Pohjois-Savon päivystyspalvelujen käyttö nostaa esiin kysymyksen siitä, saavatko asukkaat tarvitsemansa hoidon oikeaan aikaan ja tarkoituksenmukaisessa paikassa. Päivystyslukujen valtakunnallinen vertailu vaatii kuitenkin tarkkuutta: käyntimäärä, asukaslukuun suhteutettu käyttö ja päivystyksessä vietetty aika kuvaavat eri asioita. Ilman vertailun mittaria ja tarkastelujaksoa ei voida yksiselitteisesti vahvistaa, millä perusteella alueen luvut olisivat Suomen korkeimmat.
Päivystyksen tilannetta tarkastellaan alueella samaan aikaan, kun palvelujen järjestämiseen kohdistuu muutoksia ja taloudellisia paineita. Asukkaiden kannalta olennaista on, että kiireellisen avun tarve tunnistetaan, hoitopaikka löytyy ja hoito jatkuu sujuvasti myös päivystyskäynnin jälkeen.
Vertailuluvun sisältö ratkaisee tulkinnan
Päivystystä koskeva korkea luku voi tarkoittaa useita erilaisia asioita. Kyse voi olla kaikista vuoden aikana kirjatuista käynneistä, käynneistä suhteessa asukasmäärään tai siitä, kuinka suuri osa väestöstä on käyttänyt päivystystä. Myös saman henkilön toistuvat käynnit voivat vaikuttaa kokonaisuuteen. Siksi yksittäinen sijoitus alueiden vertailussa tarvitsee rinnalleen tiedon siitä, mitä tosiasiassa lasketaan.
Kokonaiskäyntimäärään vaikuttaa jo alueen väestön koko. Asukaslukuun suhteutettu mittari helpottaa erikokoisten alueiden vertaamista, mutta sekään ei yksin selitä palvelujen tarvetta. Väestön ikärakenne, pitkäaikaissairaudet ja palvelujen järjestämistapa voivat vaikuttaa päivystyksen käyttöön. Näitä tekijöitä on syytä tarkastella ennen päätelmiä toiminnan onnistumisesta tai puutteista.
Myös tilaston rajaus on keskeinen. Perusterveydenhuollon kiirevastaanotto ja sairaalan päivystys eivät ole kaikissa tarkasteluissa sama kokonaisuus. Jos palvelun hallinnollinen sijoitus tai kirjaamistapa muuttuu, tilastoon voi syntyä muutos ilman vastaavaa muutosta asukkaiden sairastumisessa. Luotettava vertailu edellyttää mahdollisimman yhdenmukaisia tietoja kaikilta mukana olevilta alueilta.
Päivystyksen käyttöä koskevaa havaintoa ei siten pidä suoraan tulkita arvioksi hoidon laadusta. Runsas käyttö voi merkitä suurta kiireellisen hoidon tarvetta, mutta sen taustalla voi olla myös muita syitä. Niiden erottaminen toisistaan vaatii käyntien tarkempaa tarkastelua.
Palveluverkko muuttui vuoden alussa
Pohjois-Savon päivystyksen toimintaympäristö muuttui vuoden 2026 alussa. Iisalmen ja Varkauden ympärivuorokautinen päivystystoiminta päättyi, ja yöaikainen päivystys keskittyi Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Iisalmessa ja Varkaudessa päivystystoimintaa jatkettiin vuoden alusta päivittäin kello 8–22. [Päivystysjärjestelyjen muutos](https://www.epressi.com/tiedotteet/terveys/paivystyksen-muutokset-iisalmessa-ja-varkaudessa-sujuivat-suunnitellusti.html).
Tällaisen muutoksen vaikutuksia arvioitaessa on erotettava toisistaan koko alueen hoidon tarve ja yksittäisen toimipisteen potilasmäärä. Kun toimintaa keskitetään, vastaanottavan yksikön käyntimäärä voi kasvaa, vaikka alueen asukkaiden yhteenlaskettu palvelujen käyttö ei lisääntyisi. Pelkkä yhden sairaalan käyntimäärän kasvu ei näin ollen kuvaa koko muutosta.
