# Nuoret miehet erityisriskissä joutua asunnottomiksi – häädön kokenut Ville Kupiainen auttaa nyt muita
Asunnottomuus on säilynyt yhtenä Suomen merkittävimmistä sosiaalisista haasteista vuosikymmenien ajan. Kun puhutaan asunnottomista ja häädöistä, silmissä nousee usein kuva vanhuuksista tai pitkäaikaisen päihdeongelman kanssa kamppailevista ihmisistä. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi: nuoret miehet muodostavat kasvavan ryhmän, joille asuntokysymys tuottaa yhä enemmän vaikeuksia. Elämän murroskohdissa – työttömyyden, ihmissuhteiden kriisien tai koulutuksen katkoksen seurauksena – vaarassa olevia nuoria miehiä on paljon enemmän kuin yleisesti tiedetään.
Ville Kupiainen tuntee aiheen omakohtaisesti. Muutama vuosi sitten hän kohtasi häädön, koe joka muutti hänen näkökulmaansa elämään. Sen sijaan että vaikeus olisi vain syrjäyttänyt hänet, se herätti hänen sisälleen halun auttaa muita samanlaisessa tilanteessa. Nykyään Kupiainen toimii ennaltaehkäisevän sosiaalityön parissa, auttaen nuoria miehiä välttämään häädön ja asunnottomuuden loukossa joutumista. Hänen tarinansa ei ole poikkeuksellinen vain siinä, että hän on löytänyt keinon auttaa, vaan siinä, että hän on löytänyt sellaisen – häädön pelosta huolimatta.
Häädöt olivat Suomessa pitkään kasvussa tasaisesti, ja tilanne tuntui pahenevan vuosi vuodelta. Viime vuosina käynnistetyt uudet kokeilut ovat kuitenkin osoittaneet, että tilanne ei ole kuin väistämätön. Erityisesti neljässä Suomen kaupungissa toteutettu kokeilu, joka keskittyy ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, on tuottanut merkittäviä tuloksia. Näissä kaupungeissa häädöt ovat selvästi vähentyneet, kun taas muissa kaupungeissa kehitys on ollut vastakkaiseen suuntaan. Ero johtuu ennen kaikkea siitä, miten kaupungit ovat ryhtyneet toimeen ongelmien edessä.
Asunnottomuus koskettaa yhä useampia nuoria miehiä
Asunnottomuuden ongelma ei ole nykyään selvästi näkyvien katujen asukkaiden ongelma. Sen sijaan suurin osa asunnottomista elää ns. piiloasunnottomuuden tilassa, liikkuen tuttavien sohvilla, vuokrahuoneiden väliaikaisissa järjestelyissä tai erityislaitoksissa. Nuoret miehet, joiden elämän tilanne horjuu, joutuvat herkästi tähän tilaan. Työttömyys, koulutuksen keskeyttäminen, ihmissuhdekriisit tai mielenterveysongelmien alkaminen voivat laukaista ketjun, jonka lopussa on häätö ja asunnottomuus.
Vuokranmaksun vaikeutuminen on usein ensimmäinen merkki siitä, että jotain on pielessä. Usein se liittyy työnsaantiin tai säännöllisesti käyttöön saatavan rahan vähenemiseen. Kun vuokra jää maksamatta, seuraavaksi tulee perintäpyyntö, sitten oikeuskäsittely ja lopulta häätö. Koko prosessi saattaa kestää kuukausia, mutta jokainen vaihe lisää stressiä ja vaikeuttaa tilanteen ratkaisemista. Nuorilla miehillä, joilla ei ole vahvaa sosiaalista verkostoa tai perheestä saatavaa tukea, tämä ketju johtaa helposti asunnottomuuteen.
Tilastot paljastavat todellisuuden: nuoret miehet ovat yliedustettuina asunnottomien joukossa suhteessa muuhun väestöön. Osittain tämä johtuu siitä, että nuoret miehet ovat työmarkkinoiden heikoimmassa asemassa, osittain taas siitä, että heidän on vaikeampi saada sosiaalista tai perheestä tulevaa tukea vaikeuksien hetkellä. Monet nuoret miehet arvostavat itsenäisyyttä ja haluavat ratkaista ongelmat itse, mikä saattaa johtaa siihen, että he hakevat apua liian myöhään.
Ennaltaehkäisevät toimenpiteet tuottavat tuloksia neljässä kaupungissa
Uusi kokeilu, jota toteutetaan neljässä valitussa kaupungissa, perustuu yksinkertaiseen mutta tehokkaan ajatukseen: on edullisempaa ja inhimillisesti parempi estää häädöt etukäteen kuin käsitellä niiden seurauksia jälkikäteen. Kokeilussa keskitytään siihen, että häädön vaarassa olevat henkilöt tunnistetaan mahdollisimman aikaisin ja heille tarjotaan konkreettista apua ennen kuin tilanne karkaa käsistä.
Kokeilun kaupungeissa on perustettu erityisiä tiimejä, joiden tehtävä on seurata häädötapauksia ja ottaa niihin yhteyttä jo perintävaiheessa. Nämä tiimit tarjoavat apua velkojen järjestelyissä, neuvontaa sosiaalipalveluista ja tarvittaessa välitöntä rahanantoa tai muita konkreettisia tukitoimia. Tavoitteena on estää oikeudenkäynti ennen kuin se ehtii tapahtua. Tämä lähestymistapa on osoittautunut tehokkaaksi: neljässä kokeilukaupungissa häädöt ovat vähentyneet merkittävästi.
