Venäjän talouspaineet voivat pakottaa Putinin vaikeaan valintaan

Valtiontalous kiristyy sodan pitkittyessä

Venäjän talouden ongelmat ovat laajentuneet yksittäisistä häiriöistä järjestelmätason paineiksi. Sodan vaatimat menot, pakotteiden vaikutukset, työvoimapula ja valtiontalouden heikkeneminen muodostavat kokonaisuuden, jossa Kreml joutuu tekemään entistä vaikeampia valintoja. Julkinen talous on nojannut vahvasti energia- ja raaka-ainetuloihin, mutta samalla menopuoli on kasvanut nopeasti erityisesti puolustuksen ja turvallisuuskoneiston vuoksi. Kun menot nousevat pysyvästi ja tulot vaihtelevat, hallinnon on joko leikattava muualta, kiristettävä verotusta, otettava lisää velkaa tai lisättävä valtion suoraa ohjausta talouteen.

Tilanne on poliittisesti hankala, koska Venäjän johto on pyrkinyt säilyttämään kuvan vakaudesta. Kansalaisille on viestitty, että talous kestää ulkoisen paineen ja että arkielämän häiriöt pysyvät hallinnassa. Taustalla sopeutuminen on kuitenkin tullut kalliiksi. Yritykset joutuvat toimimaan rajatummilla markkinoilla, teknologian saatavuus on vaikeutunut ja osa investoinneista on siirtynyt aloille, jotka palvelevat ennen kaikkea sotataloutta. Se voi pitää tuotantoa käynnissä lyhyellä aikavälillä, mutta heikentää pidemmän aikavälin tuottavuutta.

Komentotalous ei olisi pelkkä iskulause

Yksi esiin noussut vaihtoehto on talouden siirtäminen entistä selvemmin valtion määräysvallan alle. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että valtio ohjaisi nykyistä suoremmin tuotantoa, hintoja, investointeja ja resurssien jakamista. Kyse ei välttämättä olisi äkillisestä paluusta neuvostotyyppiseen malliin, vaan asteittaisesta liikkeestä pois markkinaperusteisesta järjestelmästä. Tällaisessa mallissa yritysten päätöksenteko kapenisi ja valtion tarpeet asetettaisiin entistä selvemmin etusijalle.

Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen päällikkö Iikka Korhonen on arvioinut, että komentotalouteen siirtyminen merkitsisi irtautumista puhtaasta markkinataloudesta. Ajatus kuvaa sitä, kuinka vakavaksi valtiontalouden paineet voidaan nähdä. Jos markkinat eivät tuota Kremlin kannalta riittävästi haluttuja tuloksia, valtio voi pyrkiä pakottamaan talouden palvelemaan ensisijaisesti sotilaallisia ja poliittisia tavoitteita. Tällainen ratkaisu voisi helpottaa resurssien kokoamista lyhyellä aikavälillä, mutta samalla se kasvattaisi tehottomuutta ja loisi uusia ongelmia yrityksille, kuluttajille ja alueille.

Inflaatio ja työvoimapula syövät liikkumatilaa

Venäjän taloutta rasittaa myös hintojen nousu. Kun valtio lisää menojaan ja ohjaa rahaa puolustukseen, kysyntä kasvaa aloilla, joilla tarjonta ei pysty vastaamaan tarpeeseen. Samaan aikaan tuontirajoitteet ja pakotteet vaikeuttavat monien tavaroiden ja osien saatavuutta. Se näkyy kustannuksissa, tuotannon pullonkauloissa ja kuluttajahintojen nousuna. Keskuspankki voi torjua inflaatiota korkeilla koroilla, mutta se puolestaan vaikeuttaa investointeja ja lainanottoa.

Työvoimapula on toinen keskeinen ongelma. Sota on vienyt työikäisiä miehiä rintamalle, puolustusteollisuus imee työntekijöitä ja osa koulutetusta väestöstä on lähtenyt maasta. Kun työntekijöistä kilpaillaan, palkat nousevat tietyillä aloilla, mutta tuottavuus ei välttämättä kasva samaa tahtia. Tämä lisää kustannuspaineita ja voi pahentaa inflaatiota. Erityisesti siviilitalouden yritykset joutuvat kilpailemaan valtion tukemien alojen kanssa, mikä voi heikentää palveluja, rakentamista, teknologia-alaa ja alueellista kehitystä.

