Pirkanmaan hyvinvointialue yrittää puuttua sairauspoissaolojen hälyttävään määrään. Työntekijöiden esiin nostama kuormitus tekee tilanteesta myös työn järjestämistä ja johtamista koskevan kysymyksen. Ratkaisevaa on, miten poissaolojen taustalla olevat erilaiset syyt tunnistetaan ja millaisia muutoksia niiden perusteella tehdään.
Sairauspoissaolot koskettavat työntekijöiden lisäksi kokonaisia työyhteisöjä ja palveluja käyttäviä pirkanmaalaisia. Kun työntekijä jää pois, hänen tehtäviensä hoitaminen on järjestettävä uudelleen. Yksittäinen poissaolo kuuluu tavalliseen työelämään, mutta suuri poissaolojen määrä voi tehdä henkilöstön riittävyyden turvaamisesta jatkuvan haasteen.
Vähentämiselle on asetettu konkreettiset tavoitteet
Pirkanmaan hyvinvointialue on kirjannut vuodelle 2026 tavoitteeksi vähentää sairauspoissaolopäivien määrää suhteessa työssä olevaan henkilöstöön kolme prosenttia edellisvuodesta. Lisäksi tavoitteena on vähentää yli 60 sairauspoissaolopäivää kerryttäneiden henkilöiden määrää viisi prosenttia. Tavoitteet sisältyvät hyvinvointialueen [vuoden 2026 talousarvioon ja vuosien 2026–2028 taloussuunnitelmaan](https://pirha.fi/documents/d/guest/talousarvio-2026-ja-toiminta-ja-taloussuunnitelma-2026-2028).
Tavoitteet kertovat siitä, että poissaolojen vähentäminen on nostettu osaksi koko organisaation toiminnan suunnittelua. Pelkkä prosenttitavoite ei kuitenkaan vielä kerro, millä keinoilla työkykyä voidaan parantaa. Käytännön ratkaisut riippuvat siitä, millaiset sairaudet, työolosuhteet ja elämäntilanteet poissaolojen taustalla vaikuttavat.
Myös tulosten tulkinta vaatii huolellisuutta. Poissaolopäivien kokonaismäärä ja pitkään poissa olleiden työntekijöiden määrä kuvaavat osittain eri asioita. Siksi molempia on tarpeen tarkastella erikseen, jotta kehityksestä ei muodostu liian yksinkertaista kuvaa.
Poissaolot eivät yksin kerro kuormituksen syytä
Runsaat sairauspoissaolot ovat aihe selvittää työkyvyn tilannetta, mutta ne eivät sellaisinaan osoita yhtä yhteistä ongelmaa. Lyhyet sairastumiset ja pitkät työkyvyttömyysjaksot voivat syntyä hyvin erilaisissa olosuhteissa. Myös saman työyhteisön sisällä työntekijöiden tilanteet voivat poiketa toisistaan huomattavasti.
Käytettävissä olevat tiedot eivät erittele Pirkanmaan poissaolojen sairauskohtaisia syitä, ammattiryhmittäistä jakautumista tai yksikkökohtaisia eroja. Siksi esimerkiksi kaikkien poissaolojen selittäminen kiireellä tai henkilöstön vähyydellä olisi liian pitkälle menevä johtopäätös. Työkuormitus on silti olennainen asia tutkittavaksi silloin, kun työntekijät nostavat sen esiin.
Selvityksessä tarvitaan sekä henkilöstötietoa että työntekijöiden kokemuksia. Tilastot näyttävät, missä ja milloin poissaoloja kertyy. Työntekijät puolestaan voivat kuvata työpäivän tilanteita, jotka eivät näy luvuissa: tehtävien kasaantumista, keskeytyksiä tai vaikeutta saada työt valmiiksi käytettävissä olevassa ajassa. Nämä ovat mahdollisia tarkastelukohteita, eivät tässä vaiheessa vahvistettuja kuvauksia kaikista Pirkanmaan työpaikoista.
Työyhteisön arki ratkaisee paljon
Hyvinvointialueen kaltaisessa suuressa organisaatiossa yhteinen tavoite muuttuu käytännöksi yksittäisillä työpaikoilla. Työntekijän kannalta merkitystä on sillä, miten työvuoro sujuu, millaista apua on saatavilla ja miten poikkeaviin tilanteisiin reagoidaan. Koko organisaation keskiarvo ei tavoita kaikkia näitä eroja.
Poissaolo voi edellyttää sijaisen hankkimista, tehtävien jakamista tai toiminnan uudelleen suunnittelua. Jos korvaavia järjestelyjä tarvitaan usein, niiden vaikutuksia on arvioitava myös paikalla olevan henkilöstön näkökulmasta. Olennaista on selvittää, vastaavatko käytettävissä oleva työaika ja osaaminen tehtävien todellista määrää.
Tämä ei tarkoita, että jokainen poissaolo johtaisi muiden ylikuormitukseen. Se tarkoittaa, että toistuvien henkilöstövajausten seurauksia täytyy seurata. Jos työjärjestelyt toimivat vain jatkuvan venymisen varassa, pelkkä poissaolojen tilastointi ei auta korjaamaan tilannetta. Tarvitaan tietoa siitä, missä kohtaa työn arki alkaa muodostua liian raskaaksi.
