Ville Niinistö: Stubb voisi olla johtava kandidaatti keskustelemaan Venäjän kanssa

Kultaranta-keskusteluissa Venäjä-suhteiden tulevaisuus nousi yhdeksi ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun näkyvistä aiheista. Euroopassa pohditaan yhä tarkemmin, milloin ja millä ehdoilla yhteyksiä Venäjän johtoon voitaisiin jälleen avata. Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö arvioi, että aika keskusteluille voi olla tulossa melko pian. Hänen näkemyksensä mukaan tasavallan presidentti Alexander Stubb voisi olla yksi luontevista eurooppalaisista toimijoista käymään tällaisia keskusteluja, jos poliittinen tilanne etenee siihen pisteeseen.

Venäjä-yhteyksien avaaminen nousi esiin Kultarannassa

Kultaranta-keskustelut ovat perinteisesti tarjonneet näyttämön suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisille linjauksille. Tänä vuonna keskusteluissa korostui erityisesti Euroopan asema muuttuneessa turvallisuusympäristössä sekä se, miten länsimaat voivat yhdistää Ukrainan tukemisen ja mahdollisen diplomaattisen vaikuttamisen Venäjän suuntaan.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on katkaissut suuren osan lännen ja Venäjän välisistä poliittisista yhteyksistä. Yhteydenpitoa ei ole kuitenkaan kokonaan lopetettu, sillä diplomaattisia kanavia on pidetty auki muun muassa kriisinhallinnan, vankienvaihtojen, ydinaseisiin liittyvän vakauden ja kansainvälisen turvallisuuden takia. Poliittisesti kysymys on silti vaikea: keskusteluyhteyden avaaminen liian varhain voisi näyttää myönnytykseltä, mutta liian pitkä hiljaisuus voi kaventaa mahdollisuuksia vaikuttaa sodan lopettamiseen ja Euroopan turvallisuusjärjestyksen rakentamiseen.

Ville Niinistö toi esiin arvion, jonka mukaan keskustelujen avaaminen ei välttämättä ole kaukainen ajatus. Hänen näkemyksensä heijastaa laajempaa eurooppalaista pohdintaa siitä, miten diplomatiaa voidaan käyttää ilman, että tuki Ukrainalle heikkenee tai Venäjän sotatoimille annetaan poliittista hyväksyntää.

Niinistön arvio nostaa esiin Stubbin mahdollisen roolin

Niinistön mukaan Alexander Stubb voisi olla johtava kandidaatti tilanteessa, jossa Eurooppa etsisi henkilöä avaamaan tai ylläpitämään korkean tason keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa. Arvio perustuu Stubbin asemaan tasavallan presidenttinä, Suomen turvallisuuspoliittiseen profiiliin sekä siihen, että Suomi on Venäjän naapurimaa ja nykyisin myös Naton jäsen.

Stubbin kansainvälinen kokemus on laaja. Hän on toiminut muun muassa pääministerinä, ulkoministerinä, eurooppalaisissa tehtävissä ja kansainvälisissä verkostoissa ennen valintaansa presidentiksi. Tämä tausta tekee hänestä eurooppalaisessa vertailussa näkyvän ulkopoliittisen toimijan, jolla on sekä EU- että Nato-yhteyksiä.

Suomen presidentillä on perustuslaissa vahva asema ulkopolitiikan johtamisessa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Käytännössä presidentti edustaa Suomea monissa turvallisuuspoliittisesti herkissä yhteyksissä, ja presidentin sanomisilla on painoa etenkin suhteessa suurvaltoihin, sotilaalliseen turvallisuuteen ja kansainvälisiin kriiseihin.

Niinistön arvio ei tarkoita, että keskusteluyhteys olisi jo avautumassa tai että Stubb olisi saanut virallisen tehtävän Euroopan puolesta. Se kertoo kuitenkin siitä, että Suomen presidentin roolia pidetään mahdollisena osana laajempaa eurooppalaista diplomatiaa, jos edellytykset keskusteluille syntyvät.

Stubb antoi aikahaarukan puheyhteyden mahdollisuudelle

Kultarannan keskusteluissa myös Stubb itse käsitteli Venäjä-yhteyksien tulevaisuutta aiempaa konkreettisemmin. Hän antoi ensimmäistä kertaa aikarajan sille, milloin puheyhteyden avaaminen voisi tulla ajankohtaiseksi. Tarkka aikataulu riippuu kuitenkin sodan kulusta, Ukrainan asemasta ja siitä, millaisilla ehdoilla mahdollisia keskusteluja voitaisiin käydä.

Tällainen aikahaarukan esittäminen on poliittisesti merkittävää, koska se siirtää keskustelua yleiseltä periaatetasolta kohti käytännöllisempää pohdintaa. Kysymys ei ole enää vain siitä, pitäisikö Venäjän kanssa joskus puhua, vaan siitä, millaisessa tilanteessa puhuminen olisi hyödyllistä, turvallista ja Euroopan kannalta perusteltua.

Diplomatiassa ajoitus on ratkaiseva. Jos yhteydenpito avataan ilman selkeää poliittista tavoitetta, se voi tarjota Venäjälle mahdollisuuden esiintyä tasavertaisena neuvottelijana ilman todellisia myönnytyksiä. Jos taas keskustelukanavaa ei ole lainkaan, Euroopan vaikutusmahdollisuudet kriisin ratkaisuun voivat jäädä muiden suurvaltojen varaan.

