Euroopan kärkipoliitikot suuntaavat maanantaina Rovaniemelle European Arctic Summit -huippukokoukseen, jonka taustalla on kaksi toisiinsa kietoutunutta jännitettä: Venäjän kasvava sotilaallinen läsnäolo pohjoisilla alueilla ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toistuvat puheet Grönlannin haltuunotosta. Kokous on nostanut Lapin pääkaupungin hetkeksi eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskiöön, ja sen ajoitusta pidetään kaikkea muuta kuin sattumana.
Miksi juuri Rovaniemi nousi huomion keskiöön
Rovaniemi on viime vuosina profiloitunut arktisen yhteistyön ja tutkimuksen tapahtumapaikaksi, mutta nyt kaupunki saa isännöidä kokousta, jonka painoarvo ulottuu selvästi pohjoiskalotin rajojen ulkopuolelle. Kun Euroopan johtajat kokoontuvat saman pöydän ääreen, viesti on selvä: arktinen alue ei ole enää sivunäyttämö, vaan yksi mantereen turvallisuuspolitiikan painopisteistä. Suomen asema Nato-jäsenenä ja pitkän itärajan haltijana on tehnyt maasta luontevan paikan tällaiselle kokoontumiselle, sillä Suomella on käytännön kokemusta sekä arktisista olosuhteista että Venäjän naapuruudesta.
Kokouksen kutsuminen koolle juuri nyt kertoo myös siitä, että eurooppalaiset päättäjät kokevat tilanteen vaativan nopeaa reagointia. Aiemmin arktista yhteistyötä on käsitelty pitkälti ympäristö- ja tutkimuskysymyksenä, mutta viime kuukausien tapahtumat ovat siirtäneet painopisteen selvästi kohti turvallisuutta ja puolustusta. Tämä muutos näkyy myös siinä, keitä kokoukseen on kutsuttu ja millä tasolla keskusteluja käydään.
Venäjän toiminta pohjoisilla alueilla huolettaa
Venäjän sotilaallinen aktiivisuus arktisilla alueilla on ollut kasvussa jo pidempään, ja se on herättänyt huolta erityisesti Pohjoismaissa sekä Baltian maissa. Alueen strateginen merkitys on korostunut sitä mukaa, kun jäätiköiden sulaminen on avannut uusia merireittejä ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksia. Tämä on tehnyt arktisesta alueesta entistä houkuttelevamman myös sotilaallisen vaikutusvallan näkökulmasta, ja Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan alueella niin sotilastukikohtien kuin laivaston liikkeiden kautta.
Eurooppalaisille päättäjille tilanne näyttäytyy huolestuttavana erityisesti siksi, että arktinen alue rajautuu suoraan useisiin Nato-maihin. Kun Venäjän toiminta alueella lisääntyy, se heijastuu väistämättä myös lähialueiden turvallisuustilanteeseen. Juuri tästä syystä Rovaniemen kokouksen agendalla on odotettu olevan konkreettisia keskusteluja siitä, miten Eurooppa voi vahvistaa valmiuttaan ja yhteistyötään pohjoisilla alueilla ilman, että tilanne kärjistyy entisestään.
Trumpin Grönlanti-puheet muuttivat tilanteen
Toinen, ja monien mielestä yllättävämpi, syy kokouksen kiireelliselle järjestämiselle on Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toistuvat lausunnot Grönlannista. Trump on puhunut julkisesti kiinnostuksestaan saada saari Yhdysvaltain haltuun, mikä on herättänyt hämmennystä ja huolta Euroopassa. Grönlanti on Tanskan itsehallintoalue, ja sen asema on ollut vakiintunut osa pohjoismaista ja eurooppalaista turvallisuusjärjestystä vuosikymmenten ajan.
Trumpin puheet ovat pakottaneet Euroopan unionin pohtimaan, miten se suhtautuu tilanteeseen, jossa liittolaismaan alueellista koskemattomuutta uhataan avoimesti toisen liittolaisen taholta. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, sillä perinteisesti arktisen alueen turvallisuuskeskustelu on käyty ennen kaikkea suhteessa Venäjään, ei transatlanttisten kumppanien välillä. Juuri tämä epätavallinen asetelma on lisännyt painetta löytää yhteinen eurooppalainen linja ennen kuin tilanne etenee pidemmälle.
