Uskottava pelote nousee Euroopan ja Naton puolustuksen ydinkysymykseksi

Mitä tapahtui

Euroopassa käydään parhaillaan perusteellista keskustelua siitä, millainen puolustus riittää tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö on muuttunut pysyvästi aiempaa epävarmemmaksi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että sotilaallisen voiman käyttöä Euroopassa ei voi pitää enää poikkeuksena, vaan siihen on varauduttava pitkäjänteisesti. Tämän vuoksi uskottava pelote on noussut sekä Euroopan maiden että Naton puolustussuunnittelun keskeiseksi kysymykseksi. Pelotteella tarkoitetaan kykyä ja tahtoa estää hyökkäys jo ennalta siten, että mahdollinen hyökkääjä arvioi kustannukset liian suuriksi ja onnistumisen epävarmaksi.

Pelote ei synny yhdestä päätöksestä tai yksittäisestä asejärjestelmästä. Se rakentuu monesta osasta: koulutetuista joukoista, toimivasta johtamisesta, riittävästä ampumatarviketuotannosta, ilmapuolustuksesta, tiedustelusta, liikekannallepanokyvystä ja poliittisesta yhtenäisyydestä. Lisäksi tarvitaan viesti, joka on ymmärrettävä sekä omille kansalaisille että mahdolliselle vastustajalle. Jos puolustustahto on epäselvä tai suorituskyvyt paperilla vahvempia kuin käytännössä, pelote heikkenee. Uskottavuus ratkaistaan lopulta siinä, näyttävätkö päätökset, harjoitukset ja resurssit tukevan toisiaan.

Euroopan uusi turvallisuustilanne

Euroopan puolustuskeskustelua määrittää nyt havainto siitä, että turvallisuutta ei voi ulkoistaa eikä rakentaa pelkkien kriisiajan oletusten varaan. Moni Euroopan maa ehti kylmän sodan päättymisen jälkeen supistaa asevoimiaan, varastojaan ja puolustusteollista tuotantoaan. Ajatuksena oli, että laajamittainen sota Euroopassa on epätodennäköinen ja että kriisit jäävät rajatummiksi. Ukrainan sota on muuttanut tämän arvion. Se on tuonut esiin pitkäkestoisen sodankäynnin kuluttavuuden, tykistön ja ilmatorjunnan merkityksen sekä sen, kuinka nopeasti varastot voivat huveta.

Samaan aikaan Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään sotilaallista painostusta poliittisten tavoitteidensa ajamiseen. Tämä pakottaa Euroopan maat arvioimaan, millaisia riskejä ne ovat valmiita kantamaan ja kuinka nopeasti puolustuskykyä voidaan vahvistaa. Pelote on tässä tilanteessa ennaltaehkäisevä väline. Sen tarkoitus ei ole lisätä sodan todennäköisyyttä, vaan vähentää sitä. Mitä selvemmin Eurooppa kykenee osoittamaan puolustavansa aluettaan yhdessä ja tehokkaasti, sitä pienemmäksi hyökkäyksen houkuttelevuus muodostuu.

Naton rooli ja yhteinen vastuu

Nato on Euroopan puolustuksen keskeinen runko, mutta liittokunnan uskottavuus riippuu jäsenmaiden todellisista voimavaroista. Yhteinen puolustus perustuu viidennen artiklan poliittiseen sitoumukseen, mutta sitoumus tarvitsee tuekseen käytännön kyvyn toimia nopeasti. Tämä tarkoittaa valmiita joukkoja, suunnitelmia, harjoiteltuja komentorakenteita ja kykyä siirtää kalustoa sekä joukkoja sinne, missä niitä tarvitaan. Pelote ei ole vain lupaus tulevasta avusta, vaan myös viesti siitä, että puolustus alkaa heti.

Naton itäisen ja pohjoisen alueen merkitys on kasvanut. Suomen ja Ruotsin jäsenyydet ovat muuttaneet Itämeren ja Pohjois-Euroopan sotilaallista karttaa. Samalla ne ovat lisänneet liittokunnan vastuuta alueen puolustuksen yhteensovittamisesta. Suomen pitkään kehitetty alueellinen puolustus, reservi ja kokemus laajan rajan valvonnasta tuovat kokonaisuuteen merkittävän lisän. Naton kannalta olennaista on kuitenkin se, että kansalliset vahvuudet kytkeytyvät saumattomasti yhteiseen suunnitteluun.