Stubbin puheenvuoro asettuu tähän väliin. Se viestii, että keskusteluyhteyden avaamista ei suljeta pois, mutta sitä ei myöskään pidetä irrallisena eleenä. Edellytyksenä on poliittinen arvio siitä, että keskustelu edistäisi Euroopan turvallisuutta ja Ukrainan asemaa eikä heikentäisi yhteistä painetta Venäjää kohtaan.

Ukraina pysyy keskustelun keskiössä

Venäjä-yhteyksistä puhuttaessa keskeinen kysymys on Ukrainan asema. Euroopan unionin ja Naton jäsenmaiden linja on ollut, ettei Ukrainaa koskevista ratkaisuista voida sopia Ukrainan ohi. Tämä periaate rajoittaa myös sitä, millaista keskustelua eurooppalaiset johtajat voisivat Venäjän kanssa käydä.

Mahdollinen puheyhteys Venäjän suuntaan ei siis tarkoittaisi automaattisesti rauhanneuvotteluja, eikä se voisi korvata Ukrainan omaa päätösvaltaa. Se voisi kuitenkin liittyä esimerkiksi sotilaallisen eskalaation ehkäisemiseen, ydinaseuhkien hillitsemiseen, humanitaarisiin kysymyksiin tai laajempaan valmistautumiseen siihen, millaiselta Euroopan turvallisuus näyttää sodan jälkeen.

Ukrainan kannalta olennaista on, että keskustelut eivät murenna kansainvälistä tukea. Venäjä on pyrkinyt pitkään vaikuttamaan länsimaiden yhtenäisyyteen, ja siksi eurooppalaisilta johtajilta edellytetään tarkkaa viestintää. Jos keskusteluyhteys avataan, sen tarkoitus ja rajat olisi määriteltävä selkeästi.

Suomessa Ukrainan tukeminen on nauttinut laajaa poliittista kannatusta. Tämä luo taustan myös Stubbin mahdolliselle roolille. Suomen ulkopoliittinen linja perustuu siihen, että hyökkäyssotaa ei hyväksytä ja että Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa Venäjän etupiiriajattelun varaan.

Suomen asema on muuttunut Naton jäsenyyden myötä

Suomen mahdollinen rooli keskusteluyhteyksissä on erilainen kuin ennen Nato-jäsenyyttä. Aiemmin Suomea kuvattiin usein sotilaallisesti liittoutumattomana maana, jolla oli pitkä kokemus käytännönläheisestä Venäjä-suhteesta. Nato-jäsenyyden jälkeen Suomi on selkeä osa läntistä puolustusliittoa, mutta samalla sillä on edelleen pitkä maaraja Venäjän kanssa ja vahva asiantuntemus Venäjän politiikasta.

Tämä yhdistelmä voi tehdä Suomesta kiinnostavan toimijan eurooppalaisessa diplomatiassa. Suomen näkökulma Venäjään on usein realistinen ja turvallisuuspainotteinen. Naapuruus on opettanut varovaisuutta, mutta myös tarpeen ymmärtää Venäjän toimintatapoja ilman harhakuvia.

Stubbin mahdollinen osallistuminen keskusteluihin ei olisi vain suomalainen kysymys. Jos hän toimisi jonkinlaisena eurooppalaisena viestinviejänä tai keskustelukanavan avaajana, tehtävä edellyttäisi laajaa yhteisymmärrystä keskeisten EU-maiden, Naton ja Ukrainan kanssa. Yksittäinen eurooppalainen johtaja ei voisi toimia uskottavasti ilman yhteistä mandaattia tai vähintään jaettua poliittista tilannekuvaa.

Diplomatia ei merkitse linjan muuttumista

Venäjän kanssa puhuminen on aihe, joka herättää helposti epäluuloja. Moni pelkää, että keskusteluyhteyden avaaminen voisi johtaa painostukseen Ukrainaa kohtaan tai siihen, että Venäjän toiminta normalisoidaan liian aikaisin. Siksi poliittisten johtajien on erotettava toisistaan diplomatia ja myönnytyspolitiikka.

Diplomatia voi olla myös painostamisen väline. Keskustelussa voidaan välittää viestejä, asettaa ehtoja ja tehdä selväksi, mitä seurauksia tietyillä toimilla olisi. Puheyhteys ei itsessään tarkoita luottamusta, kumppanuutta tai paluuta entiseen. Se voi olla tapa hallita vaarallista tilannetta, jossa vastapuolen toiminnan ymmärtäminen on välttämätöntä oman turvallisuuden kannalta.

Euroopan tuleva linja riippuu paljon siitä, miten sota Ukrainassa kehittyy ja millaisia merkkejä Venäjä antaa omista tavoitteistaan. Jos Venäjä jatkaa hyökkäyssotaa ilman halua todellisiin ratkaisuihin, poliittinen tila laajemmille keskusteluille pysyy kapeana. Jos taas syntyy tilanne, jossa neuvotteluille tai kriisin hallinnalle avautuu mahdollisuus, Euroopan on oltava valmis toimimaan nopeasti ja yhtenäisesti.

Kultarannan keskustelujen perusteella Suomessa valmistaudutaan jo siihen, että myös vaikeista yhteyksistä on ennemmin tai myöhemmin puhuttava. Niinistön arvio Stubbin mahdollisesta roolista kertoo, että Suomen presidentti nähdään yhtenä uskottavana nimenä, jos Eurooppa päättää avata korkean tason keskustelukanavan Venäjän suuntaan. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että mahdollinen yhteydenpito rakennetaan Ukrainan oikeuksia, Euroopan turvallisuutta ja lännen yhtenäisyyttä vahvistavalla tavalla.