EU:n vaikea tasapainoilu Tanskan ja Yhdysvaltain välissä
Asiantuntijoiden mukaan Euroopan unioni on joutunut poikkeuksellisen hankalaan asemaan. Toisaalta unionin on osoitettava selkeää tukea Tanskalle, joka on ollut EU:n ja Naton luotettava jäsen vuosikymmenten ajan. Toisaalta Yhdysvallat on edelleen Euroopan tärkein turvallisuuskumppani, eikä avointa vastakkainasettelua Washingtonin kanssa haluta ruokkia julkisilla kannanotoilla.
Tämä tasapainoilu näkyy myös siinä, millaista kieltä eurooppalaiset johtajat ovat tähän mennessä käyttäneet aiheesta puhuessaan. Suoria syytöksiä on vältetty, ja keskustelu on pyritty pitämään diplomaattisella tasolla. Samalla on kuitenkin selvää, että Tanskan alueellisen koskemattomuuden kyseenalaistaminen on periaatteellinen kysymys, joka koskettaa koko unionia. Jos yhden jäsenmaan aluetta voidaan uhata avoimesti ilman seurauksia, se murentaa koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen uskottavuutta.
Arktisen turvallisuuden kytkös koko unionin etuun
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sasu Katajamäki on todennut, että Euroopan unioni on viime aikoina alkanut ymmärtää arktisen alueen turvallisuuden vaikuttavan koko unionin turvallisuuteen. Tämä näkemys kuvastaa laajempaa muutosta eurooppalaisessa ajattelussa: arktista aluetta ei enää tarkastella erillisenä, kaukaisena reuna-alueena, vaan osana yhtenäistä turvallisuuskokonaisuutta, joka ulottuu Välimereltä Jäämerelle asti.
Tämä ajattelutavan muutos näkyy myös siinä, miten aktiivisesti Euroopan johtajat ovat nyt tarttuneet arktiseen kysymykseen. Aiemmin arktinen yhteistyö on ollut pitkälti teknisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden käsissä, mutta nyt aihe on noussut valtionpäämiesten ja hallitusten johtajien pöydälle. Rovaniemen kokous voidaan nähdä konkreettisena osoituksena siitä, että arktinen alue on virallisesti noussut Euroopan turvallisuuspoliittisen agendan kärkeen.
Mitä huippukokoukselta odotetaan
European Arctic Summit -kokoukselta odotetaan ennen kaikkea yhteisen tilannekuvan muodostamista ja mahdollisesti myös konkreettisia aloitteita arktisen alueen valvonnan ja yhteistyön tiivistämiseksi. Vaikka kokouksen tarkkaa asialistaa ei ole julkistettu yksityiskohtaisesti, on todennäköistä, että keskusteluissa nousevat esiin sekä Venäjän toiminnan seuranta että tapa, jolla Eurooppa reagoi liittolaisten välisiin jännitteisiin.
Suomelle kokous on merkittävä tilaisuus vahvistaa asemaansa arktisen turvallisuuden asiantuntijana ja Nato-maana, joka tuntee alueen olosuhteet käytännössä. Rovaniemen valinta kokouspaikaksi ei siis ole pelkkä symbolinen ele, vaan se heijastaa Suomen kasvavaa roolia osana eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria. Se, millaisiin johtopäätöksiin kokouksessa päädytään, voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten Eurooppa jatkossa suhtautuu sekä Venäjän että Yhdysvaltain toimiin pohjoisilla alueilla.
Kokonaisuutena Rovaniemen huippukokous kuvastaa aikaa, jolloin perinteiset liittolaissuhteet ja niiden varaan rakennettu turvallisuusjärjestys joutuvat koetukselle useasta suunnasta yhtä aikaa. Arktisen alueen merkitys on kasvanut nopeasti, ja Euroopan on nyt löydettävä tapa puolustaa sekä omia periaatteitaan että keskeisiä kumppanuuksiaan tilanteessa, jossa molempia ei voi aina sovittaa täysin yhteen.
Ladataan kommentteja...