Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS ilmoitti 28. maaliskuuta 2026 aloittavansa muutosneuvottelut. Niiden kohteena ovat käytännössä lähes kaikki työntekijät, koska henkilöstöä on noin 1150 ja kokonaisuuden rakenteita joudutaan tarkastelemaan samanaikaisesti. Säätiö on todennut, että valmistelun tavoitteena on turvata toiminnan jatkuvuus tilanteessa, jossa menottomuutoksia tarvitaan talouspohjan sanelemasta pakosta. Johto on arvioinut, että tilanteessa voi enimmillään olla kyse 68 henkilön irtisanomisesta, jos ratkaisut johtavat myös työvoimapuhdistuksiin. Kyse on siis laajasta mutta toistaiseksi rajatusta taloudellisesta käänteestä, jonka vaikutukset ulottuvat välittömästi terveyspalvelun arkeen, henkilöstön hyvinvointiin ja palvelun saatavuuteen.
Miksi neuvottelut käynnistettiin juuri nyt
YTHS korostaa, että syynä ovat ennen kaikkea taloudelliset realiteetit eivätkä välittömät toiminnalliset epäonnistumiset tai äkilliset laadunhallinnan ongelmat. Säätiön toiminnan rahoitusmalli ei heidän mukaansa mahdollista tulojen kasvattamista, eikä käytettävissä ole rahoitusta ylitetä. Tällainen tilanne asettaa terveyspalvelun järjestäjän vaikeaan valintaan: toisaalta palvelut tulee turvata, toisaalta kustannuksia on pakko sopeuttaa, jos organisaatio pysyy toimintakykyisenä ilman velkaantumisuraa.
Tilanne muistuttaa sitä, miten hyvinvointipalvelujen toimijat joutuvat yhä useammin tasapainoilemaan julkisen rahoituksen, kasvavien tarpeiden ja henkilöstön kuormituksen välissä. Syy on usein rakenteessa, jossa palveluiden kysyntä kasvaa asteittain, mutta rahoituksen kasvu seuraa hitaammin tai pysyy paikallaan. Kun varoja ei voi nostaa vastaamaan lisämuutoksia, paine siirtyy organisaation sisäiseen tehokkuuteen. YTHS:n ratkaisu lähteä nyt neuvotteluun kertoo siitä, että vaihtoehtoina ei enää nähty ainoastaan pieniä säästöjä, vaan järjestelmällinen tarkastelu, jonka tavoitteena on pysyvämpi malli.
Henkilöstökysymysten laajuus tekee tilanteesta herkemmän
Kun valmistelu koskee lähes koko henkilöstöä, kyse ei ole kapeasta yksikkökohtaisten muutosten paketista. Lähes 1 150 työntekijää tarkoittaa, että erilaisia ammattiryhmiä, toimipisteitä ja tukipalveluita joudutaan tarkastelemaan rinnakkain. Tällaisessa tapauksessa epävarmuus voi näkyä nopeasti työyhteisössä pidempinä prosesseina, lisääntyvänä poissaolona, viiveinä rekrytoinneissa ja heikompana jaksamisena ennen virallisia päätöksiä.
Alustava luku 68 irtisanottavaa on sinänsä suhteellisesti varovainen verrattuna koko henkilöstömäärään, mutta käytännössä se voi näkyä merkittävänä muutoksena monille työyhteisöille. Joissakin toiminnoissa muutama kymmenen henkilöä voi tarkoittaa koko päivittäisen palveluprosessin uudelleenjärjestelyä: päivystyskäytäntöjä, ajanvarausjärjestelyjä, palveluverkoston jakamista eri toimipisteiden välillä tai tukipalveluiden ulkoistamista nykyiseen malliin nähden kriittisemmin. Vaikka kyseessä on enimmäisarvio, sen hinta mittaa jo nyt hallinnan tarvetta. Siksi muutosneuvottelujen onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten realistisesti henkilöstöä informoidaan ja osallistetaan, jotta päätösten vaikutukset voidaan hoitaa ennakoivasti.
