueelliset erot ovat merkittäviä: sodan kuormaa kantavat usein suhteellisesti eniten pienemmät paikkakunnat ja köyhemmät alueet.

Venäjän talous on sopeutunut pakotteisiin ja sotamenojen kasvuun paremmin kuin moni aluksi arvioi, mutta sopeutuminen ei tarkoita ongelmien katoamista. Sotatalous voi ylläpitää tuotantoa ja työllisyyttä tietyillä aloilla, mutta samalla se sitoo resursseja asevarusteluun ja valtion ohjaamiin hankkeisiin. Tavalliselle kansalaiselle tämä voi näkyä hintojen nousuna, palveluiden heikentymisenä ja tulevaisuuden näkymien kaventumisena.

Julkinen tuki ja todellinen mieliala voivat erota toisistaan

Venäjällä mielipidemittausten tulkinnassa on aina otettava huomioon pelon ja itsesensuurin vaikutus. Kaikki kansalaiset eivät välttämättä vastaa kyselyihin avoimesti, jos aihe koskee presidenttiä, sotaa tai valtion toimintaa. Osa voi kieltäytyä vastaamasta, osa voi valita turvalliseksi kokemansa vaihtoehdon, ja osa voi aidosti kannattaa valtion linjaa. Tämän vuoksi yksittäinen prosenttiluku ei anna täydellistä kuvaa yhteiskunnasta.

Juuri tästä syystä lasku 29,5 prosenttiin on huomionarvoinen. Jos varovaisuus yleensä nostaa julkisesti hyväksyttyjen näkemysten osuutta, matala tulos voi olla merkki syvemmästä muutoksesta. Se voi kertoa siitä, että luottamusta ei enää ilmaista yhtä hanakasti edes tilanteessa, jossa valtiollinen viestintä pyrkii vahvistamaan presidentin asemaa.

On myös mahdollista, että venäläiset erottavat toisistaan valtion, maan ja presidentin. Kaikki sotaa tai valtiota tukevat eivät välttämättä koe henkilökohtaista luottamusta Putiniin yhtä vahvana kuin aiemmin. Samalla osa kansalaisista voi olla pettynyt sodan kulkuun täysin eri syistä: toiset vastustavat sotaa, toiset pitävät sen johtamista epäonnistuneena, ja osa on huolissaan omasta toimeentulostaan.

Kremlin kannalta kyse on hallinnan kuvasta

Putinin järjestelmässä vakauden vaikutelma on keskeinen poliittinen voimavara. Se tarkoittaa, että hallinto pyrkii välttämään merkkejä epävarmuudesta, jakautumisesta tai horjuvasta kansansuosiosta. Julkinen keskustelu luottamuksen heikkenemisestä voisi avata tilaa spekulaatioille, joita Kreml ei halua vahvistaa.

Autoritaarisissa järjestelmissä kannatusluvut ovat usein osa vallan rituaalia. Niiden tarkoitus ei ole ainoastaan kuvata todellisuutta, vaan myös tuottaa sitä: korkeat luvut viestivät virkamiehille, aluejohtajille, turvallisuuskoneistolle ja kansalaisille, että valta on vakaa ja sen tukeminen on järkevä valinta. Jos luvut kääntyvät epäedullisiksi, sama mekanismi voi alkaa toimia toiseen suuntaan.

Tämä ei tarkoita, että Putinin asema olisi välittömästi uhattuna. Venäjän poliittinen järjestelmä ei perustu avoimeen kilpailuun, jossa mielipidemittausten lasku johtaisi automaattisesti vallanvaihtoon. Presidentin asemaa tukevat turvallisuuskoneisto, hallintorakenne, valvottu media ja opposition järjestelmällinen tukahduttaminen. Silti julkinen luottamus on osa kokonaisuutta, jota hallinto seuraa tarkasti.

Vaikutukset näkyvät myös ulkopolitiikassa

Putinin luottamuslukujen heikkeneminen kiinnostaa myös Venäjän ulkopuolella, sillä maan sisäinen mieliala vaikuttaa sen kykyyn jatkaa sotaa ja ylläpitää nykyistä poliittista linjaa. Jos kansalaisten väsymys kasvaa, hallinnon on käytettävä enemmän voimavaroja tyytymättömyyden hallintaan. Se voi tarkoittaa kovempaa valvontaa, voimakkaampaa propagandaa tai uusia taloudellisia tukitoimia.

Ulkopolitiikan kannalta heikentynyt luottamus ei välttämättä johda pehmeämpään linjaan. Autoritaarinen johto voi vastata sisäiseen epävarmuuteen myös kiristämällä otettaan ja korostamalla ulkoista uhkaa. Tällöin sodan jatkaminen tai vastakkainasettelun vahvistaminen voi toimia keinona pitää järjestelmä koossa. Toisaalta pitkittyvä tyytymättömyys voi rajoittaa liikkumavaraa etenkin, jos sodan kustannukset kasvavat entisestään.

Euroopan näkökulmasta tilanne korostaa tarvetta seurata Venäjän sisäistä kehitystä tarkasti. Yksittäiset mittarit eivät ratkaise kokonaiskuvaa, mutta ne voivat paljastaa muutoksia, jotka muuten jäävät valvotun julkisuuden alle. Kun julkaistuja tietoja kavennetaan, myös epävarmuus kasvaa.

Luottamuksen lasku ei ole vain numero

Putinin luottamuksen putoaminen 29,5 prosenttiin ja mittaustulosten julkaisemisen lopettaminen muodostavat yhdessä poikkeuksellisen asetelman. Kyse ei ole pelkästä tilastosta, vaan siitä, miten Venäjän johto suhtautuu omaan julkiseen kuvaansa. Kun epämiellyttävä mittari poistuu näkyvistä, se kertoo usein vähintään yhtä paljon kuin itse luku.

Venäjän poliittinen järjestelmä voi jatkaa toimintaansa myös heikentyvän luottamuksen oloissa, koska vallankäyttö ei riipu vapaasta julkisesta keskustelusta tai aidosti kilpailluista vaaleista. Silti kansalaisten mieliala on tekijä, jota mikään hallinto ei voi täysin sivuuttaa. Pitkittynyt sota, taloudellinen paine ja epävarmuus voivat hitaasti murentaa sitä perustaa, jonka varaan johtajan henkilökohtainen asema on rakennettu.

Luottamuslukujen katoaminen julkisuudesta jättää avoimeksi kysymyksen siitä, mihin suuntaan venäläisten mieliala seuraavaksi kehittyy. Selvää on, että presidentin ympärille rakennettu vahvuuden kuva on kohdannut uuden särön. Vaikka särö ei vielä merkitse järjestelmän horjumista, se osoittaa, että myös tarkasti valvotussa poliittisessa ympäristössä kansalaisten luottamus voi muuttua tavalla, jota ei ole helppo hallita pelkällä viestinnällä.