Tulosten vertaileminen muihin kaupunkiin on valottavaa. Kun kokeilukaupungeissa häädöt vähenevät, muissa kaupungeissa niiden määrä kasvaa tai pysyy korkealla tasolla. Ero näiden kaupunkien välillä johtuu suoraan siitä, että kokeilukaupungeissa on sitoudittu proaktiiviseen, ennaltaehkäisevään lähestymistapaan. Muissa kaupungeissa jatketaan perinteisempää reaktiivista mallia, jossa puuttuminen tapahtuu vasta kriisivaiheessa.
Kokeilun menestys on myös taloudellisesti perusteltua. Asunnottoman henkilön tukeminen – esimerkiksi kriisimajoitus, sosiaalipalvelut ja terveydenhoidon palvelut – maksaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin ennaltaehkäisevälle työlle käytetyt varat. Estämällä häädön, yhteiskunta säästää merkittäviä summia, jotka muuten käytettäisiin kriisituen jakamiseen.
Ville Kupiaisen tie asunnottomuudesta auttamiseen
Ville Kupiaisen tarina alkaa kuten monien nuorten miesten tarina. Hän kohtasi elämän vaikeuksia, jotka johtivat hänen vuokranmaksunsa vaikeutumiseen. Olosuhteet, joihin hän joutui, olivat sellaisia, että tuntuivat sillä hetkellä hallitsemattomilta. Häädön jälkeen hänen elämänsä kaatui sosiaalisesti, ja hän joutui rakentamaan sen uudelleen nollasta.
Nyt, vuosien jälkeen, Kupiainen on löytänyt uuden tarkoituksen omasta kokemuksestaan. Hän työskentelee nykyään osana sitä ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, jonka seurauksena häädöt ovat vähentyneet kokeilukaupungeissa. Kupiaisen työpanosta ei voi yliarvioida: hänellä on intuitiivinen ymmärrys siitä, mitä nuoret miehet kokevat häädön pelossa, koska hän on kokenut sen itse. Hänen kykynsä kuunnella ja ymmärtää on arvokas resurssi työssä, jossa monet työskentelevät teoreettisen tiedon perusteella ilman omakohtaista kokemusta.
Kupiaisen kaltaiset henkilöt ovat kokeilun keskeisiä tekijöitä. He eivät ainoastaan tarjoa tukea, vaan he myös osallistuvat yhteiskunnan ymmärryksen kehittämiseen asunnottomuudesta. Kun entinen asunnottomaksi joutunut henkilö tekee töitä asunnottomuuden ehkäisyn parissa, se muuttaa koko työskentelyn dynamiikkaa. Se ei ole enää korkea-arvoinen ammatti-ihminen, joka antaa neuvoja distanssilla, vaan ihminen ihmiselle -toimintaa, jossa kokemus kohtaa empatiaan.
Mitä tulevaisuus vaatii?
Kokeilun tulokset ovat rohkaisevia, mutta ne herättävät myös kysymyksen: mitä seuraavaksi? Jos neljän kaupungin kokeilulla on näin selvä positiivinen vaikutus, miksi samat menetelmät eivät ole käytössä kaikkialla? Vastaus on monella tasolla – siinä on kyse rahoituksesta, poliittisista prioriteeteista ja halusta muuttaa olemassa olevia käytäntöjä.
Asunnottomuuden poistamisella ei ole ainoastaan sosiaalisia vaan myös taloudelliset perustelut. Yhteiskunta hyötyy siitä, kun nuoret miehet pysyvät työmarkkinoilla ja pystyisivät maksamaan veronsa. Näiden henkilöiden palauttaminen tuottavaan yhteiskuntaan on investointi tulevaisuuteen, joka tuottaa voittoa kaikille. Kokeilun tulokset osoittavat, että tämä investointi kannattaa.
Kokeilun seuraava vaihe tulisi olla sen laajentaminen muihin kaupunkeihin. Se, mikä on toiminut neljässä kaupungissa, voi toimia myös muualla, jos sille varataan riittävät resurssit ja sitoutuminen. Samalla on tärkeää, että samalla tavalla kuin Ville Kupiainen hyödynnettiin, hyödynnetään muita asunnottomuuden kokeneet henkilöt. He ovat parhaita asiantuntijoita siinä, miten asunnottomuus todella vaikuttaa elämään, ja heidän panoksensa on korvaamaton.
Asunnottomuuden poistaminen Suomesta on mahdollinen tavoite. Se vaatii poliittista tahtoa, riittäviä resursseja ja sitoutumista siihen, että jokainen ihminen ansaitsee turvallisen kodin. Kun kokeilut osoittavat, että oikeat menetelmät toimivat, seuraava askel on toimia näiden tulosten perusteella. Nuoret miehet, kuten ne, joita Ville Kupiainen nyt auttaa, ansaitsevat mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää ilman asunnottomuuden pelkoa.
Ladataan kommentteja...