# Kertun tie pois väkivallasta

Viisikymppiselle Kertulle riitti vihdoin. Kymmeniä vuosia kestänyt parisuhde oli ollut pelkkää kärsimystä. Mies, jonka kanssa hän oli elänyt, hallitsi häntä pelolla, epäluulolla ja väkivallalla. Nyt, elämän puolivälin ohitettua, Kerttu päätti lopettaa. Se oli vaikein päätös, jonka hän oli koskaan joutunut tekemään.

Kertun tarina ei ole yksittäinen. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa huolestuttavan yleistä, ja se ilmenee monilla eri tavoilla. Se ei ole vain fyysisiä lyöntejä tai muita vakavia loukkauksia. Se on hallintaa, pakottamista, nöyryyttämistä ja kyvyttömäksi tekemistä. Se on parisuhde, jossa toinen osapuoli käyttää valtaa toisen yli, usein systemaattisesti ja pitkän aikaa.

Ohjaaminen ja valvonta pienistä asioista

Kertun miehellä oli mieltä kaikkea. Hän kielsi häntä pukeutumasta tietyillä tavoilla. Lyhyet mekot, joista Kerttu piti, tulivat kysymykseen. Värit, joita hän halusi käyttää, olivat liian näyttäviä. Joukko naisystäviä, joista hän piti, olivat "huonoa seuraa". Mies hallitsi, mitä Kerttu söi, milloin hän nukkui ja missä hän kävi.

Tämä on klassinen väkivallan muoto – kontrollointi. Se alkaa pienistä asioista. Parisuhteen alkuvaiheessa se voi näyttää huolenpidolta tai rakastukselta. "Sinua on vaarallista mennä sinne yksin", tai "Miksi et käytä sitä mekkoani, se näyttää sinulla paljon paremmalta?" Mutta ajan myötä ohjaaminen muuttuu pakottamiseksi. Se tulee normaaliksi. Kohteelle alkaa tuntua, että hän tekee virheitä koko ajan.

Henkinen väkivalta ja syyllisyys

Fyysinen väkivalta tulee väistämättä. Kertun miehen kohdalla se alkoi riidoista. Pieni läppä käytöksestä, josta Kerttu yritti puhua, muuttui huutamiseksi. Huutaminen muuttui lyömiseksi. Sitten tulivat vaikeat hetket, joita Kerttu oppi pelkäämään.

Mutta henkinen väkivalta oli ehkä pahempaa kuin fyysiset iskut. Mies käytti Kertun heikkouksia häntä vastaan. Kun Kerttu oli murtunut riidoista, mies sanoi, että hän on "liian herkkä", "outo" tai "pöljö". Hän väitti, että kuka tahansa muu olisi ollut parempi puoliso. Hän sanoi, että Kertun jokainen yritys saada suhde paremmin oli turhaa.

Vähitellen Kerttu alkoi uskoa näihin sanoihin. Hän luuli olevansa todella niin huono. Hän luuli, että hän ansaitsi tämän. Hän luuli, että ei kukaan muu haluaisi hänelle. Syyllisyys, häpeä ja pelko kietoutuivat yhteen. Kerttu jäi loukkoon.

Raha väkivallan välineenä

Kertun mies kontrolloi myös rahoja. Hän hallitsi ansioita ja päätti, kuinka paljon Kerttu sai käytössään. Kun Kerttu halusi ostaa jotain omansa kanssa, miehellä oli paljon siihen sanottavaa. Tämä taloudellinen väkivalta teki irtaantumisesta entistäkin vaikeampaa. Kertulle oli vaikea kuvitella, että hän pystyisi selviytymään yksin.

Taloudellinen väkivalta on usein hylättyä väkivallan muotoa. Se näkee vähemmän kuin fyysiset jäljet, mutta sen vaikutukset ovat yhtä tuhoisia. Se tekee uhreista riippuvaisia. Se poistaa heiltä autonomiaa ja valinnanvapautta. Se tekee irtaantumisesta taloudellisesti mahdotonta.

