Syyskuussa 2024 voimaan tullut ulkomaalaislain tiukennus on alkanut näkyä konkreettisesti niiden turvapaikanhakijoiden arjessa, jotka ovat ehtineet työllistyä tai aloittaa opinnot Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana. Lakimuutos kielsi työ- tai opiskeluperusteisen oleskeluluvan hakemisen maasta käsin, mikä on johtanut siihen, että yli sata hakemusta on jouduttu hylkäämään tai jättämään käsittelemättä pelkästään muodollisen esteen vuoksi.
Lakimuutoksen tausta ja sisältö
Ulkomaalaislakiin tehty muutos oli osa laajempaa maahanmuuttopolitiikan kiristämistä, jota on perusteltu tarpeella nopeuttaa turvapaikkaprosesseja ja vähentää niin sanottua järjestelmän väärinkäyttöä. Ennen muutosta turvapaikanhakija saattoi kielteisen päätöksen saatuaan tai hakemuksensa ollessa vielä vireillä hakea oleskelulupaa toisella perusteella, esimerkiksi työsuhteen tai opiskelupaikan nojalla, ilman että hänen olisi tarvinnut poistua maasta. Tämä niin sanottu perusteen vaihto oli aiemmin mahdollista suoraan Suomesta käsin.
Uuden säännöksen myötä tämä reitti on suljettu. Työ- tai opiskeluperusteista oleskelulupaa ei enää voi hakea Suomessa oleskellessa, jos hakija on tullut maahan alun perin turvapaikanhakijana. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilön on poistuttava maasta ja haettava lupaa Suomen edustustosta kotimaastaan tai muusta asuinmaastaan käsin. Monille tämä on prosessi, joka voi kestää kuukausia ja jonka aikana työsuhde tai opiskelupaikka Suomessa saattaa käytännössä hävitä.
Muutos on koskenut takautuvasti myös niitä, joiden hakemus oli jo vireillä lain voimaantullessa, mikä on lisännyt hämmennystä ja epävarmuutta viranomaisten sekä hakijoiden keskuudessa.
Katjan ja Sergein kaltaiset tarinat
Muutoksen inhimillinen hinta näkyy konkreettisimmin niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat ehtineet rakentaa Suomeen arkea odottaessaan turvapaikkapäätöstä. Tyypillinen tapaus on henkilö, joka on saapunut maahan hakemaan turvapaikkaa, oppinut kielen alkeet, löytänyt työpaikan esimerkiksi hoiva-alalta, rakennusalalta tai palvelualalta, ja jonka työnantaja olisi valmis jatkamaan työsuhdetta pysyvämmällä pohjalla.
Tällaiset tapaukset ovat nousseet esiin useissa kunnissa ympäri Suomea, joissa työnantajat ovat kertoneet menettävänsä osaavia ja jo perehdytettyjä työntekijöitä pelkän muodollisen säädöksen vuoksi. Työntekijä on saattanut olla samassa työpaikassa jo vuoden tai kauemmin, oppinut työtehtävät ja suomen kielen, mutta joutuu silti keskeyttämään työsuhteensa ja palaamaan lähtömaahansa hakeakseen lupaa uudelleen. Osa ei tähän mahdollisuuteen edes pysty esimerkiksi kotimaan turvallisuustilanteen vuoksi, jolloin koko työura Suomessa saattaa katketa kokonaan.
Näissä tilanteissa kärsijöinä ovat sekä yksittäiset ihmiset, jotka ovat menettäneet toimeentulonsa ja tulevaisuudensuunnitelmansa, että työnantajat, jotka ovat panostaneet rekrytointiin ja perehdytykseen. Monilla aloilla, joilla on jo ennestään työvoimapulaa, tämä on koettu erityisen turhauttavaksi.
Miksi muutos herättää kritiikkiä
Lakimuutosta on arvosteltu useasta suunnasta. Työnantajajärjestöt ja yksittäiset yritykset ovat nostaneet esiin, että säännös iskee juuri niihin aloihin, joilla työvoimasta on pulaa ja joilla ulkomaalaistaustaiset työntekijät ovat usein täyttäneet vaikeasti täytettäviä tehtäviä. Kun työntekijä joutuu poistumaan maasta kesken prosessin, työnantaja menettää paitsi työntekijän myös siihen käytetyn koulutuksen ja perehdytyksen tuoman hyödyn.
