Työttömän vapaaehtoistyö voi johtaa selvityspyyntöön myös Päijät-Hämeessä

Työttömyysturvan ja vapaaehtoistoiminnan rajapinta on noussut toistuvasti esiin viime aikoina, kun yhä useampi työtön on saanut viranomaiselta pyynnön selvittää, millaista toimintaa hän on tehnyt palkatta yhdistyksessä, seurakunnassa tai muussa yleishyödyllisessä yhteisössä. Ilmiö ei rajoitu enää suurimpiin kaupunkeihin, vaan vastaavia tapauksia on tullut esiin myös Päijät-Hämeessä, jossa aktiivinen kolmas sektori tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia osallistua talkoisiin, tukihenkilötoimintaan ja muuhun järjestötyöhön. Tilanne herättää kysymyksiä siitä, missä kulkee raja vapaaehtoistyön ja sellaisen toiminnan välillä, joka voidaan tulkita ansiotyöksi tai yritystoiminnaksi.

Ilmiö näkyy yhä useammin myös maakunnissa

Vapaaehtoistoimintaa koordinoivat järjestöt ovat viime kuukausina raportoineet siitä, että heidän tietoonsa on tullut aiempaa enemmän tapauksia, joissa työtön on saanut työttömyysetuuden maksajalta yhteydenoton ja pyynnön tarkentaa vapaaehtoistyönsä sisältöä. Aiemmin ilmiö on liitetty lähinnä suuriin kasvukeskuksiin, mutta viimeisimmät havainnot osoittavat, että samankaltaisia tilanteita on tullut vastaan myös pienemmillä paikkakunnilla ja maakunnissa, kuten Päijät-Hämeessä. Alueen vahva yhdistystoiminta, johon kuuluu muun muassa sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, urheiluseuroja ja kulttuuriyhdistyksiä, tarjoaa työttömille runsaasti tilaisuuksia osallistua mielekkääseen tekemiseen ilman palkkaa. Samalla se on lisännyt tilanteita, joissa toiminnan luonnetta joudutaan tarkastelemaan etuuksien näkökulmasta.

Selvityspyynnöt eivät automaattisesti tarkoita, että henkilö menettäisi etuutensa, mutta ne aiheuttavat usein huolta ja epävarmuutta. Monelle työttömälle vapaaehtoistyö on ollut tapa pitää yllä arjen rytmiä, ylläpitää osaamista ja pysyä kiinni yhteiskunnassa työnhaun rinnalla. Kun tällaiseen toimintaan yhtäkkiä kohdistuu viranomaisen kysymyksiä, saattaa seurauksena olla, että henkilö vetäytyy toiminnasta kokonaan varmuuden vuoksi, vaikka mitään väärinkäytöstä ei olisi tapahtunutkaan.

Miksi vapaaehtoistyö voi herättää kysymyksiä

Työttömyysturvalainsäädäntö lähtee siitä periaatteesta, että työtön henkilön tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä ja aktiivisesti työtä hakeva. Lainsäädäntö sallii vapaaehtoistyön tekemisen työttömyysetuutta menettämättä, kunhan kyse on aidosti palkattomasta ja yleishyödyllisestä toiminnasta, joka ei syrjäytä palkattua työvoimaa eikä muistuta ansiotyötä. Käytännössä rajanveto ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen. Jos vapaaehtoistyö on säännöllistä, sidottu tiettyihin kellonaikoihin tai muistuttaa muodoltaan palkkatyötä, saattaa viranomainen katsoa tarpeelliseksi selvittää tarkemmin, täyttyvätkö työttömyysetuuden saamisen edellytykset edelleen.

Ongelma syntyy usein siitä, että vapaaehtoistoiminta voi näyttäytyä ulkopuolelta hyvin samankaltaiselta kuin palkkatyö, vaikka kyseessä olisikin täysin palkaton ja vapaaehtoinen panostus yhteiseen hyvään. Esimerkiksi säännöllinen osallistuminen yhdistyksen toimintaan, vastuutehtävät tapahtumien järjestämisessä tai pitkäkestoinen sitoutuminen tiettyyn tehtävään voivat herättää viranomaisessa kysymyksen siitä, onko toiminta muuttunut luonteeltaan sellaiseksi, että se tulisi rinnastaa työhön. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa vapaaehtoistyö tapahtuu esimerkiksi yrityksen tai yksityisen toimijan yhteydessä, vaikka itse toiminta olisikin palkatonta.