Työntekijöiden kokemukset tarvitsevat vastauksen
Henkilöstön kertomukset kuormituksesta ovat tärkeä osa tilanteen ymmärtämistä. Yksittäinen kokemus ei kuvaa koko hyvinvointialuetta, mutta se voi paljastaa ongelman, jota yleinen seuranta ei tavoita. Erityistä huomiota ansaitsevat havainnot, jotka toistuvat useissa keskusteluissa tai saman työyhteisön arjessa.
Kuulemisesta on hyötyä silloin, kun sen jälkeen voidaan arvioida myös toimintatapoja. Työntekijälle pitäisi muodostua käsitys siitä, miten esiin nostettu asia käsitellään, kuka sen selvittää ja milloin siihen palataan. Muuten vaarana on, että keskustelu jää kokemusten keräämiseksi ilman näkyvää vaikutusta.
Työpaikan yhteisiä ongelmia on myös erotettava yksittäisen työntekijän henkilökohtaisesta tilanteesta. Kaikkea kuormitusta ei voida ratkaista samalla toimenpiteellä. Jos vaikeus liittyy tehtävien jakautumiseen, ratkaisu löytyy eri suunnasta kuin silloin, kun työntekijä tarvitsee sairaudesta toipumisen vuoksi yksilöllisiä työjärjestelyjä. Molemmille tarkasteluille on oltava tilaa.
Työkyvyn tukeminen vaatii muutakin kuin seurantaa
Poissaolojen seuraaminen voi auttaa havaitsemaan tuen tarpeen, mutta seuranta itsessään ei lisää työkykyä. Sen rinnalle tarvitaan mahdollisuus arvioida työn vaatimuksia ja sitä, millaiset järjestelyt tukisivat työntekijän selviytymistä tehtävistään. Toimenpiteiden on perustuttava tilanteen selvittämiseen, ei pelkkään poissaolopäivien lukumäärään.
Mahdollisia tarkasteltavia asioita ovat esimerkiksi työtehtävien sisältö, työajan järjestäminen ja työhön paluun käytännöt. Tällaisten vaihtoehtojen sopivuus riippuu aina tehtävästä ja työntekijän tilanteesta. Niitä ei voi pitää yleispätevänä ratkaisuna kaikkiin poissaoloihin eikä kuvauksena Pirkanmaalla jo päätetyistä toimista.
Tärkeää on myös erottaa toisistaan sairaudesta toipuminen ja työpaikan kehittäminen. Työntekijän poissaololla voi olla terveydellinen peruste, vaikka työpaikan järjestelyissä olisi samaan aikaan parannettavaa. Näitä kysymyksiä voidaan käsitellä rinnakkain ilman, että sairauspoissaolosta tehdään työntekijän omaa epäonnistumista tai että kaikki vastuu siirretään yksilölle.
Palvelujen jatkuvuus tekee asiasta yhteisen
Henkilöstön työkyky liittyy siihen, kuinka ennakoitavasti hyvinvointialue pystyy järjestämään palvelunsa. Monissa tehtävissä tarvitaan tiettyä osaamista juuri tiettynä ajankohtana. Siksi työntekijöiden kokonaismäärä ei yksin kerro, onko kuhunkin tehtävään saatavilla riittävästi osaavia tekijöitä.
Poissaolojen kasautuminen voi vaikeuttaa palvelujen järjestämistä, mutta käytettävissä olevista tiedoista ei voi päätellä tiettyjä viivästyksiä tai palvelukatkoksia Pirkanmaalla. Vaikutuksia on arvioitava erikseen. Henkilöstön kuormitusta, sijaisjärjestelyjä ja palvelujen toteutumista kannattaa tarkastella yhdessä, jotta mahdolliset yhteydet tulevat näkyviin.
Palveluja käyttävän asukkaan näkökulmasta keskeistä on avun saatavuus ja asioinnin jatkuvuus. Työntekijän näkökulmasta sama kysymys voi tarkoittaa mahdollisuutta tehdä työ huolellisesti ja käytettävissä olevan ajan puitteissa. Näiden näkökulmien yhdistäminen auttaa arvioimaan, tukevatko käytännön järjestelyt sekä henkilöstöä että asiakkaita.
Tuloksia pitää arvioida usealla mittarilla
Sairauspoissaolojen väheneminen olisi selkeä muutos, mutta sen rinnalla tarvitaan tietoa työolojen kehityksestä. Pelkkä pienempi päiväluku ei kerro, kokeeko henkilöstö työnsä aiempaa hallittavammaksi tai ovatko työpaikoilla tunnistetut ongelmat helpottaneet. Myös muutoksen pysyvyys selviää vasta seurannassa.
Arvioinnissa on hyödyllistä tarkastella lyhyitä ja pitkiä poissaoloja erikseen sekä verrata keskenään mahdollisimman samankaltaisia tehtäviä. Eri työpaikkojen luvut eivät välttämättä ole suoraan vertailukelpoisia. Henkilöstön rakenne, tehtävien sisältö ja tarkastelujakso voivat vaikuttaa siihen, miltä kokonaisuus näyttää.
Pirkanmaan hyvinvointialueen seuraava olennainen tehtävä on tehdä näkyväksi yhteys tunnistettujen ongelmien ja valittujen toimien välillä. Työntekijöiden pitää voida nähdä, mitä heidän esiin nostamilleen asioille tapahtuu. Päätöksenteossa puolestaan tarvitaan perusteltua tietoa siitä, missä toimenpiteet auttavat ja missä niitä on muutettava. Vasta tällainen seuranta osoittaa, paraneeko työkyky myös tilastojen takana.
Ladataan kommentteja...