Rahoitusmalli asettaa raamit, jotka eivät anna paljon liikkumavaraa
YTHS:n viestinnässä keskeinen viesti on, ettei taloudellinen liikkumavara riipu niinkään halukkuudesta leikata vaan rakenteesta, joka määrää tulonmuodostuksen. Kun organisaatio ei voi nostaa tulojaan eikä ylittää käytettävissä olevaa rahoitusta, vaihtoehdot kaventuvat nopeasti marginaalisista säästöistä järjestelmätason muutoksiin. Tämä asettaa johtajat ja hallinnon tiukan harkinnan eteen: missä toiminnassa kustannuksia voidaan vähentää ilman, että palvelun ydintehtävä heikkenee?
Yliopistoihin ja opiskelijoihin liittyvissä terveydenhoitopalveluissa kustannuspaine näkyy usein hitaasti: henkilöstömitoituksen säätöihin, aukioloaikojen järjestelyihin, tutkimus- ja kehittämistoiminnan priorisointiin, sekä tukipalveluiden digitalisointiin. Tällaisessa ympäristössä mikään muutos ei ole neutraali, sillä jokainen säästötoimi vaikuttaa jossain kohtaa sekä nykyisiin asiakkaisiin että tuleviin tarpeisiin. YTHS on siis tilanteessa, jossa sen on punnittava myös pitkän aikavälin riskit. Mikäli nyt tehdään liian nopeita leikkauksia, seuraa lisäkustannuksia myöhemmin ruuhkautuvina jaksoina, lisääntyvinä lisäresursseina tai hoitoketjujen pidentymisenä.
Tästä syystä taloudellisesti tiukka lähtötilanne vaatii myös läpinäkyvää vaikutusarviointia: mitä saavutetaan, mitä menetetään, ja kuinka nopeasti säästöt kohdistuvat perustoimintaan. Ilman sellaista riski on, että neuvottelut nähdään pelkkänä numeroharjoituksena, eivätkä ne luo kestävää pohjaa.
Mikä voi tapahtua neuvottelujen aikana
Koska kyseessä on muutosneuvottelu, seuraavat vaiheet ovat yleensä vaiheittaisia. Ensin käydään läpi kustannusrakenteita, sitten mietitään vaihtoehtoisia toiminnan järjestämistapoja, ja vasta tämän jälkeen voidaan tarkentaa mahdollisia henkilöstövaikutuksia. Tällä hetkellä tiedetään vain enimmäisarvio mahdollisista irtisanomisista, ei lopullisia toimia. Tämä jättää paljon tilaa sekä rakentavalle keskustelulle että epäselvyydelle.
Tavallisesti tällaisissa prosesseissa keskeistä on löytää ratkaisuja, jotka ovat juridisesti selkeitä ja sosiaalisesti kestäviä. Henkilöstön näkökulmasta tärkeintä on ennakoitavuus: miten nopeasti muutokset koskevat, ketkä toimivat eri tehtävissä, miten osaamisen siirtymät järjestetään. Organisaation näkökulmasta tärkeää on samanaikaisesti turvata potilas- ja opiskelijapalveluiden toiminta. Tämä kaksoisvaatimus tekee prosesseista hitaampia ja vaativia, mutta usein myös laadukkaampia.
On tärkeää muistaa, ettei kyse ole vain työsuhdekysymyksestä. YTHS:n toiminta on osa laajempaa hyvinvointirakennetta, joka koskettaa nuoria, opiskelevia ihmisiä ja yliopistoyhteisöjä. Siksi neuvottelujen laajuus tekee näkyväksi kysymyksen siitä, miten paljon toiminnan vähentäminen voidaan tehdä ilman että peruspalvelun luotettavuus heikkenee. Neuvottelupöydässä on siten kyse myös siitä, miten palvelu pysyy saavutettavana kriittisinä aikoina.
Vaikutukset palveluille eivät ole heti näkyvissä, mutta pidemmällä aikavälillä ratkaisevia
Kun äänet eivät ole kohdistuneet suoraan yksittäisiin potilastapahtumiin, muutos on helposti aluksi abstrakti. Kuitenkin terveyspalveluissa arjen muutokset näkyvät hiljalleen: ajanvaraus voi hidastua, jonot pitkittää, konsultaatioiden aikarajat kiristyä tai painopiste siirtyä kiireellisistä tarpeista rutiininomaisempiin.