Sotateollisuus kasvattaa taloutta vinosti

Venäjän talous voi näyttää tietyillä mittareilla yhä toimintakykyiseltä, koska sotateollisuus pitää tuotantoa yllä ja valtion tilaukset luovat kysyntää. Tämä kasvu on kuitenkin vinoutunutta. Aseiden, ammusten ja sotilaallisen varustelun tuotanto ei paranna kotitalouksien elintasoa samalla tavalla kuin siviilituotanto, infrastruktuuri tai tuottavat investoinnit. Kun suuri osa resursseista sitoutuu sotaan, talouden muu perusta voi rapautua vähitellen.

Vinoutuma näkyy myös yritysten kannustimissa. Jos kannattavin tapa toimia on palvella valtion sotilaallisia tilauksia, osaamisesta ja pääomasta siirtyy pois aloilta, jotka voisivat uudistaa taloutta. Pitkällä aikavälillä tämä voi heikentää kilpailukykyä ja lisätä riippuvuutta valtion rahoituksesta. Talous muuttuu tällöin entistä haavoittuvammaksi poliittisille päätöksille ja öljy- sekä kaasutulojen vaihtelulle.

Putinin valinta on taloudellinen ja poliittinen

Presidentti Vladimir Putinin kannalta keskeinen kysymys on, kuinka kauan nykyistä mallia voidaan jatkaa ilman, että kustannukset muuttuvat liian suuriksi. Jos valtio jatkaa menojen kasvattamista, se tarvitsee lisää rahoitusta. Jos rahoitusta haetaan veroista, paine siirtyy yrityksille ja kansalaisille. Jos velkaa lisätään, tulevien vuosien liikkumatila kapenee. Jos inflaation annetaan kiihtyä, kansalaisten ostovoima heikkenee ja tyytymättömyyden riski kasvaa.

Komentotalouden suunta voisi tarjota hallinnolle keinon jakaa niukkuutta ja pakottaa talouden osia toimimaan Kremlin tavoitteiden mukaisesti. Samalla se merkitsisi myöntöä siitä, ettei nykyinen järjestelmä riitä kannattelemaan sodan ja pakotteiden aiheuttamaa painetta ilman yhä kovempaa ohjausta. Poliittisesti se voisi vahvistaa valtion kontrollia, mutta taloudellisesti se lisäisi jäykkyyttä. Kun hinnat, tuotanto ja investoinnit määräytyvät hallinnon käskyillä, virheiden korjaaminen vaikeutuu ja tehottomuus kasvaa.

Kansalaisten arki voi muuttua vähitellen

Venäläisten arkeen talouspaineet eivät välttämättä iske yhtenä äkillisenä romahduksena. Todennäköisempi kehitys on hidas kiristyminen: hinnat nousevat, valikoimat kaventuvat, palvelujen laatu heikkenee ja julkisia varoja ohjataan pois siviilitarpeista. Alueiden väliset erot voivat kasvaa, sillä suurkaupungit ja sotateollisuudesta hyötyvät paikkakunnat voivat pärjätä paremmin kuin alueet, joiden talous nojaa heikompiin toimialoihin.

Valtion kyky hallita tyytymättömyyttä on Venäjällä vahva, mutta talouden perusongelmia se ei poista. Jos kotitalouksien ostovoima heikkenee pitkään, vaikutukset näkyvät kulutuksessa ja luottamuksessa. Yrityksille epävarmuus merkitsee investointien lykkäämistä ja varovaisuutta. Näin syntyy kierre, jossa valtio joutuu paikkaamaan talouden heikkoutta uusilla ohjaustoimilla, jotka voivat samalla syventää markkinoiden toimimattomuutta.

Pitkä paine voi muuttaa koko järjestelmää

Venäjän talouden tulevaisuus riippuu monesta tekijästä: sodan kestosta, energiatuloista, pakotteiden tehosta, työvoiman saatavuudesta ja siitä, kuinka pitkälle Kreml on valmis viemään valtion ohjausta. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että talous kestää painetta paremmin kuin nopeaa romahdusta odottaneet arvioivat, mutta kestäminen ei tarkoita tervehtymistä. Päinvastoin järjestelmä voi muuttua yhä suljetummaksi, valtiovetoisemmaksi ja riippuvaisemmaksi sotataloudesta.

Mitä pidempään nykyisellä tiellä jatketaan, sitä vaikeampaa paluu normaaliin markkinatalouteen voi olla. Yritykset sopeutuvat valtion tilauksiin, instituutiot tottuvat määräyksiin ja julkinen talous rakentuu sodan tarpeiden ympärille. Putinin edessä oleva valinta ei siksi koske vain seuraavaa budjettivuotta, vaan koko talousjärjestelmän suuntaa. Lyhyen aikavälin kontrolli voi ostaa aikaa, mutta sen hinta voi olla Venäjän talouden pitkäaikainen jäykistyminen ja elintason heikentyminen.