# Vakava tapaus paljastanut psykiatrisen hoidon turvallisuushaasteet
Syyskuussa 2021 Helsingin psykiatrisella osastolla tapahtui kahden tytön raiskaamista, jonka teki 17-vuotias potilaspotilas. Tapaus on nostattanut merkittäviä kysymyksiä hoitolaitosten turvallisuusjärjestelyistä, potilasvalinnasta sekä nuorten väkivaltarikoksista epäiltyjen sijoittamisesta sairaaloiden osastoille. Tapaus korostaa, kuinka monimutkainen haaste on turvallisen hoitoympäristön luominen, kun samassa tilassa olevat potilaat tarvitsevat erilaista hoitoa ja valvontaa.
Tapauksen vuoksi heränneet keskustelut ovat koskeneet myös sitä, miten psykiatrisen hoidon resursseja tulisi kohdentaa ja mitä oppia vuosien takaisista tapahtumista voidaan hyödyntää nykyisen hoitojärjestelmän kehittämisessä. Vaikka tapaus on yksittäinen, se edustaa laajempaa ongelmaa, joka vaatii systemaattista tarkastelua.
Tapahtumien taustat ja hoitotilanteen haasteet
Kyseisenä syyskuussa 2021 molempien uhrina olleiden tyttöjen oli oltava psykiatrisella osastolla hoitosyistä, ja heidän kuntoutumisensa oli oleellinen osa sairaalahoitoa. Samanaikaisesti osastolla oli myös nuori, joka oli epäiltynä väkivaltarikosten tekijäksi. Nämä olosuhteet luovat monimutkaisen tilanteen sairaalan johdolle: tarvitaan sekä turvaa että hoitoa, ja potilaat ovat usein haavoittuvaisia henkilöitä, jotka eivät välttämättä kykene puolustamaan itseään.
Psykiatriset osastot käsittelevät päivittäin erilaisia diagnooseja ja tilanteita. Jotkut potilaat ovat kriisissa olevansa omasta tai toisten turvallisuuden vuoksi, jotkut kärsivät mielenterveyden häiriöistä, ja jotkut ovat tuomiossa olleet henkilöt, joiden osalta oikeuslaitos on määrännyt hoitoa. Nämä eri ryhmät vaativat usein erilaista valvontaa ja eriytettyä hoitoa. Tapauksen yhteydessä heräneet kysymykset ovat koskeneet juuri sitä, oliko osastolla riittävät rakenteet ennaltaehkäisemään väkivaltaa.
Hoitolaitosten turvallisuusasioiden kehittäminen on jatkuva prosessi. Osastoja joudutaan suunnittelemaan siten, että voidaan tarjota sekä kliinisesti turvallinen että fyysisesti turvallinen ympäristö. Tämä edellyttää riittäviä henkilöresursseja, koulutusta, turvallisuusjärjestelyjen teknistä toteutusta ja jatkuvaa uhkien arviointia.
Potilasturvallisuus ja osastojen järjestäminen
Psykiatristen osastojen turvallisuudesta on käyty keskustelua pidemmän aikaa, ja Helsingissä tapahtunut tapaus on yksi se joista konkreettisia esimerkkejä kauemmin tunnetuista ongelmista. Potilasturvallisuus perustuu moneen tekijään: fyysiseen ympäristöön, henkilökunnan määrään ja koulutukseen, sekä riskien arviointiprosesseihin.
Suurimmissa sairaaloissa ja erityisesti Helsingin kaltaisissa isissa kaupungeissa psykiatristen osastojen potilasmäärä on huomattava. Kun osastolla on sekä nuoria että aikuisia potilaita, ja kun osa heistä on väkivaltarikoista epäiltyä, on järjestettävä rakenteet, jotka estävät uusien väkivaltatilanteistaan syntymisen.
Turvallisuusasiat käsittävät myös kysymyksen siitä, millä perusteilla potilaita sijoitetaan samalle osastolle. Osassa tapauksista voidaan käyttää tutkinto- tai akuuttiosastoja, joilla on tiukempi valvonta, mutta henkilökunnan resursseja ei aina riitä kaikkien potilaiden jatkuvaan valvontaan. Riskiarviointiprosessit ovat olennaisia, kun määritetään, ketkä potilaat voivat olla samassa tilassa.