Pelote vaatii muutakin kuin määrärahoja

Puolustusmenojen kasvattaminen on tärkeä osa uskottavuuden palauttamista, mutta raha ei yksin ratkaise. Olennaista on, mihin resurssit kohdennetaan ja kuinka nopeasti päätökset näkyvät todellisina suorituskykyinä. Euroopan mailla on tarve lisätä ampumatarvikkeiden tuotantoa, vahvistaa ilmatorjuntaa, kehittää miehittämättömien järjestelmien torjuntaa ja turvata kriittiset tietoliikenneyhteydet. Samalla on huolehdittava siitä, että joukoilla on riittävästi koulutusta ja että varastot vastaavat pitkäkestoisen kriisin tarpeita.

Puolustusteollinen kapasiteetti on noussut aivan uudella tavalla strategiseksi kysymykseksi. Jos aseita, varaosia ja ammuksia ei pystytä tuottamaan riittävästi, sotilaallinen valmius jää hauraaksi. Euroopassa on siksi vahvistettava yhteishankintoja ja tuotannon pitkäjänteisyyttä. Yritykset eivät laajenna tuotantoaan pelkkien poliittisten puheiden perusteella, vaan ne tarvitsevat ennustettavia tilauksia ja selkeitä sopimuksia. Puolustuksen uskottavuus rakentuu myös toimitusketjujen varaan, mikä tekee teollisuuspolitiikasta osan turvallisuuspolitiikkaa.

Ydinasepelote ja tavanomainen puolustus

Naton pelotteen äärimmäinen taso perustuu ydinaseisiin, mutta Euroopan arjen turvallisuus ratkaistaan pitkälti tavanomaisilla joukoilla. Ydinasepelote on olemassa estämässä kaikkein vakavimpia hyökkäyksiä ja strategista kiristystä, mutta se ei korvaa maavoimia, merivoimia, ilmavoimia eikä kykyä puolustaa kriittistä infrastruktuuria. Jos tavanomainen puolustus on heikko, vastustajalle voi syntyä houkutus kokeilla liittokunnan yhtenäisyyttä rajatulla toimella tai painostuksella.

Tämän vuoksi uskottavan pelotteen täytyy olla portaittainen. Sen on kyettävä vastaamaan erilaisiin uhkiin aina kybervaikuttamisesta rajallisiin sotilaallisiin provokaatioihin ja laajamittaiseen hyökkäykseen. Pelote toimii vain, jos jokaisella tasolla on uskottava vastakeino. Euroopan on kyettävä osoittamaan, ettei harmaan alueen painostus, energiainfrastruktuuriin kohdistuvat iskut tai rajojen koettelu johda poliittiseen halvaantumiseen. Nopea päätöksenteko on tässä yhtä tärkeää kuin kalusto.

Suomen näkökulma

Suomelle pelotteen uskottavuus ei ole uusi ajatus. Koko puolustusjärjestelmä on pitkään perustunut siihen, että hyökkääjälle aiheutettaisiin niin suuret kustannukset, ettei hyökkäys olisi kannattava. Yleinen asevelvollisuus, laaja reservi ja koko maan puolustamisen periaate ovat olleet osa tätä ajattelua. Nato-jäsenyys ei poista kansallisen puolustuksen merkitystä, vaan korostaa sen yhteyttä liittokunnan yhteiseen puolustukseen.

Suomen kannalta keskeistä on huolehtia sekä kansallisesta valmiudesta että liittolaisjoukkojen vastaanottokyvystä. Tämä tarkoittaa satamia, lentokenttiä, teitä, rautateitä, varastoja, viestiyhteyksiä ja johtamisjärjestelmiä. Pelote vahvistuu, jos liittolaiset pystyvät toimimaan Suomessa ja Suomen lähialueilla nopeasti ja suunnitellusti. Samalla kansalaisten luottamus viranomaisiin, huoltovarmuus ja kriisinsietokyky muodostavat osan puolustuksen kokonaisuutta.

Poliittinen yhtenäisyys ratkaisee

Sotilaalliset voimavarat ovat välttämättömiä, mutta pelotteen uskottavuus on myös poliittinen kysymys. Mahdollinen hyökkääjä arvioi aina, ovatko maat valmiita tekemään vaikeita päätöksiä paineen alla. Jos Eurooppa näyttää hajanaiselta, epäröivältä tai riippuvaiselta lyhyen aikavälin laskelmista, pelote kärsii. Siksi puolustusta koskevien päätösten on oltava pitkäjänteisiä ja yli vaalikausien kestäviä.

Euroopan turvallisuus ei palaudu entiselleen nopeasti. Uskottava pelote vaatii vuosien työn, jatkuvaa harjoittelua ja kansalaisten ymmärrystä siitä, miksi puolustukseen panostetaan. Samalla on pidettävä kiinni siitä, että pelotteen tarkoitus on rauhan säilyttäminen. Vahva puolustus antaa tilaa diplomatialle, vähentää kiristyksen mahdollisuuksia ja tekee sodasta vähemmän todennäköisen. Euroopalle ja Natolle tämä on nyt keskeinen strateginen tehtävä.