Hämmentävä sykli: rakkaus ja väkivalta

Mustasukkainen mies rikkoi käsityöt, kielsi lyhyet mekot ja satutti – Kerttu kärsi kymmeniä vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa – kuvituskuva

Useissa väkivaltaisissa parisuhteissa on sekä raskasta väkivaltaa että hetkinä lempeyttä. Riidan jälkeen mies saattoi olla todella rakastava. Hän ostaa Kertulle kukkia, sanoo, että hän on pahoillaan, että näin ei koskaan tapahdu uudelleen. Hetki sisältää niin paljon rakkautta ja anteeksiantoa, että Kerttu alkaa epäillä omaa näkemystään tapahtumista. Ehkä hän ylireagoitu? Ehkä se oli vain pieni riita?

Tämä sykli – väkivalta, anteeksianto, rakkaus – pitää uhreja loukussa. Kerttu oppi toivomaan näitä pehmeämpiä hetkiä. Hän rakasti miestään, ja mies sanoi rakastavansa häntä. Varmasti se oli vain hetkellinen ärsyytys, varmasti se parani.

Ei parantunut.

Irtaantuminen oli kaikkein vaikeinta

Kun Kerttu lopulta päätti lähteä, hän oli petrified. Mies oli uhkaillut häntä. Hän oli sanonut, että Kerttu ei selviää ilman häntä. Hän oli väläyttänyt, että hän voisi saada lapset, tai että hän voisi tapaa Kertun kavereiden kanssa ja kertoa heille "totuuden" Kerrusta. Kertun sisällä oli loukkaavaa pelkoa.

Mutta pelko oli myös riittävä syy lähteä. Kerttu otti yhteyttä naisten turvataloon. Hän soitti turvapuhelimeen. Hän puhumastaan perheelle ja ystäville, joita mies oli eristänyt hänet. Ne palaavat. Ne auttoivat.

Päätös ei ollut yksinkertainen ja se ei ollut nopeaa. Irtaantuminen väkivaltaisesta parisuhteesta on pitkä prosessi, joka vaatii paljon rohkeutta, tukea ja käytännön apua.

Yhteiskunta myöntää ongelman

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa kasvava huolenaihe. Poliisi saa vuosittain tuhansia rikosilmoituksia väkivallasta perheissä ja parisuhteissa. Monet tapaukset jäävät ilmoittamatta, koska uhrit pelkäävät tai häpeävät.

Järjestöt ja viranomaiset tekevät töitä tämän muuttamiseksi. Turvatalot tarjoavat kriisitukea, neuvontaa ja turvapaikan. Poliisi ja sosiaalipalvelut kehittävät koulutusta tunnistaa väkivallan merkkejä ja puuttua siihen ajoissa. Lakeja on tiukennettu, ja väkivallasta on tullut nollatoleranssin asia.

Mutta paljon on vielä tehtävää. Väkivallan uhrit tarvitsevat enemmän tukea, enemmän tietoa siitä, mitä heille kuuluu, ja enemmän käytännön apua irtaantumiseen.

Kertun seuraava luku

Kertulla on nyt oma asunto. Hän on oppinut taas pitämään itsestään huolta. Hän pukeutuu niin kuin hän haluaa. Hän tapaa ystäviä joita haluaa tapaa. Se kaikki on hyvin yksinkertainen asia, mutta Kertulle se tuntuu kuin vapautus.

Hän voi vielä ajoittain pelätä. Matkanimitys ja hälytys tulevat välillä takaisin. Mutta hän tietää, että hän ei ole yksin. Hän tietää, että hänen tekemänsä valinta oli oikea.

Ja Kertun tarina muistuttaa siitä, että väkivallan uhreita ei kuulu syyllistää. Että rakkaus ei ole koskaan syy hyväksyä väkivaltaa. Että irtaantuminen on pyhä oikeus ja että siihen kuuluu tuki.