Asukkaalle palveluverkon muutos voi näkyä hoitomatkan pitenemisenä ja tarpeena selvittää aiempaa tarkemmin oikea asiointipaikka. Vaikutukset voivat olla erilaisia eri puolilla maakuntaa. Arvioinnissa tarvitaan siksi tietoa sekä hoitoon pääsystä että siitä, miten matkat ja palvelujen saavutettavuus muuttuvat.
Palvelujen keskittämisen onnistumista ei voi ratkaista yksin toimipisteiden määrällä. Keskeisiä kysymyksiä ovat myös henkilöstön riittävyys, tutkimusten saatavuus ja mahdollisuus siirtää potilas tarvittaessa jatkohoitoon. Näitä on tarkasteltava samassa kokonaisuudessa kuin palveluverkosta saatavia säästöjä.
Päivystyksen kuormitus syntyy monesta vaiheesta
Päivystyksen työmäärään vaikuttaa potilaiden lukumäärän lisäksi heidän tarvitsemansa hoito. Lyhyt arvio ja kotihoito-ohjeet muodostavat erilaisen hoitotilanteen kuin useita tutkimuksia, seurantaa ja sairaalahoitoa edellyttävä sairastuminen. Saman käyntimäärän taakse voi siksi kätkeytyä hyvin erilainen henkilöstön ja tilojen tarve.
Myös potilaiden saapumisen ajankohta merkitsee. Vuositason keskiarvo voi peittää alleen iltojen, viikonloppujen tai yksittäisten päivien ruuhkat. Toiminnan suunnittelussa tarvitaan tietoa vaihtelusta, jotta henkilöstön määrä ja osaaminen vastaavat mahdollisimman hyvin kulloistakin hoidon tarvetta. Pelkkä vuosittainen kokonaisluku ei anna tähän riittävää kuvaa.
Kuormitusta voi syntyä myös päivystyskäynnin loppuvaiheessa. Jos potilas tarvitsee sairaalapaikan tai muuta jatkohoitoa, päivystyksen toimintaan vaikuttaa se, kuinka nopeasti sopiva paikka löytyy. Tällöin ongelmaa ei välttämättä voida ratkaista vain päivystyksen sisäisiä järjestelyjä muuttamalla.
Tästä syystä odotusaikojen tarkastelussa olisi hyödyllistä erottaa hoidon tarpeen arvioon, tutkimuksiin, hoitoratkaisuun ja jatkohoitoon kuluva aika. Eri vaiheisiin tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Yksi keskimääräinen odotusaika voi jättää epäselväksi, missä kohtaa potilaan eteneminen hidastuu ja mihin voimavaroja pitäisi kohdentaa.
Muut palvelut vaikuttavat kiireellisen hoidon tarpeeseen
Päivystys on osa laajempaa palvelukokonaisuutta. Sen käyttöä arvioitaessa on perusteltua selvittää, miten asukkaat saavat yhteyden omaan terveysasemaansa ja kuinka nopeasti kiireelliset mutta päivystystä kevyemmät asiat voidaan hoitaa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että Pohjois-Savon korkeaksi kuvattua käyttöä voisi selittää suoraan vastaanottojen saatavuudella. Syy-yhteys vaatii erillistä tietoa.
Samoin on tärkeää tarkastella pitkäaikaissairauksien seurantaa ja hoidon jatkuvuutta. Suunnitellun hoidon tarkoituksena on tunnistaa voinnin muutoksia ja vastata niihin ajoissa. Kaikkea äkillistä sairastumista ei silti voida ehkäistä, eikä päivystyskäyntien vähäinen määrä sellaisenaan osoita palvelujen toimivan hyvin.
Pohjois-Savossa on myös havaittu päivystyskäyntien vähentymistä rajatuissa asiakasryhmissä. Kotihoidon asiakkaiden käynnit vähenivät 3 311 käynnistä 2 964 käyntiin vuosien 2023 ja 2025 välillä. Asumispalvelujen asukkaiden käynnit vähenivät samana aikana 819 käynnistä 703 käyntiin. Alueella on kehitetty kotiin annettavaa apua ja kotiutumisen järjestelyjä. [Ikääntyneiden palvelujen kehitys](https://www.epressi.com/tiedotteet/terveys/pohjois-savon-hyvinvointialue-on-onnistunut-vahentamaan-ikaihmisten-paivystyskaynteja-ja-lyhentamaan-jonoja-ikaantyneiden-asumispalveluihin.html).
