Työttömille velvoite "ilmaistöihin"? – Ministeri löysi huolen

# Työttömille velvoite "ilmaistöihin"? – Ministeri löysi huolen

Keskustapuolue nostaa esille vaatimuksen muuttaa työttömyysturvan rakennetta vastikkeellisemmaksi. Ehdotus on herättänyt sekä kiinnostusta että perustuslaillisia huolia hallinnossa. Sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen suhtautuu ajatukseen myönteisesti, mutta näkee merkittäviä juridisia haasteita tämän kaltaisen muutoksen pereille.

Keskustan uusi näkemys sosiaaliturvan jäsennyksestä

Keskustapuolueen puheenjohtaja Antti Kaikkonen ilmoitti viime viikolla, että puolue haluaa tiukentaa sosiaaliturvan ehtoja ja tehdä niistä selvästi vastikkeellisempia. Peruslähtökohtana on ajatus, että sosiaalietuuksien vastaanottaminen edellyttäisi aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Tämä merkitsee käytännössä muutosta nykyisestä mallista, jossa vastuun asettaa pääasiassa työnhakuun ja koulutukseen osallistumisen.

Näkemys pohjautuu siihen, että työttömyyden ratkaisemiseksi tarvitaan monitahoisempi lähestymistapa. Pelkät työnhakuaktiivisuuden vaatimukset eivät riittävästi vastaa nykyisen työmarkkinatilanteen haasteisiin. Keskustan ajattelussa sosiaalisen osallistumisen vahvistaminen voisi edistää sekä yksilöiden hyvinvointia että yhteiskunnan koheesiota.

Puolueen varapuheenjohtaja Markus Lohi on konkretisoinut ehdotusta viime aikoina selkeästi. Hänen näkemyksensä mukaan työttömien tulisi voida osallistua esimerkiksi järjestöjen toimintaan tai urheiluseurojen vapaaehtoistyöhön saadakseen täyden työttömyysetuuden. Vaihtoehtoina olisivat myös erilaiset koulutuksellisen kehittymisen muodot, joiden avulla työttömät voisivat parantaa osaamistaan.

Ministerin varovainen ja tutkiva suhtautuminen

Sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen kommentoi ehdotusta samansuuntaisesti kuin keskusta, mutta painottaa hallinnollisia ja oikeudellisia näkökohtia, joita hän pitää keskeisen tärkeänä. Hänen arvionsa mukaan ajatus on periaatteellisesti mielenkiintoinen ja voisi edistää tietynlaista yhteiskunnallista uudistumista ja kansalaisosallistumista.

Kuitenkaan ministeri ei ole valmis omaksumaan ehdotusta sellaisenaan ilman perustavaa oikeudellista tarkastelua. Hänen huolensa kohdistuu ensisijaisesti perustuslain soveltamiseen ja siihen, kuinka lainsäädäntö voitaisiin toteuttaa perustuslain puitteissa. Suomen perustuslain 19 pykälässä turvataan oikeus toimeentuloon ja huolenpitoon. Ministerin näkemys on, että liian tiukka velvoittavuus voitaisiin nähdä perustuslain kannalta potentiaalisesti ongelmalliseksi.

Kysymys ei ole siis siitä, onko ajatus sinänsä hyvä tai huono, vaan siitä, kuinka se olisi mahdollista toteuttaa oikeusvaltion puitteissa ja perustuslain noudattaen. Partanen on julkisesti kyseenalaistanut erityisesti sitä, kuinka velvoitetta voitaisiin käytännössä panna täytäntöön, mitkä seuraamukset laiminlyönnistä seuraisi ja millä mekanismeilla valvontaa harjoitettaisiin.

Perustuslain turvaama oikeus ja yhteiskuntapolitiikan ristiriita

Sosiaaliturvan ja velvoittavuuden välinen jännite on pitkäaikainen hallintopolitiikan kysymys, joka ei ole uusi. Suomalainen sosiaaliturva on rakentunut periaatteelle, jossa turvan saaminen on oikeus, ei ehdollinen tai velvoittavuudesta riippuvainen apu. Tämä poikkeaa merkittävästi monista muista maista, joissa sosiaalietuuksiin kytketyt vastikkeellisuuden vaatimukset ovat vakiintuneet käytännöt.

