USU-gallup: Vain kolme prosenttia suomalaisista ei usko korruption vaikuttavan politiikkaan

Tuore kyselytutkimus on nostanut esiin yllättävän ristiriidan suomalaisten mielikuvien ja arkipäivän kokemusten välillä. Kyselyn mukaan vain kolme prosenttia vastaajista katsoo, ettei korruptio vaikuta millään tavalla suomalaiseen politiikkaan. Loppu, eli valtaosa kansasta, uskoo epäasiallisen vaikuttamisen, suosinnan tai eturistiriitojen muovaavan päätöksentekoa ainakin jossain määrin. Luku on herättänyt keskustelua, sillä se poikkeaa selvästi siitä käsityksestä, jonka mukaan Suomi kuuluu maailman vähiten korruptoituneisiin maihin.

Gallupin tulokset yllättävät

Kyselyn keskeinen havainto on selkeä: lähes koko vastaajajoukko pitää korruptiota jonkinasteisena tekijänä suomalaisessa yhteiskunnassa. Vain marginaalinen osa vastaajista ilmoitti, ettei usko korruption vaikuttavan lainkaan politiikkaan. Tämä tarkoittaa, että valtaosa suomalaisista mieltää korruption olemassa olevaksi ilmiöksi, ei vain teoreettiseksi riskiksi tai muiden maiden ongelmaksi.

Tulos on merkittävä siksi, että se koskee nimenomaan mielikuvia ja luottamusta, ei suoraan todistettuja rikostapauksia. Suomessa korruptiotuomioita annetaan kansainvälisessä vertailussa vähän, ja viranomaisten toiminta on ollut pitkään avointa. Silti kansalaisten kokemus näyttää olevan toinen: epäluulo koskee erityisesti sitä, miten päätöksiä valmistellaan, kenen etuja niissä ajetaan ja millaisia suhteita päättäjien ja elinkeinoelämän välillä on.

Gallupin tulos ei kerro, missä määrin epäluulo perustuu konkreettisiin havaintoihin ja missä määrin yleiseen ilmapiiriin tai mediassa käytyyn keskusteluun. Selvää kuitenkin on, että kysymys korruptiosta ei ole suomalaisille vieras tai merkityksetön aihe, vaan se koetaan osaksi arkipäivän politiikkaa.

Suomen kansainvälinen maine ristiriidassa tuloksen kanssa

Suomi on vuosikymmenten ajan sijoittunut kansainvälisissä korruptiovertailuissa maailman kärkeen. Maata on pidetty esimerkkinä siitä, miten avoin hallinto, toimiva virkamieskunta ja vahva oikeusvaltioperiaate voivat pitää korruption poikkeuksellisen vähäisenä. Tämä maine on rakentunut pitkän ajan kuluessa, ja se on ollut osa suomalaista kansallista itseymmärrystä: Suomi on nähty maana, jossa lahjonta ja epäasiallinen vaikuttaminen eivät kuulu yhteiskunnan toimintatapoihin.

Juuri tämän vuoksi tuoreen kyselyn tulos on herättänyt huomiota. Kun lähes koko kansa katsoo korruption vaikuttavan politiikkaan edes jossain määrin, syntyy selvä ristiriita virallisen maakuvan ja kansalaisten arkikokemuksen välille. Tutkijan mukaan tämä ristiriita on erityisen kiinnostava juuri siksi, että se koskettaa suomalaisten omaa käsitystä itsestään. Suomalaiset ovat tottuneet ajattelemaan, että korruptio on muiden maiden ongelma, ei oma sisäinen haaste.

Ristiriita ei välttämättä tarkoita, että Suomen kansainvälinen maine olisi virheellinen. Tilastolliset mittarit ja kansalaisten kokemukset mittaavat eri asioita. Kansainväliset vertailut perustuvat usein asiantuntija-arvioihin, oikeustapauksiin ja instituutioiden toimintaan, kun taas kyselytutkimus kuvaa sitä, miten tavalliset ihmiset kokevat ja tulkitsevat politiikan toimintaa omasta näkökulmastaan. Silti ero on niin suuri, että se ansaitsee tarkempaa tarkastelua.

Mistä epäluulo voi kummuta

Kun suora korruptio, kuten lahjonta tai rahan vaihtaminen vastapalveluksiin, on Suomessa harvinaista, kansalaisten epäluulo saattaa kohdistua toisenlaisiin ilmiöihin. Yksi mahdollinen selitys liittyy siihen, miten pieni maa ja tiivis päättäjäverkosto toimivat. Suomessa poliittinen, virkamiehistön ja elinkeinoelämän piiri on suhteellisen pieni, ja monet toimijat tuntevat toisensa entuudestaan koulutuksen, työuran tai yhteisten verkostojen kautta. Tällainen läheisyys voi herättää epäilyjä siitä, että päätöksiä tehdään tuttavuussuhteiden tai keskinäisten etujen perusteella, vaikka kyse ei olisi laittomasta toiminnasta.

Toinen mahdollinen selitys liittyy niin sanottuun rakenteelliseen korruptioon. Tällä tarkoitetaan tilanteita, joissa toiminta on muodollisesti laillista, mutta se silti antaa etulyöntiaseman tietyille tahoille. Esimerkkejä voivat olla siirtymät poliittisista tehtävistä yksityisen sektorin edunvalvontatehtäviin, lobbaustoiminnan vähäinen läpinäkyvyys tai se, että samat henkilöt kiertävät julkishallinnon, järjestöjen ja yritysten johtotehtävien välillä. Tällaiset ilmiöt eivät useinkaan johda oikeudenkäynteihin, mutta ne voivat silti herättää kansalaisissa tunteen siitä, että päätöksenteko ei ole täysin puolueetonta.