Monet psykiatriset osastot ovat käyttöneet myös teknisiä ratkaisuja, kuten kameravalvontaa ja hälytysjärjestelmiä, mutta nämäkään eivät ole täydellisiä ennaltaehkäisykeinoja ilman henkilökunnan läsnäoloa.
Nuorten väkivaltarikoksista epäiltyjen sijoittaminen hoitojärjestelmään
Tapaukseen liittyy myös kysymys siitä, miten nuoria, jotka ovat väkivaltarikoista epäiltyä tai tuomittuja, tulisi käsitellä oikeusjärjestelmässä ja hoitojärjestelmässä. Suomalainen oikeusjärjestelmä tunnustaa, että nuoret tekijät eroavat aikuisista monella tavalla: he ovat kehitysvaiheessaan, vaikuteltavampia ja heillä on paremmat mahdollisuudet muuttua.
Nuorten tekijöiden kohdalla voidaan käyttää erilaisia toimenpiteitä: kasvatuksellisia, hoitollisia tai oikeusjärjestelmän mukaisia. Joissain tapauksissa nuori sijoitetaan psykiatriselle osastolle siksi, että hän tarvitsee mielenterveyshoitoa riippumatta siitä, onko hän tehnyt rikoksen. Muissa tapauksissa sijoitus on osa rangaistusta tai ehdonalaiseen vapautumiseen liittyviä velvoitteita.
Kysymys siitä, kuinka hyvin hoitojärjestelmä pystyy käsittelemään väkivaltaisuuden riski, joka liittyy nuoriin tekijöihin, on keskeinen. Tarvitaan koulutusta, erityisiä ohjelmia ja riittäviä resursseja, jotta hoito olisi sekä kuntouttavaa että turvallista muille potilaille.
Uhrien tuki ja instituutioiden vastuu
Tapauksen uhrilla – kahdella tytöllä – on ollut mahdollisesti pitkäkestoiset vaikutukset. Psykiatriselle osastolle hakeutuneet tai sinne sijoitetut potilaat ovat usein jo haavoittuvassa asemassa, ja väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen osastolla lisää traumaa ja voi heikentää hoidon tuloksellisuutta merkittävästi.
Uhrien tukeminen vaatii monitahoista lähestymistapaa: välittömää kriisitukea, psykologista apua, mahdollisesti oikeudellisia neuvontapalveluita ja pitkäkestoista kuntouttavaa hoitoa. Myös perheille tulisi tarjota tukea, sillä väkivaltarikos vaikuttaa koko perheeseen.
Instituutioiden vastuu on merkittävä. Sairaala, jonka osastolla väkivaltarikos tapahtuu, joutuu usein myös tarkastelemaan omia toimintojaan ja tekemään muutoksia. Tämä voi sisältää turvallisuusjärjestelyn parantamisen lisäksi myös organisaatiokulttuurin muutoksia, henkilökunnan koulutusta sekä yleisen asenneilmaston parantamista potilasturvallisuuden suhteen.
Tapaukseen liittyneet tutkimukset, hallinnolliset selvitykset ja mahdolliset oikeusprosessit ovat osaltaan pyrkineet selvittämään, missä prosessissa epäonnistumisia tapahtui ja mitä olisi voitu tehdä toisin. Nämä oppitunnit ovat arvokkaita paitsi kyseiselle sairaalahoitoorganisaatiolle myös muille vastaavanlaisissa tilanteissa toimiville organisaatioille.
Helsingissä syyskuussa 2021 tapahtunut tapaus on jättänyt pysyvän merkinnän keskusteluun psykiatrisen hoidon turvallisuudesta, potilasvalinnoista ja hoitojärjestelmän resurssoinnista. Se on muistutus siitä, että vaikka mielenterveyshoito on tärkeää ja usein onnistunutta, järjestelmää täytyy jatkuvasti kehittää ja valvoa, jotta se suojelisi sekä potilaita että työntekijöitä.
Ladataan kommentteja...