Väsynyt henkilöstö ei tuo uudistumista – soten haaste on rakenteellinen

# Väsynyt henkilöstö ei tuo uudistumista – soten haaste on rakenteellinen

Sosiaali- ja terveysalalla on käynyt selväksi, että entiseen tapaan ei voida jatkaa. Henkilöstö väsyy, potilaiden hoitoa joudutaan siirtämään ja jonot kasvavat. Silti paine tuottaa enemmän samalla määrällä ihmisiä ja varoja ei vähenemme. Tutkijat varoittavat, että tämä tie johtaa väistämättä entisestään huonompaan tulokseen, eikä se ole tie, jota pitäisi kulkea.

Alalla työskentelevät hoitajat, lääkärit, sosiaalialan työntekijät ja monet muut kuvaavat arkea, jossa hoitovastuu kasvaa mutta aika potilaita kohden vähenee. Samalla kokemus voimavarojen riittävyydestä pienenee. Työpäivien jälkeen uupumus on järjestelmällinen ilmiö, ei poikkeus.

Tehokkuuden puristava logiikka

Terveydenhuollon hallinnossa on pitkään noudatettu logiikkaa, jossa järjestelmän sairastavista kohdista etsitään tehostamiskeinoja. Jos potilaita on enemmän kuin henkilöstö voi hoitaa, ratkaisu on ollut: tehosta työn kulkua, vähennä hoitoon käytettävää aikaa, siirrä tehtäviä ja kasvata vastuuta. Samalla odotusajat potilaiden hoidolle kasvavat joka puolella.

Tämä logiikka tuntuu pinnalla järkevältä. Jos tuottavuus nousee, saadaan samalla henkilöstön määrällä hoidettua enemmän ihmisiä. Mutta käytäntö on osoittanut jotain muuta. Kun työtahtia kiihdytetään tasaisesti ympäri vuotta ilman lepoja tai kuormituksen vähenemisiä, henkilöstön kyvyt eivät kasva. Sen sijaan ne vähenevät.

Tutkijat alalta ovat dokumentoineet, kuinka väsynyt henkilöstö tekee virheitä enemmän, on poissaoloissa useammin, vaihtaa ammattia helpommin ja hoitaa potilaita vähemmän empaattisesti. Nämä seuraannaisvaikutukset neutraloivat tehostamisyritykset ja johtavat kokonaisuuden heikkenemiseen.

Mistä väsymys nousee

Väsymys sote-alalla ei ole persoonallinen ongelma. Se ei ratkea sillä, että työntekijät vain kestäisivät paremmin tai olivat motivoituneempia. Kyse on systeemin rakenteesta, johon yksilö ei voi yksin vaikuttaa.

Hoitajalla saattaa olla neljäkymmentä potilasta, joista jokaisen pitäisi saada henkilökohtaista hoitoa. Lääkäri varataan paikkoihin, joihin ei ehdi. Sosiaalialan ammattilaisella on perheen kriisit, mitkä vaativat riittävää aikaa ja henkisiä voimavaroja, mutta kalenterin on oltava täynnä. Jokainen päivä on juoksu kohti tavoitteita, joita ei voida saavuttaa nykyisillä resursseilla.

Tämä on luonut ahdistusta, jonka ammattilaiset ottavat mukaansa kotiin. Pelko siitä, ettei ehdi tai osaa auttaa tarpeeksi. Syyllisyys siitä, että potilas ei saa tarvitsemaansa palvelua. Epätoivo siitä, että tilanne ei näytä paranevaksi.

Joko nämä tuntemukset vähenevät – tai ammattilaiset vähenevät. Monet ovat jo jättäneet alaa.

Uudistumisen edellytykset

Jotta sote-ala voisi uudistua merkityksellisellä tavalla, se vaatii erilaista ajattelua kuin pelkkä tehokkuuden parantaminen. Tutkijat korostavat muutamia keskeisiä tekijöitä.

Ensinnäkin henkilöstön kuormitus on oltava hallinnassa ennen kuin voidaan odottaa, että he tietoisesti kehittävät työtään. Väsynyt ihminen ei ole kykenevä innovoimaan tai kyseenalaistamaan vanhentuneita käytäntöjä. Hän selviää päivän päivältä.

Toiseksi muutosta tarvitaan johtamisen tasolla. On ymmärrettävä, että hoitavan henkilöstön työhön kuuluu väistämättä epävarmuus, monimutkaisuus ja inhimillisten haasteiden kohtaaminen. Nämä eivät ratkea hallinnollisilla mittareilla tai tehostamisohjelmilla. Johtaminen vaatii läsnäoloa, kuuntelemista ja sitoutumista arjen todellisuuksiin.

Kolmanneksi resurssointia on tarkasteltava uudelleen. Jos yhteiskunta haluaa, että sote-palvelut ovat laadukkaat ja saavutettavat, se vaatii riittäviä sijoituksia. Ei ole olemassa pois kadonnutta tehokkuutta, jolla voidaan korvata puuttuvat henkilöstöresurssit tai perusvarustus.

Kenen vastuu tämä on

Sote-alan ongelmat eivät ole paikallisia poikkeavuuksia. Ne toistuvat samantyyppisinä poikki maasta. Tämä viittaa siihen, että kyse ei ole yksittäisten johtajien epäpätevyydestä vaan systeemin logiikasta.

Vastuu on laajalla rintamalla. Poliittisella tasolla on tehtävä valintoja siitä, kuinka paljon yhteiskunta on valmis sote-palveluihin sijoittamaan. Hallinnon tasolla on tunnistettava, että tehostamisen rajat on saavutettu ja että muuta polkua tarvitaan. Ammattilaisten tasolla on kyettävä tekemään työtään ilman, että se kuluttaa heihin niin voimakkaasti.

Potilaiden näkökulmasta välitöntä apua ei voi odottaa. Mutta pitkällä aikavälillä muutos on välttämätön. Järjestelmä, joka väsyttää ammattilaisensa, ei pysty palvelemaan potilaita hyvin. Se luo verkon, jossa kukaan ei voi hyvin.

Edessä olevat valinnat

Seuraavat vuodet tulevat olemaan ratkaisevia. Jos nykytilasta jatketaan normaalisti, henkilöstön väsymys syvenee entisestään, poistuma-ala kasvaa ja palveluiden laatu heikkenee asteittain. Se ei ole väistämätöntä kehitystä, vaan seurausta tehdyistä valinnoista.

Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä erilaisia valintoja. Henkilöstölle voidaan turvata kuormituksen hallinta ja palautumisen mahdollisuus. Johtamista voidaan kehittää oikealla tavalla. Resursseja voidaan lisätä sinne, missä tarve on suurin. Työn sisältöä voidaan järkeistää ilman, että uhrautetaan sen laatu.

Nämä valinnat eivät ole ilmaisia. Ne vaativat investointeja, poliittisia päätöksiä ja aikaa. Mutta ne ovat parempia kuin se polku, jolla tällä hetkellä liikutaan. Tutkijat ja alalla työskentelevät ammattilaiset tietävät, mihin se johtaa. Kaikki muut voisivat kuunnella.