Siun sote säästää rahapulassaan yksityisistä palveluista – Jono hoivapaikkaan keskimäärin lähes kolme kuukautta

# Siun sote säästää rahapulassaan yksityisistä palveluista – Jono hoivapaikkaan keskimäärin lähes kolme kuukautta

Siun sotealueella kohdataan merkittävä haaste vanhusten ja muiden hoivaa tarvitsevien ihmisten palvelujen järjestämisessä. Rahoituspaineiden keskellä kuntayhtymä pyrkii hallitsemaan kustannuksia ohjaamalla asiakkaita yksityisen sektorin palveluihin, mikä on kuitenkin johtanut pitkiin jonoihin julkisen hoivapaikan saamiseksi. Tilanteen paheneminen näkyy erityisesti Itä-Suomen suurimmalla paikkakunnalla Joensuussa, mutta ongelmia on ilmennyt myös muilla alueilla.

Hoivapalvelujen järjestäminen on paikallisissa kuntayhtymissä yksi merkittävimmistä taloudellisista haasteista. Väestön ikääntyessä ja hoivaa tarvitsevien määrän kasvaessa samalla kun kuntien tulot eivät kasva samalla vauhdilla, joutuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden organisaatiot tekemään vaikeita valintoja. Siun sotealueella nämä valinnat ovat näkyneet konkreettisesti siinä, miten asiakkaita ohjataan palvelun saamisessa.

Taloudellisen paineen aiheuttama muutos palveluverkossa

Sotealueen rahoitushaasteet eivät ole ainutlaatuisia Suomessa, mutta Siun sotealueen kohdalla tilanne on tuottanut näkyviä vaikutuksia asiakkailleen. Kuntayhtymä on joutunut arvioimaan, mitkä palvelut se tuottaa itse ja mitkä se voi ostaa yksityiseltä sektorilta. Tämä muutos on ollut markkinataloudellinen ratkaisu säästövaatimuksiin, mutta se on myös muuttanut asiakkaiden palvelukokemusta ja aiheuttanut hallinnollista taakkaa sekä asiakkaille että heidän läheisilleen.

Yksityisillä palvelun tarjoajilla on omat asiakkaansa ja kapasiteettinsa, eivätkä ne välttämättä pysty vastaamaan jäätävään kysyntään, jonka julkisen sektorin supistaminen aiheuttaa. Kun asiakkaat ohjataan yksityisille palveluille ja julkisen puolen kapasiteetti vähenee, syntyy väistämätön ketjureaktio: ne, jotka haluavat tai tarvitsevat julkista palvelua, joutuvat jonottamaan pidemmän aikaa.

Joensuussa pisimmät jonot ja säännöllinen ruuhka muilla paikkakunnilla

Siun sotealueen suurimpaan kaupunkiin Joensuuhun on kasautunut eniten asiakkaita, jotka odottavat hoivapaikkaa. Kolmen kuukauden mittainen keskimääräinen jonotusaika on merkittävä aika vanhusten tai muuten hoidettavien asiakkaiden elämässä. Monet joutuvat samalla odottaa usein epäsuotuisissa olosuhteissa, esimerkiksi omaisensa kanssa liian ahtaissa asunnoissa tai instituutioissa, jotka eivät ole optimaalisia pitkäaikaishoidolle.

Joensuun lisäksi ongelmia näkyy pienemmilläkin paikkakunnilla. Polvijärvellä ja Juuassa jonon pituus osoittaa, että ongelma ei ole rajoittunut pelkästään suurempiin keskuksiin. Pienempiä kuntia ajaa erityisesti se, että niiden resurssit ovat jo valmiiksi pienempiä, eivätkä ne pysty samalla tavalla kuin suuremmat kunnat ostamaan yksityisiä palveluita tai muulla tavalla korjaamaan puutteita.

Esillä olevat paikkakunnatheijastavat laajempaa ongelmaa Siun sotealueella. Tilanne on seurausta siitä, että julkisen puolen hoivapalveluiden kasvua ei ole priorisoitu riittävästi sen vaikka väestön vanheneminen on ollut pitkään ennustettavissa.