Kolmas tekijä voi olla julkinen keskustelu ja media. Viime vuosina erilaiset sidonnaisuudet, esteellisyyskysymykset ja poliitikkojen siirtymät talouselämän tehtäviin ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä. Vaikka yksittäiset tapaukset eivät välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkkejä, toistuva uutisointi aiheesta voi vahvistaa mielikuvaa siitä, että epäasiallinen vaikuttaminen on yleisempää kuin viralliset tilastot antavat ymmärtää.

Korruption käsite on laajentunut

Perinteisesti korruptiolla on tarkoitettu suoraa lahjontaa tai muuta selkeästi laitonta toimintaa. Nykyisin käsite ymmärretään usein huomattavasti laajemmin. Siihen voidaan lukea esimerkiksi epäasiallinen vaikuttaminen virkanimityksiin, tiedon jakaminen vain tietyille tahoille, tai tilanteet, joissa päättäjä toimii tavalla, joka hyödyttää hänen omaa tulevaa uraansa yksityisellä sektorilla.

Tämä laajentunut ymmärrys selittää osaltaan sitä, miksi niin suuri osa vastaajista kokee korruption vaikuttavan politiikkaan, vaikka Suomessa ei ole viime vuosina paljastunut laajamittaisia lahjusskandaaleja. Kansalaiset eivät välttämättä ajattele korruptiota vain rikosoikeudellisena käsitteenä, vaan laajempana kysymyksenä siitä, kenen ääni kuuluu päätöksenteossa ja kenen etuja siinä todellisuudessa ajetaan.

Samalla on huomattava, että käsitteen laajentuminen tekee ilmiön mittaamisesta vaikeampaa. Kun korruptio ymmärretään väljästi, kyselyihin vastaaminen myöntävästi ei vaadi konkreettista tietoa yksittäisestä väärinkäytöksestä, vaan riittää yleinen tuntuma siitä, että järjestelmässä on epäkohtia. Tämä tekee tuloksen tulkinnasta haastavaa, mutta ei vähennä sen yhteiskunnallista merkitystä.

Luottamuksen mittari yhteiskunnalle

Kyselyn tulosta voi tarkastella myös laajempana luottamuskysymyksenä. Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti nojannut vahvaan luottamukseen instituutioita, viranomaisia ja päättäjiä kohtaan. Tämä luottamus on ollut yksi keskeisistä tekijöistä, joiden on katsottu selittävän muun muassa hyvinvointivaltion toimivuutta ja yhteiskuntarauhaa. Jos kansalaisten keskuudessa vahvistuu käsitys siitä, että korruptio vaikuttaa politiikkaan aiempaa enemmän, kyse ei ole pelkästä mielipidekysymyksestä, vaan se voi heijastua laajemmin luottamukseen koko yhteiskuntajärjestelmää kohtaan.

Samalla tulosta ei tule tulkita suoraan todisteeksi siitä, että korruptio olisi Suomessa todellisuudessa lisääntynyt. Kyse voi yhtä lailla olla siitä, että kansalaiset ovat aiempaa valveutuneempia ja tarkkaavaisempia päätöksenteon taustalla vaikuttavien suhteiden suhteen. Kriittisempi suhtautuminen voi olla myös merkki toimivasta kansalaisyhteiskunnasta, jossa valtaa käyttäviä tahoja seurataan ja arvioidaan aiempaa tarkemmin.

Mitä tuloksesta voidaan päätellä jatkossa

Gallupin tulos avaa useita kysymyksiä, joihin yksittäinen kyselytutkimus ei pysty vastaamaan. Se ei kerro, onko korruptio Suomessa todellisuudessa lisääntynyt, pysynyt ennallaan vai onko kyse ennen kaikkea käsitteen laajentumisesta ja kansalaisten kasvaneesta tietoisuudesta. Se ei myöskään erittele, minkälaisesta toiminnasta vastaajat puhuvat, kun he arvioivat korruption vaikuttavan politiikkaan.

Selvää kuitenkin on, että tulos haastaa totuttua mielikuvaa Suomesta poikkeuksellisen puhtaana hallintokulttuurina. Jos lähes koko kansa kokee korruption todellisena tekijänä politiikassa, kysymys ei ole enää marginaalinen. Se voi kannustaa avaamaan laajempaa keskustelua siitä, miten päätöksenteon läpinäkyvyyttä, sidonnaisuuksien ilmoittamista ja vallankäytön valvontaa voitaisiin Suomessa edelleen kehittää, vaikka maa sijoittuisikin kansainvälisissä vertailuissa edelleen kärkijoukkoon.

Tuloksen merkitys piileekin juuri siinä, että se pakottaa tarkastelemaan suomalaista itseymmärrystä uudelleen. Puhtaan hallinnon maine ei automaattisesti tarkoita, että kansalaiset kokisivat järjestelmän täysin riippumattomaksi ulkopuolisista intresseistä. Kyselyn tulos on siten paitsi mittari korruptiokäsityksistä, myös laajempi viesti siitä, millaista luottamusta suomalaiset tällä hetkellä poliittiseen järjestelmäänsä kohdistavat.