Sosiaaliturvan hallinnointi saattaa olla edessä suurten muutosten kynnyksellä, jos sdp:n kansanedustaja Matias Mäkysen visio etenee poliittiselle agendalle. Mäkynen on esittänyt, että Kelan nykyisiä tehtäviä siirrettäisiin hyvinvointialueiden hoidettavaksi siten, ettei suomalaisten tarvitsisi enää asioida erikseen valtakunnallisen etuuslaitoksen kanssa. Taustalla on ajatus siitä, että nykymuotoista, keskitettyä ja pitkälti automatisoitua päätöksentekojärjestelmää ei enää tarvittaisi, jos etuuksien käsittely ja sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistettäisiin saman alueellisen toimijan alle.

Muutosehdotuksen ydin

Mäkysen ajatuksen keskiössä on pyrkimys yksinkertaistaa suomalaisten arkea sosiaaliturvan asioinnissa. Tällä hetkellä kansalainen saattaa joutua asioimaan useiden eri viranomaisten, kuten Kelan, hyvinvointialueen ja työllisyyspalveluiden kanssa samaan aikaan, vaikka kyse olisi saman elämäntilanteen eri puolista. Mäkysen visiossa nämä toiminnot koottaisiin saman katon alle alueellisella tasolla, jolloin ihmisen ei tarvitsisi itse tuntea koko järjestelmän rakennetta löytääkseen oikean palvelun tai tuen.

Uudistuksen ideana on myös luopua siitä, mitä on kutsuttu valtakunnalliseksi ”päätösautomaatiksi” eli keskitetystä järjestelmästä, joka käsittelee suuren osan etuushakemuksista ilman, että yksittäinen virkailija tarkastelee jokaista tapausta erikseen. Mäkysen mukaan tällaista keskitettyä ja etäistä järjestelmää ei enää tarvittaisi, jos päätöksenteko ja palvelut olisivat lähempänä ihmistä ja samaa aluehallintoa, joka jo nyt vastaa esimerkiksi terveyspalveluista ja sosiaalityöstä.

Ajatus kytkeytyy laajempaan keskusteluun siitä, miten hyvinvointialueuudistuksen jälkeen syntynyttä hallintorakennetta voitaisiin kehittää edelleen. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuonna 2023, ja niiden tehtäväkenttä on ollut esillä useissa yhteyksissä sen jälkeen, kun on pohdittu, mitkä valtion tai kuntien aiemmin hoitamat tehtävät sopisivat luontevasti osaksi alueiden toimintaa.

Nykyjärjestelmän ongelmat

Kelan ja hyvinvointialueiden rinnakkainen olemassaolo on herättänyt kritiikkiä erityisesti tilanteissa, joissa kansalainen tarvitsee sekä sosiaaliturvaetuuksia että sosiaali- ja terveyspalveluita samanaikaisesti. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi pitkäaikaissairas tai työkyvyttömyyden partaalla oleva henkilö on joutunut toimittamaan osittain samoja tietoja eri viranomaisille, odottamaan päätöksiä usealta taholta ja sovittamaan yhteen eri järjestelmien aikatauluja.

Kriitikot ovat pitäneet nykyistä mallia raskaana erityisesti niille, joiden elämäntilanne on jo valmiiksi haastava. Sairaus, työttömyys tai toimintakyvyn heikkeneminen voivat viedä voimavaroja, jotka muuten kuluisivat monimutkaisen hallintojärjestelmän kanssa asioimiseen. Tähän ongelmaan Mäkysen ehdotus pyrkii vastaamaan kokoamalla toiminnot yhden luukun periaatteelle rakennetuksi kokonaisuudeksi.

Samalla on syytä muistaa, että Kelan tehtävät kattavat huomattavasti laajemman joukon etuuksia kuin pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin kytkeytyvät tuet. Kela vastaa muun muassa lapsilisistä, opintotuesta, asumistuesta ja eläke-etuuksista, joista suuri osa ei liity suoraan hyvinvointialueiden nykyiseen tehtäväkenttään. Tämä tarkoittaa, että kokonaisvaltainen tehtävien siirto vaatisi huolellista pohdintaa siitä, mitkä toiminnot todella hyötyisivät alueellistamisesta ja mitkä on syytä pitää valtakunnallisesti yhtenäisinä.

Alueiden rooli kasvaisi merkittävästi

Sdp:n Mäkynen haluaa, että suomalaisten ei tarvitsisi enää asioida Kelan kanssa: tehtävät voisi siirtää alueille – kuvituskuva

Jos Mäkysen esittämä malli etenisi, hyvinvointialueiden vastuulle siirtyisi merkittävä määrä uusia tehtäviä, jotka tällä hetkellä kuuluvat valtakunnalliselle toimijalle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että alueiden hallinnollinen ja taloudellinen rooli kasvaisi huomattavasti nykyisestä. Hyvinvointialueet ovat jo nyt kamppailleet rahoituksensa riittävyyden kanssa, ja useat alueet ovat joutuneet tekemään säästöjä palveluverkostoissaan. Uusien, laajojen hallinnollisten tehtävien vastaanottaminen edellyttäisi todennäköisesti myös rahoitusmallin uudelleentarkastelua.

