Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin vierailu Tallinnassa nostaa jälleen esiin Pohjois-Euroopan maiden roolin Ukrainan tukemisessa. Presidentti Alexander Stubb tapaa Zelenskyin tänään Viron pääkaupungissa, ja keskusteluihin osallistuu myös Norjan pääministeri Jonas Gahr Störe. Taustalla on Pohjoismaiden ja Baltian maiden ryhmän huippukokous, jossa alueen johtajat käsittelevät turvallisuustilannetta, Ukrainan tukemista ja Euroopan puolustuksen vahvistamista. Suomen hallitusta kokouksessa edustaa pääministeri Petteri Orpo, joka on jo tavannut Zelenskyin Tallinnassa. Keskusteluissa ovat korostuneet Ukrainan ilmapuolustuksen kiireelliset tarpeet, ohjustorjunta sekä droonien aiheuttama kasvava uhka.
Tallinnan tapaamiset kokoavat alueen johtoa
Tallinnaan kokoontuva Pohjoismaiden ja Baltian maiden ryhmä on viime vuosina noussut entistä näkyvämmäksi turvallisuuspoliittiseksi yhteistyöfoorumiksi. Ryhmään kuuluvat maat ovat maantieteellisesti lähellä Venäjää tai Itämeren turvallisuusympäristöä, minkä vuoksi Ukrainan sodan seuraukset tuntuvat alueella poikkeuksellisen konkreettisesti. Kokouksen merkitystä lisää Zelenskyin osallistuminen, sillä Ukrainan presidentin vierailut liittolaismaihin liittyvät usein sekä välittömän avun varmistamiseen että pitkän aikavälin poliittisen tuen vahvistamiseen.
Presidentti Stubb ei osallistu varsinaiseen huippukokoukseen, mutta hänen tapaamisensa Zelenskyin kanssa alleviivaa Suomen kahdenvälisen yhteydenpidon merkitystä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidentillä on keskeinen rooli, ja Ukrainan sodan aikana tasavallan presidentin sekä hallituksen viestit ovat olleet pitkälti samansuuntaisia: Venäjän hyökkäyssota nähdään koko Euroopan turvallisuutta horjuttavana tekona, ja Ukrainan puolustuskyvyn vahvistaminen on Suomen etujen mukaista.
Norjan pääministerin osallistuminen Stubb-Zelenskyi-tapaamiseen tuo keskusteluun myös pohjoismaisen ulottuvuuden. Norja on merkittävä energiamaa ja Naton jäsen, ja se on ollut mukana tukemassa Ukrainaa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Kun Suomen, Ukrainan ja Norjan johtoa istuu saman pöydän ääreen, keskustelun painopiste on todennäköisesti sekä akuutissa sotilaallisessa avussa että siinä, miten Euroopan maat voivat jakaa vastuuta Ukrainan tukemisesta yhä pidemmälle jatkuvassa sodassa.
Orpon ja Zelenskyin keskusteluissa korostui ilmapuolustus
Pääministeri Petteri Orpo tapasi Zelenskyin jo ennen Stubbin tapaamista. Keskustelujen keskeiseksi aiheeksi nousi Ukrainan ilmapuolustus, erityisesti ohjustorjunta ja droonien torjunta. Nämä teemat ovat olleet Ukrainan kannalta kriittisiä, sillä Venäjä on toistuvasti kohdistanut iskuja energiainfrastruktuuriin, asutuskeskuksiin, teollisuuteen ja sotilaallisiin kohteisiin erilaisilla ohjuksilla sekä miehittämättömillä ilma-aluksilla.
Ukrainan kannalta ilmapuolustus ei ole vain rintamatilanteeseen liittyvä kysymys. Se vaikuttaa suoraan siviilien turvallisuuteen, sähköntuotantoon, lämmitykseen, sairaaloiden toimintaan, liikennejärjestelmiin ja koko yhteiskunnan kestokykyyn. Mitä tehokkaammin Ukraina pystyy torjumaan ohjus- ja drooni-iskuja, sitä paremmin se pystyy suojaamaan väestöään ja pitämään yhteiskunnan perustoiminnot käynnissä sodan keskellä.
