Kansainvälinen diplomaattipeli tiivistyy

Kansainvälisessä diplomatiassa on käynnistynyt poikkeuksellinen hanke, jossa Suomen tasavallan presidentille Alexander Stubbille kaavaillaan merkittävää ja sisällöltään historiallista kansainvälistä erityistehtävää. Diplomaattipiireistä kantautuvien tietojen mukaan Stubbille hahmotellaan laajaa ja painoarvoltaan suurta neuvotteluroolia, joka sijoittuisi globaalin turvallisuuden tai konfliktinratkaisun ytimeen. Tietojen mukaan presidentti itse suhtautuu hankkeeseen erittäin myönteisesti ja on ilmaissut halukkuutensa ottaa vastaan vaativan ja laaja-alaisen tehtävän, mikäli se saadaan sovitettua yhteen hänen kotimaisten ja perustuslaillisten velvollisuuksiensa kanssa.

Tällainen järjestely olisi Suomen poliittisessa historiassa poikkeuksellinen. Vaikka suomalaiset valtionpäämiehet ovat perinteisesti nauttineet suurta arvostusta kansainvälisinä sovittelijoina, aktiivisen ja istuvan presidentin suora ja virallinen sitoutuminen merkittävään kansainväliseen neuvotteluprosessiin loisi uudenlaisen ennakkotapauksen. Valtioneuvoston ja ulkopoliittisen johdon piirissä asiaa seurataankin tiiviisti, sillä aloite voi toteutuessaan vaikuttaa merkittävästi siihen, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johdetaan ja miten maan painoarvo maailmalla kehittyy tulevina vuosina.

Rauhanvälityksen pitkä suomalainen perintö

Suomella on pitkä ja arvostettu historia kansainvälisessä rauhanvälityksessä ja konfliktien ratkaisussa. Tunnetuin esimerkki tästä on presidentti Martti Ahtisaari, jonka tekemä elämäntyö sovittelijana toi maalle laajaa mainetta ja lopulta Nobelin rauhanpalkinnon. Ahtisaaren merkittävimmät saavutukset, kuten Namibian itsenäistymisprosessi ja Acehin rauhanneuvottelut, tehtiin kuitenkin pääosin hänen presidenttikautensa jälkeen tai erillisissä kansainvälisissä tehtävissä, jotka eivät olleet suoraan sidoksissa Suomen valtionpäämiehen päivittäiseen viranhoitoon.

Alexander Stubbin kohdalla tilanne on erilainen, sillä suunniteltu neuvottelurooli ajoittuisi hänen istuvalle presidenttikaudelleen. Stubb on urallaan toiminut monissa keskeisissä kansainvälisissä tehtävissä, kuten Euroopan parlamentin jäsenenä, ulkoministerinä, pääministerinä sekä Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja professorina Firenzen yliopistollisessa instituutissa. Hänen laaja henkilökohtainen suhdeverkostonsa ja kielitaitonsa tekevät hänestä luontevan ehdokkaan vaativiin kansainvälisiin tehtäviin. Nyt kaavailtu pesti olisi kuitenkin mittakaavaltaan ja luonteeltaan jotain aivan uutta, ja se vaatisi Suomen perinteisen ulkopoliittisen linjan soveltamista täysin uudenlaisessa viitekehyksessä.

Perustuslailliset puitteet ja yhteistoiminta hallituksen kanssa

Yksi merkittävimmistä kysymyksistä kaavaillun neuvotteluroolin toteutumisessa liittyy Suomen perustuslakiin ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisjärjestelmään. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli hallituksen kanssa. Jos istuva presidentti ottaa hoitaakseen merkittävän kansainvälisen neuvotteluroolin, herää kysymys siitä, miten tämä tehtävä sovitetaan yhteen hallituksen linjausten ja eduskunnan valvonnan kanssa.

Kansainvälinen neuvottelutehtävä vaatisi jatkuvaa ja erittäin tiivistä vuoropuhelua pääministerin ja ulkoministerin kanssa. On välttämätöntä varmistaa, että presidentin toiminta kansainvälisellä areenalla on täydellisessä synkronissa Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan kanssa. Vaikka tasavallan presidentillä on perustuslain suoma vahva asema ulkopolitiikan johtajana, erillinen ja mahdollisesti hyvinkin arkaluonteinen neuvottelurooli voi luoda tilanteita, joissa Suomen valtion virallinen kanta ja presidentin rooli neutraalina sovittelijana joutuvat koetukselle. Tästä syystä pelisääntöjen on oltava täysin selkeät ennen kuin mihinkään virallisiin sitoumuksiin voidaan ryhtyä.

Globaali turvallisuustilanne vaatii uudenlaista otetta

Suunnitelmat Alexander Stubbin kansainvälisestä neuvotteluroolista herättävät huomiota – kuvituskuva

Kansainvälinen turvallisuustilanne on viime vuosina muuttunut merkittävästi jännittyneemmäksi ja monimutkaisemmaksi. Perinteiset monenväliset instituutiot, kuten Yhdistyneet kansakunnat, ovat usein osoittautuneet voimattomiksi suurvaltasuhteiden kärjistyessä. Tässä tilanteessa on kasvanut tarve joustaville, epävirallisille ja korkean tason neuvottelukanaville, joita voivat johtaa laajaa luottamusta nauttivat poliittiset toimijat.