Toisaalta lainsäätäjän näkökulmasta muutoksen tarkoituksena on ollut estää tilanteita, joissa turvapaikkahakemusta käytetään ikään kuin väliaikaisena oleskeluoikeutena, jonka aikana haetaan rinnalla muuta, pysyvämpää perustetta jäädä maahan. Tavoitteena on ollut selkeyttää eri oleskelulupaprosessien rajoja ja varmistaa, että työperäistä maahanmuuttoa koskevat säännöt eivät sekoitu turvapaikkaprosessiin.
Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että lain vaikutukset osuvat usein juuri niihin henkilöihin, jotka ovat onnistuneimmin kotoutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan: he ovat oppineet kielen, löytäneet työtä ja maksavat veroja. Näiden ihmisten poistaminen maasta prosessin ajaksi nähdään ristiriitaisena tavoitteen kanssa, jonka mukaan kotoutumista ja työllistymistä halutaan muutenkin edistää.
Vaikutukset hakijoihin ja työmarkkinoihin
Käytännön tasolla muutos on tarkoittanut sitä, että Maahanmuuttovirastossa on jouduttu käsittelemään suuri joukko hakemuksia, jotka eivät enää täytä muodollisia edellytyksiä. Yli sata työperusteista oleskelulupahakemusta on tiettävästi jäänyt joko hylätyksi tai kokonaan käsittelemättä sen vuoksi, että hakija on ollut väärässä maassa hakemusta jättäessään.
Tämä on aiheuttanut myös hallinnollista lisätyötä, kun hakijoita on jouduttu ohjeistamaan uudelleen ja neuvomaan vaihtoehtoisista reiteistä. Osa hakijoista on yrittänyt hakea lupaa lähimaista käsin, mikä on tuonut mukanaan omat haasteensa, kuten matkustusasiakirjojen puutteen tai turvallisuusriskit tietyissä lähtömaissa.
Työmarkkinoiden näkökulmasta muutoksen vaikutukset näkyvät erityisesti aloilla, joilla on jo rakenteellista työvoimapulaa. Hoiva-ala, rakennusala ja monet palvelualan tehtävät ovat riippuvaisia myös ulkomailta tulevasta työvoimasta, ja kun yksi rekrytointireitti käytännössä katkeaa, se voi entisestään kiristää työvoiman saatavuutta näillä aloilla. Samalla useat kunnat, joissa kotouttamistyöhön on panostettu merkittävästi, ovat joutuneet pohtimaan, miten paikallista kotoutumista tuetaan tilanteessa, jossa jo pitkälle edenneet kotoutumispolut voivat katketa lainsäädännön vuoksi.
Mitä tilanteesta seuraa jatkossa
Keskustelu lain vaikutuksista jatkuu, ja on odotettavissa, että aihe nousee esiin myös laajemmassa maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa tulevina kuukausina. Osa toimijoista on esittänyt, että lakiin tulisi lisätä siirtymäsäännöksiä tai poikkeuksia niille, jotka ovat jo ehtineet työllistyä ennen muutoksen voimaantuloa. Tällaisia muutosesityksiä ei toistaiseksi ole viety eteenpäin, mutta paine niiden käsittelyyn saattaa kasvaa, jos yksittäisiä tapauksia nousee julkisuuteen lisää.
Samaan aikaan viranomaiset joutuvat soveltamaan nykyistä lakia sellaisenaan, mikä tarkoittaa, että uusia hylkäyksiä ja käsittelemättä jättämisiä on odotettavissa myös jatkossa. Turvapaikanhakijoiden, jotka harkitsevat työ- tai opiskeluperusteisen luvan hakemista, on syytä olla erityisen tarkkoja siitä, missä vaiheessa ja mistä maasta käsin hakemus jätetään, sillä pienikin muodollinen virhe voi johtaa koko prosessin kariutumiseen.
Lopulta kyse on laajemmasta kysymyksestä siitä, miten Suomi tasapainottelee tiukemman maahanmuuttopolitiikan ja työvoimapulan ratkaisemisen välillä. Yksittäiset tarinat, kuten Katjan ja Sergein kaltaiset tapaukset, ovat osoitus siitä, että lainsäädännölliset muutokset eivät vaikuta vain tilastoihin vaan myös yksittäisten ihmisten elämään ja työuriin konkreettisella tavalla.
Ladataan kommentteja...