Joissain tapauksissa palvelumalli voi myös muuttua suuntaan, jossa osa asioista siirtyy digitaaliseksi. Se voi tuoda joustavuutta, mutta samalla se voi lisätä kuormaa niille työntekijöille, jotka vastaavat sekä teknisestä että kliinisestä työprosessista. Tämänkaltaiset muutokset voivat pitkällä aikavälillä tehostaa toimintaa, jos ne tehdään kunnolla, mutta lyhyellä aikavälillä ne voivat aiheuttaa epäselvyyttä ja kaksinkertaista työtä.
Opiskelijoille keskeistä on luotettavuus: tieto siitä, että apu löytyy ajoissa. Mikäli palveluprosesseja muutetaan liian nopeasti, voi syntyä kokemuksia katkosten ja viestinnällisten pullonkaulojen vuoksi. Siksi myös viestintä, neuvottelun etenemisesta tiedottaminen ja ohjeiden selkeys ovat osa itse palvelun laatua. Taloudelliset päätökset eivät tapahdu tyhjiössä, vaan ne vaikuttavat siihen, millainen arki jatkossa on vastaanotossa, terveysasemalla, kriisitilanteessa tai hyvinvoinnin neuvonnassa.
Mitä tämä kertoo laajemmin opiskelevien terveyspalveluista
YTHS:n ratkaisu nostaa esiin laajemman kysymyksen: kuinka paljon taloudellinen paine saa arkipäiväiset terveyspalvelut joustamaan ennen kuin vaikuttaa jo palvelun luonteeseen. Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen on usein luokiteltu ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi, jonka tarpeellisuus korostuu erityisesti silloin, kun mielenterveys- ja jaksamispainot ovat voimakkaasti esillä yhteiskunnassa. Kun rahoitusmalli ei jousta, tämä ennaltaehkäisevä ote voi joutua ensiksi tarkasteluun.
Tämän vuoksi keskustelussa korostuvat myös poliittiset valinnat. Vaikka tämä uutinen liittyy yrityksen sisäiseen sopeutukseen, se liittyy samalla julkisen palvelurakenteen pitkäjänteisyyteen: miten resursointi suunnitellaan, miten palvelujen hinnanmuodostusta voidaan arvioida ja miten opiskelijaväestön hyvinvointia turvataan vuosilla. Jos järjestelmä luo rakenteen, jossa kustannusten kasvu voidaan vain leikata mutta ei sopeuttaa, joudutaan joka vuosi tekemään vastaavia kriisiluonteisia järjestelyjä. Silloin työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuus perustuu jatkuvaan epävarmuuteen.
Samalla on muistettava, että muutosneuvottelu on myös mahdollisuus. Se voi pakottaa organisaation tarkastelemaan toimintojensa prioriteetteja ja parantamaan työn organisointia siten, että resurssit kohdentuvat joustavammin siellä, missä tarve kasvaa. Onnistunut prosessi voi luoda vakaan rungon tuleville vuosisadoille, jos taloudelliset päätökset sidotaan selkeisiin palvelutavoitteisiin ja viestintään, joka koskee kaikkia osapuolia.
Entä mitä kannattaa seurata seuraavaksi
Seuraavat viikot ovat ratkaisevia, kun neuvottelut etenevät alustavasta vaiheesta mahdolliseen lopulliseen linjaan. Tärkeää on, että järjestelmä tarjoaa riittävän ajoissa tiedot siitä, mitkä yksiköt ja toiminnot muuttuvat ja millä aikataululla. Onnistumisen kannalta kriittistä on myös se, että mahdolliset säästöt perustellaan läpinäkyvästi eikä niissä ole yllättäviä aukkoja, jotka vaikuttaisivat suoraan hoitoketjuihin.
Opiskelijakentän, henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden kannalta on tärkeä viesti: miten huolehditaan siitä, ettei siirtymä katkaise palvelukokemuksen jatkuvuutta. Toistaiseksi tieto on rajallista, mutta se että YTHS on nostanut asian avoimesti keskusteluun ennen päätösten jyrkintä tekemisen on merkittävä askel. Se antaa mahdollisuuden vaikuttaa valmisteluun, löytää vaihtoehtoisia järjestelyitä ja ehkäistävissä olevaan palveluhaittaan. Jäljelle jäävä kysymys on lopulta se, voiko taloudellisesti kiristänyt järjestelmä löytää ratkaisun, joka turvaa sekä henkilöstön työllisyyden että opiskelijaterveyden peruspalvelut ilman, että toiminnan laatu kärsii tarpeettomasti.
Ladataan kommentteja...