Selvityspyyntöjen käytännön eteneminen

Kun työttömyysetuuden maksaja saa tiedon, joka viittaa siihen, että henkilö saattaa tehdä työhön rinnastettavaa toimintaa, se voi lähettää asianomaiselle selvityspyynnön. Pyynnössä tiedustellaan yleensä toiminnan sisältöä, kestoa, säännöllisyyttä ja sitä, saako henkilö toiminnasta minkäänlaista korvausta, kulukorvausta tai muuta taloudellista hyötyä. Henkilön tulee vastata pyyntöön määräajassa ja toimittaa tarvittavat tiedot, joiden perusteella viranomainen arvioi, vaikuttaako toiminta etuuden maksamiseen.

Selvitysprosessi voi kestää viikkoja, ja sen aikana etuuden maksatus saattaa joissain tapauksissa keskeytyä, kunnes asia on selvitetty. Tämä aiheuttaa käytännön toimeentulo-ongelmia niille, joiden talous on jo valmiiksi tiukoilla. Vaikka valtaosa tapauksista päättyy siihen, ettei toiminnassa havaita mitään etuuden vastaista, itse prosessi koetaan usein raskaaksi ja pelottavaksi. Moni kokee, että hyvää tarkoittava vapaaehtoistyö kääntyy yllättäen epäilyksen kohteeksi, mikä ei kannusta jatkamaan toimintaa tulevaisuudessa.

Järjestöjen huoli vaikutuksista vapaaehtoistoimintaan

Kolmannen sektorin toimijat ovat nostaneet esiin huolensa siitä, että epäselvä ja osin tulkinnanvarainen sääntely voi tosiasiassa vähentää vapaaehtoistyöhön osallistumista juuri niiden ihmisten keskuudessa, jotka hyötyisivät siitä eniten. Työttömille vapaaehtoistoiminta voi tarjota mielekästä sisältöä arkeen, sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuden ylläpitää tai kartuttaa osaamista, joka voi myöhemmin olla hyödyksi työnhaussa. Kun tähän toimintaan liittyy kuitenkin riski joutua selvitysten kohteeksi, osa harkitsee tarkkaan, kannattaako osallistumista ylipäätään aloittaa.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat pienten paikkakuntien yhdistykset, joiden toiminta nojaa vahvasti vapaaehtoisten panokseen. Päijät-Hämeessä ja muualla maakunnissa moni sosiaali- ja terveysalan järjestö, harrastusseura tai kulttuuritoimija olisi käytännössä toimintakyvytön ilman vapaaehtoisia. Jos työttömät alkavat epäselvyyksien pelossa vetäytyä tällaisesta toiminnasta, seuraukset voivat näkyä laajemmin koko alueen yhdistyskentässä ja sitä kautta myös niissä palveluissa, joita järjestöt tuottavat paikallisyhteisöille.

Mitä työttömän kannattaa ottaa huomioon

Asiantuntijat suosittelevat, että vapaaehtoistyöhön osallistuva työtön dokumentoi toimintansa luonteen mahdollisimman selkeästi jo etukäteen. On hyödyllistä pitää kirjaa siitä, minkälaisesta toiminnasta on kyse, kuinka usein ja kuinka pitkiä aikoja siihen käytetään, sekä siitä, ettei toiminnasta makseta minkäänlaista korvausta. Selkeä dokumentaatio helpottaa asian selvittämistä, mikäli viranomainen myöhemmin pyytää lisätietoja.

On myös suositeltavaa olla yhteydessä työttömyysetuuden maksajaan jo ennen toiminnan aloittamista, mikäli vapaaehtoistyö on laajempaa tai säännöllisempää. Näin voidaan välttää tilanne, jossa toiminta ehtii jatkua pitkään ennen kuin sen luonnetta aletaan tarkastella. Samalla on tärkeää muistaa, että lainsäädännön tarkoitus ei ole estää aitoa vapaaehtoistoimintaa, vaan varmistaa, ettei työttömyysetuutta makseta tilanteissa, joissa kyse on tosiasiassa ansiotyöstä. Kun rajanveto tehdään huolellisesti ja avoimesti, voivat sekä työtön että yhteiskunta hyötyä siitä, että vapaaehtoistoiminta säilyy elinvoimaisena myös jatkossa.

Keskustelu aiheesta jatkuu todennäköisesti myös tulevina kuukausina, sillä kolmannen sektorin toimijat ovat toivoneet selkeämpiä ja yhtenäisempiä linjauksia siitä, missä vapaaehtoistyön ja työhön rinnastettavan toiminnan raja tarkalleen kulkee. Selkeämpi ohjeistus voisi vähentää sekä työttömien epävarmuutta että viranomaisten työtaakkaa, kun tulkinnanvaraisia tapauksia jouduttaisiin käsittelemään nykyistä harvemmin.