# Valtion tiukat ohjeet kuristava työllisyyspalveluita ja sosiaalipalveluita
Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä työllisyyspalvelut ovat joutuneet hankalan tilanteen keskelle. Valtion asettamat yksityiskohtaiset ohjeet ja säännöt rajoittavat niiden joustavuutta, vaikka oikeasti tarvittaisiin suurempaa tilaa ammattilaisille tehdä omia ratkaisuja. Ammattilaiset kertovat, että tiukat määritelmät ja prosessit estävät hyvien ratkaisujen löytämisen.
Probleemin ydin on siinä, että valtion tasolla laaditut yleissäännöt eivät voi ottaa huomioon jokaisen kunnan tai alueen erityisiä tarpeita ja olosuhteita. Silti niitä noudatetaan jäykästi, vaikka käytännön työssa nähtäisiin, mitä muutoksia pitäisi tehdä. Paikallisten palveluntuottajien ammattilaisten näkemys jää liian usein huomiotta.
Jäykkä byrokraattinen ohjaus hidastaa kehitystä
Työllisyyspalvelut ovat ensimmäisten joukossa, jotka kokevat valtion ohjauksesta aiheutuvan paineen. Kunnat ja näiden palvelujen työntekijät kertovat, että tarkasti määritellyt vaiheet ja säännöt tekevät asiakaspalvelusta liian jäykkää. Kun uusi tilanne vaatisi nopeita muutoksia, ne joutuvat odottamaan valtion päätöksiä.
Sosiaalipalveluissa tilanne on samanlainen. Päätösten tekeminen hidastuu, kun jokainen päätös pitää perusteella valtion antamiin ohjeisiin. Henkilöstö käyttää aikaansa paperitöihin ja ohjeiden tulkintaan sen sijaan, että voisi keskittyä asiakkaiden auttamiseen.
Terveyspalveluissa ongelma näkyy siinä, että koulutettuja ammattilaisia ei voi laittaa tekemään sitä, mihin heidän osaamisensa riittäisi ja missä olisi suurin tarve. Hoitajat ja lääkärit eivät voi tehdä itsenäisiä päätöksiä niissä tilanteissa, joissa valtion ohjeet ovat epäselvät tai liian yksityiskohtaiset.
Ammattilaisilla on tieto, mutta heille ei anneta valtaa käyttää sitä
Suurin ongelmista on se, että organisaatioissa työskentelevät ammattilaiset ovat paljon lähempänä asiakkaita ja reaalimaailman ongelmia kuin valtion tason päätöstentekijät. Heillä on käytännön kokemus ja tietoa siitä, miten asiat toimivat. Silti heidän asiantuntemuksensa ohitetaan, kun noudatetaan valtion määrittelemiä kaavoituksia.
Tämä johtaa tilanteeseen, jossa entistä enemmän aikaa käytetään muodollisuuksiin ja siihen, että päätökset on perusteltava virallisen mallin mukaan. Asiakkaiden todellisten tarpeiden huomioiminen jää toiselle sijalle.
Palveluntuottajat raportoivat myös siitä, että valtion ohjeet usein päivittyvät ilman kunnollista kuulemisprosessia. Käytännön ongelmista ei ennätetä keskustella, ennen kuin uudet ohjeet pannaan täytäntöön. Tämä luo epäluottamusta ja kokemus siitä, että paikallisia näkemyksiä ei arvosteta.
Vaikutukset näkyvät palvelun laadun heikkenemisenä
Jäykän ohjauksen seurauksena palvelun laatu kärsii monin tavoin. Asiakaspalvelun nopeus hidastuu, kun prosesseja on vaikea joustavoittaa. Henkilöstön jaksaminen vähenee, kun turhilta näyttäviltä byrokraattisilta toimenpiteiltä ei pääse eroon.
Esimerkiksi työllisyyspalveluissa asiakkaita saatetaan ohjata väärälle koulutuspolulla, vaikka parempi vaihtoehto olisi ollut näkyvissä. Mutta valtion ohjeet määrittelevät, millaisiin ohjelmiin asiakas kuuluu, ja niistä ei voi poiketa.
Sosiaalipalveluissa perheet joutuvat odottamaan palveluja pidempään kuin olisi tarpeen, koska ohjeiden mukaisia prosesseja on noudatettava vaikka niihin ei olisi tarvetta. Terveydenhuollossa potilaiden hoidon aloitus viivästyy, koska resursseja ei voi kohdentaa joustavasti suurimman tarpeen mukaan.
Ammattilaiset ehdottavat suurempaa autonomiaa
Palveluissa työskentelevät ammattilaiset esittävät selkeää toivomusta: annettava heille suurempi vapaus tehdä päätöksiä paikallisten tarpeiden ja omien ammatillisten näkemysten pohjalta. Valtion tehtävä voisi olla asettaa tavoitteet ja mittarit, mutta keinot näiden tavoitteiden saavuttamiselle voitaisiin jättää organisaatioiden päätettäviksi.
Tämän kaltaiseen muutokseen sisältyisi myös luottamus ammattilaisiin. Valtion pitäisi luottaa siihen, että koulutettuja sosiaalialan, terveysalan ja työllisyyspalveluiden ammattilaisia ei tarvitse ohjata yksityiskohtaisesti joka askeleella.
Lainsäädäntöä voitaisiin keventää niin, että se antaisi selkeät puitteet ja vastuut, mutta jättäisi toteutuksen tavat paikallisesti päätettäviksi. Erityisesti ohjeistuksista voitaisiin karsia turhaksi käyneet kohdat ja antaa ammattilaisille enemmän tilaa omille päätöksille.
Muutos vaatii luottamusta ja yhteistyötä
Seuraavaksi olisi tarkastettava, missä määrin valtion ohjeet todella perustuvat lakiin ja missä määrin ne ovat organisatorisia sopeutuksia. Monet ohjeet voitaisiin muuttaa ilman uutta lainsäädäntöä, jos vain olisi halua tehdä niin.
Ammattilaisilla on syytä toivoa, että heidän näkemyksiään aletaan kuulla enemmän silloin, kun valtion ohjeita laaditaan tai muutetaan. Yhteistyö valtion ja paikallisten palveluntuottajien välillä voisi parantaa merkittävästi. Tarkoitus ei ole poistaa ohjausta kokonaan, vaan saada se sopivaksi ja oikeaksi.
Sillä välin ammattilaiset jatkavat työtään parhaansa mukaan, toivoen, että seuraavaksi annettava ohjeistus ottaa heidän käytännön tietonsa paremmin huomioon. Muutos näihin käytäntöihin on sekä mahdollinen että tarpeellinen.
Ladataan kommentteja...