Rikollisuuden tiellä ei kulkea sattuman johdattamana

# Rikollisuuden tiellä ei kulkea sattuman johdattamana

Organisoidun rikollisuuden parissa työskentelevät asiantuntijat löytävät yhteneväisiä piirteitä tutkiessaan, kuinka ihmiset päätyväät järjestelmälliseen rikolliseen toimintaan. Kysymys ei ole yksinkertaisesta valintatilantesta tai yksittäisestä tapahtumasta, vaan kompleksisesta prosessista, jonka taustalla vaikuttavat monet toisiinsa kytkeytyvät tekijät.

Rikollisuus ei ole sattumanvarainen elämän väliaihe. Ne, joiden elämänrata johtaa järjestelmällisesti rikollisen toiminnan pariin, ovat tyypillisesti käyneet läpi sarjan vaatimuksiltaan ja kokemuksiltaan vaativia vaiheita. Taustalla olevat tekijät liittyvät usein perheen olosuhteisiin, sosioekonomiseen asemaan, paikalliseen kulttuuriin ja vertaisryhmien vaikutukseen.

Perheen pohja muovaa polkuja

Monelle rikollisuuden pariin päätyvien ihmisten elämässä perheen tilanne on ollut epävakaasti. Köyhyys, päihdeongelmat, väkivalta tai puuttuvat kasvatusvastuu luovat ympäristön, jossa lapsi ja nuori kasvaa ilman riittävää turvaa ja ohjausta. Nämä tekijät eivät automaattisesti johda rikollisuuteen, mutta ne luovat alttiuden, jonka pohjalle myöhemmät kokemukset rakentuvat.

Perheen sisäiset vaikeudet heijastuvat usein nuoren elämänvallan vähäisyyteen ja tulevaisuuden näkemisen vaikeuteen. Kun kotona ei ole löydettävissä turvaa tai elämänmalleja, joiden seuraaminen loisi edellytyksiä hyvinvoinnille, nuori alkaa hakea nämä elementit muualta. Koulu, harrastukset ja muut instituutiot voisivat tarjota vaihtoehtoisia polkuja, mutta niiden saavutettavuus ei ole kaikkien kannalta sama.

Monimuotoiset perheongelmikset kasautuvat usein niille alueille, joissa sosioekonominen tilanne on heikompi. Väestön liikkuvuus pois näiltä alueilta on rajallista, ja samalla näiden alueiden julkiset palvelut saattavat olla kehittyneet puutteellisesti. Näin syntyy ympäristö, jossa rikollisuuden kulttuuri voi juurtua syvemmälle kuin muualla.

Vertaisryhmät ja identiteetin muodostaminen

Nuoruusikä on elämänvaihe, jolloin vertaisryhmien merkitys kasvaa dramaattisesti. Silloin, kun koti ei tarjoa tarvittavaa identiteetin pohjaa tai kun koulujärjestelmässä tunnetaan vieraantumista, vertaisryhmistä tulee erityisen merkittäviä. Nuori etsii hyväksyntää, arvostusta ja kuulumisen tunnetta joiltakin ryhmiltä.

Joissain tapauksissa nämä vertaisryhmät liittyvät rikollisuuteen tai sen kulttuuriin. Ryhmä tarjoaa nuorelle selkeät roolit, hierarkian, jossa on mahdollista edetä, ja statusta sosiaalisessa järjestelmässä, joka muuten vaikuttaa tuottavan nuorelle vain poissulkemisen kokemusta. Kuulumisen tarve on ihmisen perustarpeita, ja se voidaan tyydyttää monin tavoin. Jos legitiimit tavat tuntuvat suljetuilta, illegitiimit tavat voivat näyttää houkuttelevammilta.

Vertaisryhmän sisäiset normit ja odotukset muotoutuvat nopeasti. Kun ryhmä on sitoutunut rikollisuuteen, siitä tulee osa identiteettiä ja ryhmäkulttuuria. Poisjääminen ryhmästä voi tuntua identiteetin menetykseltä, mikä tekee siitä psykologisesti vaikeaa. Samalla ryhmän sisäinen lojaalisuus ja statuksen hierarkia luovat kovia paineita osallistua ryhmän toimintaan ja noudattaa sen sääntöjä.

