Suomalaiskoulujen rehtoreilta hätähuuto

# Suomalaiskoulujen rehtoreilta hätähuuto

Suomalaiset koulunjohtajat ovat toistuvasti nostaneet esiin koulujen kasvavat haasteet ja riittämättömiä resursseja. Rehtorit eivät pysy koulussa esiintyvien hyvinvointi- ja terveyshaasteista johtuvien ongelmien perässä. Nykyiset henkilöstöresurssit eivät riitä oppilaiden ja henkilökunnan tarvitsemien palvelujen turvaamiseen.

Rehtorit vaativat muutosta

Suomalaisten koulujen johto on selkeässä sanassa vaatinut lisäpanostuksia erityisesti kouluterveydenhoitajiin, koulupsykologeihin ja kuraattoreihin. Näistä ammattilaisista on pulaa, ja olemassa olevien resurssiensa henkilöstö on kuormittunut liian raskaasti. Rehtoreiden näkemys on yksimielinen: ilman lisäresursseja kouluissa ei voida taata oppilaiden tarvitseman hoidon ja tuen tasoa.

Koulun johtajat näkevät päivittäin, miten oppilaat kamppailevat erilaisissa hyvinvointiongelmissa. Perinteinen opetus ei ratkaise näiden pohjalla olevien ongelmien syitä. Tarvitaan ammattilaisia, joilla on aika ja osaaminen puuttua nuorten hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti.

Kouluterveyspalvelut riittämättömiä

Kouluterveydenhuolto on peruspalvelu, joka on ollut osa suomalaista koulujärjestelmää pitkään. Silti nyt siihen kohdennetut resurssit eivät vastaa oppilaiden tarpeisiin. Kouluterveydenhoitajien päivät ovat täynnä muun muassa rokotuksiin liittyviä tehtäviä, verenpainemittauksia ja sairauden hoitoon liittyviä käyntejä. Samalla monet nuoret tarvitsisivat säännöllistä neuvontaa omasta terveydestään ja elintavoistaan.

Kouluterveydenhoitajat eivät ehdi keskittyä ehkäisevään työhön siten, kuin se olisi tarkoitettu. Kun ammattilaisia on liian vähän ja heidän tulee käydä useissa kouluissa, yksittäisen oppilaan kohtaamiseen jää entistä vähemmän aikaa. Nähtävissä on, että nuoret tarvitsisivat enemmän henkilökohtaista ohjausta terveellisistä valinnoista ja elämän haasteista selviytymisen keinoista.

Mielenterveys- ja hyvinvointipalvelut kuormittuneita

Koulupsykologien ja kuraattoreiden roolista on tullut entistä merkittävämpi, sillä nuorten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Ahdistuneisuus, masennusoireet ja sosiaaliset ongelmat ovat yleistyneet oppilaskunnan keskuudessa. Nämä ammattilaiset ovat usein ensimmäiset, joille oppilas hakeutuu, kun jokin painaa mieltä.

Kuitenkin psykologien ja kuraattoreiden työkalut ovat rajoitetut. Suurissa kouluissa saattaa olla vain yksi psykologi vastaavassa tuhannelle tai useammalle oppilaalle. Jonotusajat pitkiä, ja pidempiä terapiasarjoja ei ole mahdollista tarjota kaikille sitä tarvitseville. Monet nuoret, jotka osaisivat hyötyä tuesta, jäävät sen ulkopuolelle puhtaasti resurssien vuoksi.

Rehtoreiden mukaan tilanne on johtanut siihen, että koulut joutuvat ratkaisemaan ongelmia, joihin ei olisi niiden asiana ratkaista. Opettajat käyttävät koulutusaikaansa poistamaan ongelmia, joita voitaisiin ehkäistä ammatilaisilla palveluilla. Tämä heikentää opetuksen laatua ja kuormittaa opettajia liiallisesti.

Viranomaisyhteistyö vaatii parantamista

Rehtoreiden toinen merkittävä huoli on eri viranomaisten välisen yhteistyön toimimattomuus. Kun oppilas tarvitsee tukea, joka ylittää koulun mahdollisuudet, ohjautuminen sosiaali- ja terveyspalveluihin on monesti hidas ja byrokraattinen. Tietoja ei liiku riittävän hyvin viranomaisten välillä, ja jokainen organisaatio käy omia prosessejaan.

Koulusta lähetty huoli-ilmoitus saattaa vaatia oppilaalta tai perheeltä monenlaisia hakemuksia ja käyntejä eri paikoissa. Prosessit ovat hitaita, ja kriittisissä tilanteissa nuori saattaa jäädä ilman tarvitsemaansa apua liian pitkäksi ajaksi. Rehtoreiden näkemys on, että viranomaisista pitäisi muodostaa tehokkaampi verkko, jossa tieto kulkee nopeasti ja päätöksenteko on ripeää.

Yhteistyön parantaminen vaatisi myös lisää voimavaroja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Nyt nämä palvelut ovat myös kuormittuneita, ja ne eivät pysty ottamaan vastaan kaikkea sitä kuormitusta, jonka koulut yrittävät niihin ohjata. Lumipallon tavoin ongelmat kasaantuvat järjestelmässä.

Opettajien rooli kasvaa sopimattomasti

Pääasiallisen huolen takana on tosiasia, että opettajien työnkuva on muuttunut merkittävästi. Kasvatuksen ja opetuksen lisäksi opettajilta odotetaan yhä enemmän sosiaalisen tuen, hyvinvoinnin seuraamisen ja jopa terveydellisten ongelmien havaitsemisen roolia. Tämä on johtanut opettajien kuormituksen lisääntymiseen ja joissain tapauksissa loppuun palamisen oireisiin.

Opettajat eivät ole kouluttautuneet psykologeiksi, terveysalan ammattilaisiksi tai sosiaalityöntekijöiksi. Silti heillä odotetaan olevan näitä taitoja osittain. Rehtoreiden vaatimus kuulostaa selvältä: ammattilaiset pitää palkata tekemään omansa, jotta opettajat voivat keskittyä siihen, mitä he ovat kouluttautuneet tekemään.

Mitä tarvitaan ratkaisuksi

Rehtoreiden esittämät vaatimukset ovat konkreettisia. Ensin tarvitaan lisäbudjettia ja henkilöstöä niiden ammattilaisten palkkaamiseen, joita kouluissa tarvitaan. Kouluterveydenhoitajia, psykologeja ja kuraattoreita tulee olla riittävä määrä suhteessa oppilasmäärään.

Toiseksi tarvitaan systemaattista parantamista viranomaisten välisessä yhteistyössä. Tietojen liikkuminen, prosessien nopeutus ja yhteisten tavoitteiden määrittely auttaisivat nuoria pääsemään tarvitsemansa avun piiriin nopeammin.

Kolmanneksi tulee vahvistaa koulujen roolia oppimisen ja kasvun ympäristöinä eikä koko yhteiskunnan sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisijoina. Tämä ei tarkoita sitä, että koulut vetäisivät täysin pois, vaan sitä, että ammatilaiset palvelut vahvistuisivat siihen pisteeseen, että ne pystyvät vastaamaan nuorten tarpeisiin.

Rehtoreiden hätähuuto kuvastaa todellista tilannetta suomalaisissa kouluissa. Ilman muutoksia tilanne voi vain pahentua, mikä on huolestuttavaa erityisesti huomioiden, kuinka tärkeää koulun rooli on nuorten kehitykselle ja tulevaisuudelle.