Asiakkaiden ja perheiden kasvanut rasitus

Pitkät jonot eivät ole vain tilastollisia lukuja vaan vaikuttavat konkreettisesti ihmisten jokapäiväiseen elämään. Asiakkaat, jotka odottavat hoivapaikkaa, saattavat näissä kuukausissa jäädä ilman riittäviä palveluita tai heidän omaisensa joutulevat ottamaan suuremman vastuun hoidosta. Tämä voi johtaa omaishoitajien kuormittumiseen ja jopa väsymiseen.

Perheet, joilla on hoidettava ikääntynyt perheenjäsen, kohtaavat usein vaikean valintatilanteen: odottaa pitkää jonotusaikaa julkiselle paikalle vai siirtyä yksityisille palveluille, jotka voivat olla merkittävä rahankulutuksen lähde pienituloisille perheille. Yksityisistä palveluista aiheutuvat kustannukset voivat muodostua kohtuuttomiksi ja siten syventää sosiaaliset erot siinä, ketkä saavat laadukasta hoitoa ja ketkä eivät.

Muistisairaat asiakkaat ja muut erityisen hoidon tarpeessa olevat ihmiset joutuvat odottamaan samalla tavalla kuin muutkin, vaikka heidän tilanteensa voi olla erityisen haastava pitkien jonojen aikana. Heitä koskevat kuntoutus- ja hoitopalvelut voivat jäädä puutteellisiksi, kun jonotusaika venyy kolmen kuukauden mittaiseksi.

Systematiset tekijät ja rakenteelliset ongelmat

Hoivapalvelujen nykyiseen tilaan ovat johtaneet useat toisiaan vahvistavat tekijät. Kuntalaina ja muut rahoitusmekanismit ovat ohjanneet sotealueiden päätöksentekijöitä etsimään säästöjä sieltä, missä niihin nähdään olevan eniten potentiaalia. Vanhusten hoiva on usein osoittautunut yhdeksi säästöjen kohteista, vaikka kysyntä jatkaa kasvuaan.

Väestön ikärakenne muuttuu ja keskimääräinen elinaika piteneminen ovat demograafisia faktoja, joiden kanssa tulee elää. Silti monet kunnat ja sotealueet eivät ole ehtineet tai halunneet varautua siihen, että hoivaa tarvitsevien määrä kasvaa eksponentiaalisesti tulevina vuosina. Investoinnit hoivapalvelujen infrastruktuuriin, koulutukseen ja henkilökunnan palkkamiseen ovat jääneet aliksi.

Yksityisen ja julkisen sektorin rajapinta tuottaa myös omia ongelmia. Kun julkinen puoli supistuu, ei välttämättä ole olemassa systemaattista suunnitelmaa sille, mitä tapahtuu asiakkaille, jotka eivät pysty tai halua käyttää yksityisiä palveluita. Samalla yksityinen sektori ei toimi sosiaaliturvan näkökulmasta samalla tavalla kuin julkinen puoli, mikä voi johtaa epätasa-arvoisuuteen.

Tulevaisuuden näkymät ja haasteet

Siun sotealueella edessä on kriittisiä valintoja siitä, miten hoivapalvelujen haasteet ratkaistaan lähivuosina. Nykyinen tilanne, jossa asiakkaita ohjataan yksityisille palveluille ja julkisen puolen palvelut kovaan kuormitukseen, ei ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Ratkaisu vaatii merkittäviä investointeja hoivapalvelujen laajentamiseen, henkilökunnan palkkaamiseen ja koulutukseen. Se vaatii myös poliittista tahtoa asettaa hoivapalvelut riittävän korkealla prioriteetilla kilpailevien kulujen joukossa. Alueelliset erot ja erityisesti pienempien paikkakuntien haasteet vaativat omat ratkaisunsa, koska niillä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin suuremmilla keskuksilla.

Jonojen lyhentäminen kolmen kuukauden ajasta vaatii konkreettisia toimia ja resurssien lisäämistä. Samalla täytyy pohtia, miten kasvavat hoivantarpeet voidaan tulevaisuudessa vastata siten, että palvelut ovat tasavertaisia kaikille niitä tarvitseville riippumatta siitä, mistä paikkakunnalta he ovat tai millä varoilla he käyttävät palveluita.

Siun sotealueen tilanne peilaa laajempia haasteita suomalaisessa terveyspalvelujärjestelmässä, jotka vaativat enemmän huomiota ja resursseja. Hoivapalvelut ovat tärkeä osa hyvinvointipalveluista, ja niiden toimivuus vaikuttaa merkittävästi väestön hyvinvointiin ja yhteiskunnan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.