Suomi on sotilasliitto Naton jäsenenä ja tiiviinä osana läntistä yhteisöä asemoitunut selkeästi arvojärjestelmäänsä. Samalla maalla on kuitenkin säilynyt maine pragmaattisena ja asiapitoisena toimijana, joka kykenee keskustelemaan myös sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa suhteet ovat vaikeat. Presidentti Stubbin kaavailtu rooli liittyisikin todennäköisesti sellaisten siltojen rakentamiseen, joissa tarvitaan sekä vahvaa sitoutumista läntisiin arvoihin että kykyä ymmärtää globaalin etelän ja muiden nousevien mahtien näkökulmia. Tämä tekee tehtävästä paitsi historiallisen myös äärimmäisen riskialttiin, sillä epäonnistumisen seuraukset voisivat heijastua suoraan Suomen omaan kansainväliseen asemaan.

Tehtävän vaativuus ja ajankäytön haasteet

Istuvan valtionpäämiehen kalenteri on jo valmiiksi äärimmäisen täysi. Kotimaiset velvollisuudet, lakien vahvistaminen, valtiovierailut, puolustusvoimien ylipäällikkyys ja jatkuva yhteydenpito yhteiskunnan eri toimijoihin vievät valtaosan presidentin ajasta. Suuren ja vaativan kansainvälisen neuvotteluprosessin johtaminen vaatisi valtavasti resursseja, aikaa ja keskittymiskykyä.

Kriitikot saattavatkin kysyä, riittääkö yhdellä ihmisellä aikaa molempien tehtävien täysipainoiseen hoitamiseen. Toisaalta presidentin kanslian ja ulkoministeriön tarjoama vahva virkamieskoneisto voisi tukea Stubbia tässä työssä, mutta itse neuvottelupöydässä ja kriittisissä keskusteluissa presidentin on oltava paikalla henkilökohtaisesti. Tämä asettaisi poikkeuksellisia vaatimuksia myös presidentin fyysiselle ja henkiselle kestävyydelle. Historiallisen pestin vastaanottaminen edellyttäisi siis huolellista priorisointia ja mahdollisesti joidenkin perinteisempien presidentillisten edustustehtävien delegointia tai karsimista.

Suomen ulkopoliittinen painoarvo puntarissa

Mikäli kaavailtu neuvottelutehtävä toteutuu, se nostaisi Suomen kansainvälisen diplomatiassa aivan uudenlaiseen valokeilaan. Onnistuessaan hanke voisi vahvistaa merkittävästi Suomen roolia globaalina ongelmanratkaisijana ja luotettavana kumppanina tilanteissa, joissa suuret kansainväliset järjestöt ovat lukkiutuneet. Se osoittaisi, että pieni maa voi tarjota sellaista johtajuutta ja osaamista, jota maailmanpolitiikan solmukohtien avaaminen kipeästi kaipaa.

Toisaalta prosessiin liittyy myös riskejä. Jos neuvottelut epäonnistuvat tai jos niissä ajaudutaan umpikujaan, se voi heikentää paitsi presidentin henkilökohtaista uskottavuutta myös laajemmin Suomen mainetta diplomaattisena toimijana. Kansainvälisessä politiikassa pelimerkit ovat suuret, ja panokset nousevat nopeasti korkeiksi. Tämän vuoksi valmistelevien vaiheiden ja taustakeskustelujen merkitys on ratkaiseva, jotta varmistetaan vakaa pohja ennen kuin mitään virallisia julkistuksia tehdään.

Katseet kohdistuvat tuleviin kuukausiin

Diplomaattisilla näyttämöillä valmistelut ja taustaneuvottelut etenevät usein hiljaisuudessa ja kaukana julkisuuden valokeilasta. Nyt esille tulleet tiedot osoittavat kuitenkin, että suunnitelmat ovat edenneet vaiheeseen, jossa ne herättävät jo laajaa kiinnostusta ja keskustelua taustoista tietävien keskuudessa. Seuraavat kuukaudet näyttävät, saadaanko kaavaillulle roolille riittävä kansainvälinen tuki ja pystytäänkö sen yksityiskohdista ja toimintatavoista saavuttamaan yhteisymmärrys Suomen sisäisessä päätöksenteossa.

Alexander Stubbin presidenttikausi on jo tähän mennessä ollut aktiivisen ja verkostoituneen ulkopolitiikan aikaa. Historiallisen neuvottelutehtävän ottaminen vastaan olisi looginen, joskin rohkea jatko tälle linjalle. Se määrittäisi uudella tavalla paitsi Stubbin oman presidenttiyden perintöä myös Suomen paikkaa ja tehtävää nopeasti muuttuvassa ja moninapaisessa maailmanjärjestyksessä.