Näin työllistymistä voisi helpottaa – Suomessa on väärä mielikuva työttömistä, apulaisprofessori sanoo

# Näin työllistymistä voisi helpottaa – Suomessa on väärä mielikuva työttömistä, apulaisprofessori sanoo

Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee pitkään jatkunut epäselvyys siitä, mitkä tekijät todella johtavat työttömyyteen. Tutkijat korostavat, että lainlaatijat ja päättäjät ovat pitkään käsitelleet kaikkia työttömiä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, vaikkei näin pitäisi olla. Tämä lähestymistapa vaikeuttaa yksilöllisten ratkaisujen löytämistä ja tuottaa vääriä tuloksia.

Asiaa tarkastelevat asiantuntijat huomauttavat, että Suomen lainsäädäntö on rakennettu olettamukselle, jonka mukaan kaikilla työttömillä on samat edellytykset ja samat esteet työllistyä. Todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Eri-ikäiset ihmiset, eri koulutustaustoista tulevat henkilöt ja erilaiset elämäntilanteet vaativat täysin erilaisia ratkaisuja. Silti sama sääntö kulkee kaikkien kohdalla, osittain tuottaen tuloksia, jotka ovat hyvinkin epäsuotuisia.

Tutkijoiden näkemyksen mukaan ongelma ei ole ainoastaan byrokraattinen vaan myös yhteiskunnallinen. Väärät mielikuvat ja ennakkoluulot työttömiä kohtaan luovat lisäesteitä työnhakijailta. Nämä asenteet ja uskomukset vaikuttavat siihen, miten työnantajat näkevät työttömät hakijat, miten yhteiskunta heistä puhuu ja kuinka he itse näkevät itsensä. Siten ongelma syvenee ja muuttuu entistä moniulotteisemmaksi.

Lainsäädäntö ei tunnista eroavaisuuksia

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ja työttömyysturva on rakennettu mallille, joka olettaa kaikkien työttömien olevan samanlaisia. Tämä lähestymistapa juontaa juurensa ajalta, jolloin työttömyyden nähtiin olevan pääasiassa konjunkturista johtuvaa syklistä ilmiötä. Kun talous käy hyvin, kaikki työllistyisivät automaattisesti. Tämä ajattelutapa ei kuitenkaan vastaa nykypäivän todellisuutta.

Todellisuudessa työttömyyttä aiheuttavat monet erilaiset tekijät. Jolloin ihminen on ollut pitkään pois työmarkkinoilta, hänen osaamistaan on vaikea päivittää. Iäkkäät työnhakijat kohtaavat ikäsyrjintää, vaikka sitä ei saa harjoittaa. Nuoret ihmiset puolestaan povaavat usein kärsivät alan vaihtamisen hankaluuksista. Mielenterveysongelmat, fyysiset vammat ja muut erityiset tilanteet vaativat jokainen omanlaistaan lähestymistapaa. Perheelliset ihmiset ja lastenhoidon tarve luo jälleen aivan omat haasteet.

Mutta laki on laki, ja sama koskee kaikkia. Hakijalle määrätyt toiming ja aktiviteetit eivät välttämättä ole millään tavalla hänen tilanteensa mukaisia. Samalla kun henkilö saattaa tarvita esimerkiksi henkilökohtaista urakoulutusta, hänet saattaa ohjaristaa kuntouttavaan työtoimintaan, joka ei vastaa hänen tarpeitaan. Näin järjestelmä voi jopa haitata työllistymistä sen sijaan, että se sitä helpottaisi.

Yhteiskunnalliset mielikuvat jäävät kiinni

Yhtä merkittävä ongelma kuin lainsäädäntö on se kuva, jonka yhteiskunta on muodostanut työttömistä. Vaikka tutkijat osoittavat uudestaan ja uudestaan, että työttömyys johtuu useista tekijöistä eivätkä työttömät ole laiskempia tai vähemmän kyvykkäitä kuin muut, vanhat mielikuvat elävät Suomessa vahvoina.

Mielikuvassa työttömät näyttäytyvät usein henkilöinä, jotka eivät yksinkertaisesti halua työskennellä. He nähdään passiivisina ja passiivisiksi. Samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että suurin osa työttömistä haluaa työskennellä ja tekee ahkerasti töitä työnhakemuksiensa parissa. Silti stigma jää kiinni, ja se vaikuttaa sekä työnantajien päätöksiin että yhteiskunnan suhtautumiseen.

Nämä väärät mielikuvat heijastuvat konkreettisesti työnhakuun. Työnantaja voi alitajuisesti suosia muita hakijoita, vaikka työtön hakija olisi täysin pätevä. Yhteiskunnallinen arvostus laskee, ja se heijastuu ihmisen itsetuntoon ja motivaatioon. Näin syntyy noidankehä, jossa väärät mielikuvat tekevät työllistymisestä entistä vaikeampaa.

Mitä muuttaa olisi tarpeen

Tutkijat ja asiantuntijat esittävät useita konkreettisia muutosehdotuksia. Ensinnäkin lainsäädäntöä tulisi uudistaa siten, että se huomioi työttömien heterogeenisuuden. Eri ryhmät tarvitsevat erilaisia interventioita. Iäkkäät työnhakijat tarvitsevat erilaista tukea kuin nuoret. Mielenterveysongelmat vaativat omaa lähestymistapaa, samoin kuin fyysisten vammojen kohdalla.

Toiseksi tarpeellista olisi yhteiskunnallisen keskustelun muuttaminen. Media, politiikka ja kansalaisyhteiskunta voisivat osaltaan korjata väärän kuvan, jonka nykyinen keskustelu työttömyydestä välittää. Kun puhuttaisiin enemmän siitä, mitkä todelliset tekijät johtavat työttömyyteen, voisi yhteiskunnallinen asenne muuttua.

Kolmanneksi työnantajia voitaisiin kannustaa paremmin ottamaan vastaan työttömiä hakijoita. Tämä voisi tapahtua sekä erilaisin kannustimisin että tiedon välittämisen kautta. Kun työnantajat ymmärtäisivät, että työttömyyden jälkeisen henkilön palkkaaminen ei merkitse mitään erityistä riskiä, uskalletaan ottaa vauhditlisesti kyseisiä hakijoita töihin.

Muutokset voivat viedä aikaa

On selvää, että nämä muutokset eivät tapahdu hetkessä. Lainsäädäntöä muuttaminen vaatii prosessia, ja yhteiskunnallisten asenteiden muuttaminen on vielä hitaampaa. Silti tutkijat korostavat, että muutoksen tarve on kiireellinen. Jokainen vuosi, jolloin järjestelmä toimii virheellisesti, jättää ihmisiä työmarkkinoilta pois.

Ensimmäisinä askelina voitaisiin ottaa pienempiä uudistuksia, jotka osaa jo olemassa olevia puitteita paremmiksi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin aloittaa pilottiprojekteista eri paikkakunnilla, joissa kokeiltaisiin uusia lähestymistapoja. Näiden kokeilujen pohjalta voitaisiin sitten rakentaa laajempia ratkaisuja.

Taustalla olevan ilmiön ymmärtäminen on keskeistä. Suomalaisessa työttömyydessä on kyse monimutkaisesta kokonaisuudesta, johon ei riitä yksinkertainen laki-pohjainen ratkaisu. Siihen tarvitaan herkkyyttä, joustavuutta ja halua nähdä jokainen ihminen yksilöllisenä ja ainutlaatuisena tapauksena. Vasta sitten, kun nämä tekijät otetaan huomioon, voidaan alkaa oikeasti ratkaista Suomen työttömyyden ongelmaa.