Taloudellisten mahdollisuuksien puute

Systemaattinen rikollisuus tarjoaa usein rahaa ja materiaalisia hyödykkeitä. Nuoren, jonka perheessä on köyhyyttä ja jonka omia tulevaisuuden näkymiä koskevat odotukset ovat pienentyneet, saattaa näyttää houkuttelevalta kyetä hankkimaan kysyttyjä tavaroita ja statusta. Rikollisuus tarjoaa nopeita tuloja silloin, kun legitiimit työt ovat heikosti palkattuja tai vaikeasti saavutettavia.

Ekonominen kannustin ei ole koskaan ainoa tekijä, mutta se on merkittävä. Kun nuori näkee rikollisuuden harjoittajien elävän paremmin kuin heidän vanhempansa tai muut legitiimit työntekijät, vertailu tulee mahdolliseksi. Jos samanaikaisesti legitiimit uratarinasi tuntuvat etäiseltä tai mahdottomalta omien kykyjensä tai taustoituksensa perusteella, rikollisuuden valitseminen voi tuntua järkevältä valinnalta omien tavoitteiden näkökulmasta.

Taloudellisen epätasa-arvon lisäksi merkitystä on sillä, että rikollisuuden sektoreilla voi olla kyse organisoiduista rakenteista, joissa palkka on suhteellisen korkea ja jossa on selvät uratarinaarit. Näissä organisaatioissa voi olla myös yllättävää turvallisuutta ja lojaalisuutta, joita nuori ei ehkä löydä muualta.

Rikosoikeusjärjestelmä ja toipumisen polut

Se, että ihminen on päätynyt rikollisuuden pariin, ei tarkoita, että hänellä olisi määrätty elämänrata. Myös ihmisen joutuminen rikosoikeusjärjestelmän piiriin on merkittävä käännekohta. Joissain tapauksissa se voi vahvistaa rikollisuuden identiteettiä, mutta se voi myös olla piste, jossa muutos mahdollistuu.

Rikosten seurauksina olevat rangaistukset ja tuomitsemus merkitsevät elämää merkittävästi. Vankeusaika voi joko syvemmälle sulkea ovia yhteiskuntaan tai se voi olla aika, jolloin henkilö miettii elämäänsä uudelleen. Asiantuntijat tunnistavat, että jotkut ihmiset löytävät vankeudesta käsin polun pois rikollisuudesta, kun taas toiset palautuvat takaisin samaan ympäristöön ja samoin epävarmoihin olosuhteisiin, joista he alunperin lähtivät.

Toipumispolkuja varten tarvitaan usein konkretia tukea: mahdollisuus koulutukseen, työn saamiseen, terveyspalveluihin ja sosiaaliseen tukeen. Kun henkilö yrittää päästä irti rikollisuudesta, hänen on kohdattava sekä sisäiset että ulkoiset esteet. Sisäiset esteet liittyvät identiteettiin ja psykologiseen sopeutumiseen. Ulkoiset esteet koskevat yhteiskunnan avoimuutta – miten paljon on valmiina antamaan mahdollisuuksia henkilölle, jolla on rikostausta.

Järjestelmän rooli ennaltaehkäisyssä

Ymmärrys siitä, että rikollisuuteen ei päädä sattumalta vaan tiettyjen prosessien kautta, korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä. Jos tiedämme, että perheen olosuhteet, köyhyys, vertaisryhmien vaikutus ja tulevaisuuden näkymien puute ovat oleellisia tekijöitä, voidaan näihin puuttua varhain.

Ennaltaehkäisy vaatii resursseja ja pitkäjänteisyyttä. Se tarkoittaa laadukkaita perusopetusta, perheiden tukemista, nuorten kanssa tehtävää työtä ja yhteisöjen kehittämistä. Se tarkoittaa myös sitä, että yhteiskunta ottaa vastuuta siitä, että jokaisella nuorella on mahdollisuus löytää legitiimi tie elämässään.

Organisoidun rikollisuuden vastustaminen vaatii ymmärrystä siitä, että kyse ei ole ihmisistä, jotka ovat syntyneet rikollisiksi tai jotka ovat päätyneet rikollisuuteen täysin omalla vastuullaan. Kyse on prosessista, joka käynnistyy usein jo lapsuudessa ja johon liittyy useita tekijöitä – joihin voidaan vaikuttaa. Tämän ymmärryksen pohjalta voidaan rakentaa tehokkaampia ja inhimillisempiä ratkaisuja.