Lohen ehdotus merkitsisi käytännössä sitä, että pelkän työttömyyspäivärahan saaminen edellyttäisi aktiivista osallistumista yhteisöllisiin tai koulutuksellisiin toimintoihin ja vapaaehtoistyöhön. Taustalla on näkemys, että nykyinen järjestelmä antaa liian "passiivista" roolia työttömille henkilöille. Ehdotuksen kannattajat näkevät vastikkeellisuudessa keinon, jolla voitaisiin parantaa sekä yksilöiden hyvinvointia että yhteiskunnallista sitoutumista ja osallistumista.

Kriitikot puolestaan korostavat, että työttömyys ei ole aina vapaaehtoinen valinta vaan usein seurausta taloustilanteesta tai rakenteellisista tekijöistä. He varoittavat, että kireät velvoittavuusvaatimukset saattaisivat syrjiä erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Heille työnhaku saattaa olla jo nyt erittäin kuormittavaa, ja ylimääräisten velvoittavuuden muotojen lisääminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa jotkut joutuvat perusteettomasti ilman riittävää toimeentuloa.

Käytännön toimeenpano ja hallinnolliset kysymykset

Jos ehdotus lähtisi etenemään konkreettisesti, sen toimeenpano nostaisi lukuisia merkittäviä hallinnollisia ja käytännöllisiä kysymyksiä. Kuinka vapaaehtoistyötä valvottaisiin käytännössä? Mitä seuraamuksia laiminlyönnistä seuraisi ja kenelle? Ketkä järjestöt ja seurat olisivat kelpoisia vastakkaisten velvoittavuuden täyttämiseen? Missä määrin osallistuminen voitaisiin vaatia?

Partanen on nostanut näitä kysymyksiä julkisesti ja painokkaasti. Hänen näkemyksensä mukaan näitä seikkoja on selvitettävä huolellisesti ja järjestelmällisesti ennen kuin mitään varsinaista lainsäädäntöä lähdettäisiin valmistelemaan. Ministeriö on ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan keskustelua asiasta, mutta laillisen kehikon ja velvoittavuusmekanismien tarkentaminen on edellytys konkreettisille ja perusteltavissa oleville toimenpiteille.

Hallinnollisesti ratkaisematta on myös se, mitkä laitokset valvoisivatko velvoittavuuden täyttymistä käytännössä. Nykyisin Kelalla on keskeinen rooli työttömyysturvan hallinnoinnissa ja maksamisessa. Laajentaminen vastikkeellisuusvaatimuksille voisi edellyttää merkittäviä muutoksia myös hallinnon rakenteisiin, prosesseihin ja resurssoitiin.

Tulevaisuuden näkymiä ja avoimet kysymykset

Keskustan ajatuksella näyttää olevan jonkin verran kannatusta hallinnossa ja poliittisissa keskusteluissa, mutta konkreettisen edistymisen tiellä on huomattavia esteitä ja ratkaistavaksi jääneitä ongelmia. Perustuslain soveltamisen vaatimukset ja hallinnollisen toimeenpanokelpoisen ratkaisun löytäminen ovat merkittäviä haasteita.

On mahdollista, että asiaa saatetaan selvittää laajemmin asiantuntijaryhmien avulla, joissa käsiteltäisiin niin oikeudellisia kuin käytännöllisiäkin näkökohtia. Sosiaaliturvan uudistaminen on joka tapauksessa ajankohtainen aihe, kun nykyisestä järjestelmästä pohditaan tavalla tai toisella muuttaa ja kehittää. Keskustan ehdotus edustaa yhtä näkökulmaa tähän laajempaan keskusteluun tulevaisuuden hyvinvointipalveluista.

Mitä kauemmaksi ehdotus etenee, sitä laajemmin myös kritiikki ja vastalauseet nousevat esille eri puolilta yhteiskuntaa. Kuitenkin on selvää, että vastikkeellisuuden kysymys säilyy keskeisenä sosiaaliturvapoliittisena aiheena myös tulevissa vuosissa ja vuosikymmenissä. Ministeri Partanen on antanut viitteen siitä, että hallinto on valmis keskustelemaan asiasta avoimesti ja konstruktiivisesti, kunhan oikeusperusta ja hallinnolliset ratkaisut varmistetaan perinpohjaisesti.