Toisaalta ajatuksen kannattajat voivat perustella mallia sillä, että alueellinen läheisyys parantaisi palvelun laatua ja nopeuttaisi päätöksentekoa yksittäisissä tapauksissa. Kun sama organisaatio vastaisi sekä etuuksista että palveluista, tiedonkulku voisi parantua ja päällekkäinen byrokratia vähentyä. Tämä voisi näkyä esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaan tilanne muuttuu nopeasti ja vaatii sekä taloudellista tukea että hoidollista apua.

Uudistuksen toteuttaminen vaatisi kuitenkin myös sen arvioimista, miten yhdenvertaisuus toteutuisi eri alueiden välillä. Valtakunnallisen järjestelmän yksi keskeinen perustelu on ollut juuri se, että etuuksien myöntämisperusteet ja käsittelyajat pysyvät samanlaisina asuinpaikasta riippumatta. Jos päätöksenteko siirtyisi alueille, olisi varmistettava, ettei synny suuria alueellisia eroja siinä, miten samanlaisia hakemuksia käsitellään.

Poliittinen tausta ja jatkokeskustelu

Mäkysen esittämä ajatus liittyy laajempaan sosiaaliturvan uudistamista koskevaan keskusteluun, jota on käyty Suomessa jo pidemmän aikaa. Sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuutta on pidetty ongelmana yli puoluerajojen, ja erilaisia malleja yhden luukun periaatteen toteuttamiseksi on esitetty aiemminkin, muun muassa osana sosiaaliturvauudistuksen valmistelua edellisillä hallituskausilla.

Uuden avauksen erityispiirteenä on se, että se yhdistää kaksi jo olemassa olevaa hallinnon tasoa, valtakunnallisen etuusjärjestelmän ja alueellisen palvelujärjestelmän, sen sijaan että luotaisiin kokonaan uusi rakenne. Tämä voisi periaatteessa nopeuttaa uudistuksen toteuttamista, koska hyvinvointialueiden perusrakenteet ovat jo olemassa. Toisaalta suuret hallinnolliset muutokset ovat historiallisesti osoittautuneet Suomessa hitaiksi ja vaativat laajaa poliittista yhteisymmärrystä sekä huolellista lainvalmistelua.

Ehdotuksen eteneminen riippuu paljolti siitä, miten laajasti se saa kannatusta myös muilta puolueilta ja miten hallitus suhtautuu ajatukseen sosiaaliturvan rakenteiden uudistamisesta tulevina vuosina. Koska kyse on periaatteellisesta avauksesta eikä valmiista lakiesityksestä, yksityiskohdat esimerkiksi rahoituksesta, henkilöstön siirtymisestä ja tietojärjestelmien yhteensovittamisesta ovat vielä auki.

Mitä uudistus tarkoittaisi kansalaisille

Jos malli joskus toteutuisi, suurin näkyvä muutos kansalaisille olisi asioinnin yksinkertaistuminen. Sen sijaan, että etuushakemus jätettäisiin erikseen valtakunnalliselle laitokselle ja palvelut haettaisiin alueelta, molemmat voisivat hoitua saman toimijan kautta. Tämä voisi vähentää päällekkäistä tiedonantoa ja helpottaa erityisesti niiden asemaa, joiden elämäntilanne edellyttää useiden eri tukimuotojen yhtäaikaista käyttöä.

Samalla on syytä suhtautua varovaisesti siihen, kuinka nopeasti tällainen muutos voisi edetä käytäntöön. Suuret rakenneuudistukset vaativat tyypillisesti vuosien valmistelun, ja niiden vaikutukset esimerkiksi tietosuojaan, henkilöstöresursseihin ja alueiden talouteen on selvitettävä perusteellisesti ennen päätöksentekoa. Tässä vaiheessa kyse on ennen kaikkea poliittisesta avauksesta, joka pyrkii herättämään keskustelua sosiaaliturvan hallinnon tulevaisuudesta, ei vielä konkreettisesta lainsäädäntöhankkeesta.

Keskustelu sosiaaliturvan rakenteiden uudistamisesta jatkunee lähitulevaisuudessa, ja Mäkysen esiin nostama ajatus saattaa toimia yhtenä lähtökohtana laajemmalle pohdinnalle siitä, miten valtion ja alueiden tehtävät voitaisiin jakaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Lopullinen suunta riippuu siitä, millaista kannatusta ajatus saa niin puolueiden sisällä kuin niiden välilläkin.