Näistä asiakasryhmistä saatuja lukuja ei voi yleistää koko väestöön. Ne osoittavat kuitenkin, miksi alueen kokonaisluvun rinnalla tarvitaan tarkempia tietoja. Eri väestöryhmissä kehitys voi kulkea eri suuntiin, ja samoilla toimilla ei välttämättä vastata kaikkien ryhmien tarpeisiin.
Säästöjä on arvioitava koko hoitoketjussa
Päivystyspalvelujen järjestämisessä kohtaavat talouden, henkilöstön ja hoidon saatavuuden vaatimukset. Yksittäisen toimipisteen menojen väheneminen ei vielä kerro koko hyvinvointialueen kustannusten muutoksesta. Jos hoitoa siirtyy toiseen yksikköön, myös vastaanottavan yksikön voimavarojen tarve on otettava laskelmaan.
Pohjois-Savon lokakuun lopun valmisteluasiakirjassa Iisalmen ja Varkauden kiireellisen toiminnan muutoksiin liitettiin arvio noin 1,8–2 miljoonan euron vuotuisesta kokonaissäästöstä. Samassa valmistelussa tunnistettiin mahdollisuus Kuopion päivystyksen kuormituksen lisääntymiseen ja siihen liittyvään lisäresurssien tarpeeseen. Kyse oli muutoksen ennakkoarviosta, ei jo toteutuneesta säästöstä. [Kiireellisen toiminnan valmisteluasiakirja](https://pshva.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?id=20261137-4&page=meetingitem).
Taloudellisten vaikutusten seurannassa tarvitaan siten sekä lähtötilanne että riittävän pitkä tarkastelujakso muutoksen jälkeen. Muuten on vaikea erottaa pysyvää vaikutusta tilapäisestä vaihtelusta. Myös henkilöstön saatavuus voi muuttua samanaikaisesti, mikä vaikeuttaa yhden yksittäisen ratkaisun vaikutuksen arviointia.
Asukkaan näkökulmasta kustannusten rinnalla painavat hoidon jatkuvuus ja avun saavutettavuus. Muutosten arvioinnissa pitäisi siksi seurata yhtä aikaa menoja, hoitoon pääsyä, potilaiden siirtymisiä ja jatkohoidon järjestymistä. Näin saadaan kattavampi kuva siitä, mitä palveluverkon ratkaisuilla käytännössä saavutetaan.
Ratkaisevaa on avun saaminen oikeaan aikaan
Päivystyslukujen vertailun tärkein tehtävä on auttaa tunnistamaan palvelujen kehittämistarpeita. Alueiden sijoittaminen järjestykseen voi herättää huomiota, mutta hyödyllinen tarkastelu etenee sijoitusta pidemmälle: ketkä palveluja käyttävät, millaisissa tilanteissa ja mitä heille tapahtuu käynnin jälkeen.
Pohjois-Savon osalta tarvitaan erityisesti selkeä ero toteutuneiden havaintojen, arvioiden ja mahdollisten selitysten välille. Ilman tarkkaa mittaria ei ole perusteltua päätellä, että alue olisi kaikilla päivystyksen toimintaa kuvaavilla tavoilla maan kuormittunein. Vastaavasti yksittäisen asiakasryhmän myönteinen kehitys ei poista tarvetta seurata muiden ryhmien hoidon saatavuutta.
Asukkaalle olennaisin kysymys on lopulta käytännöllinen: miten apua saa silloin, kun sitä tarvitsee. Kiireellisissä tilanteissa asiointia ohjaa hoidon tarpeen arvio. Alueen palveluohjeessa neuvotaan ottamaan ennen päivystykseen lähtöä yhteyttä Päivystysapuun numeroon 116117. Hätätilanteessa soitetaan numeroon 112. [Päivystyksen asiointiohjeet](https://www.suomi.fi/palvelut/paivystys-pohjois-savon-hyvinvointialue/2f5e5153-c4af-4aba-8675-98a9757e272e).
Päivystyskäyntien määrän vähentäminen on mielekäs tavoite vain silloin, kun hoidon tarve tulee asianmukaisesti hoidetuksi muualla tai sen syntymistä pystytään ehkäisemään. Siksi palvelujen onnistumista on arvioitava ennen kaikkea sen perusteella, saako potilas tarvitsemansa avun turvallisesti ja oikeaan aikaan.
Ladataan kommentteja...