Droonien merkitys sodankäynnissä on kasvanut nopeasti. Niitä käytetään tiedusteluun, tarkkuusiskuihin ja laajoihin kyllästysiskuihin, joissa ilmapuolustuksen toimintakykyä koetellaan useilla samanaikaisilla kohteilla. Venäjä on hyödyntänyt erilaisia droonityyppejä, ja Ukraina on puolestaan kehittänyt omia vastatoimiaan sekä pyytänyt kumppaneiltaan lisää teknologiaa ja torjuntajärjestelmiä. Suomen ja muiden Pohjois-Euroopan maiden näkökulmasta kyse on myös oppien keräämisestä: Ukrainan sota näyttää, millaiseksi nykyaikainen taistelukenttä on muuttunut ja millaisia valmiuksia Euroopan maiden on vahvistettava omassa puolustuksessaan.
Suomen tuki Ukrainalle jatkuu osana laajempaa linjaa
Suomi on tukenut Ukrainaa hyökkäyssodan alusta lähtien poliittisesti, taloudellisesti, humanitaarisesti ja sotilaallisesti. Tuen tarkka sisältö vaihtelee päätöksittäin, mutta kokonaislinja on ollut johdonmukainen: Ukraina tarvitsee apua puolustautuakseen ja säilyttääkseen itsenäisyytensä. Suomen Nato-jäsenyys on samalla muuttanut Suomen turvallisuuspoliittista asemaa, mutta se ei ole vähentänyt kahdenvälisen Ukrainan-tuen merkitystä.
Tallinnan keskustelut asettuvat tilanteeseen, jossa länsimaiden on sovitettava yhteen omat puolustustarpeensa ja Ukrainan kiireelliset tarpeet. Ilmatorjuntaohjukset, sensorijärjestelmät, ammusvarastot ja droonien torjuntateknologia ovat monissa maissa rajallisia resursseja. Siksi Ukrainan tukeminen ei ole vain poliittinen päätös vaan myös teollinen ja logistinen haaste. Euroopassa on pyritty kasvattamaan puolustusteollisuuden tuotantokykyä, mutta kapasiteetin lisääminen vie aikaa.
Suomen kannalta Ukrainan tukeminen on myös osa sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen puolustamista. Jos hyökkäyssota hyväksyttäisiin keinoksi muuttaa rajoja ja alistaa naapurimaita, seuraukset heijastuisivat laajasti Euroopan turvallisuuteen. Tästä syystä Suomen johto on toistuvasti korostanut, että Ukrainan asema ei ole etäinen kriisi vaan suoraan Euroopan ja myös Suomen turvallisuuteen liittyvä kysymys.
Pohjoismaiden ja Baltian yhteistyö tiivistyy
Pohjoismaiden ja Baltian maiden ryhmän merkitys on kasvanut, koska alueen maat jakavat samankaltaisen käsityksen Venäjän toiminnasta ja Euroopan turvallisuushaasteista. Viro, Latvia ja Liettua ovat olleet pitkään varoittavia ääniä Venäjän aggressiivisesta politiikasta. Pohjoismaissa taas turvallisuuspoliittinen keskustelu on muuttunut nopeasti Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen. Suomi ja Ruotsi ovat liittyneet Natoon, Tanska on syventänyt puolustusyhteistyötään, Norja on korostanut pohjoisten alueiden turvallisuutta ja Islanti osallistuu liittokunnan toimintaan omalla roolillaan.
Yhteistyö ei rajoitu sotilaallisiin kysymyksiin. Alueen maat käsittelevät myös energiaturvallisuutta, kriittisen infrastruktuurin suojaamista, hybridiuhkia, kyberturvallisuutta ja yhteiskuntien kriisinkestävyyttä. Itämeren alueella merenalaiset kaapelit, energiayhteydet, satamat ja tietoliikenneyhteydet ovat nousseet entistä selvemmin turvallisuuspolitiikan ytimeen. Ukrainan sota on osoittanut, että moderni painostus voi kohdistua yhtä aikaa rintamalle, energiahuoltoon, tietoverkkoihin, rajaturvallisuuteen ja julkiseen keskusteluun.
Zelenskyin osallistuminen Tallinnan kokoukseen tarjoaa Ukrainalle mahdollisuuden puhua suoraan maille, jotka ovat olleet sen vahvimpien tukijoiden joukossa. Samalla alueen johtajat voivat arvioida, millainen apu on nyt kaikkein kiireellisintä ja miten avun koordinointia voidaan parantaa. Erityisesti ilmapuolustuksen kohdalla yhteistyö on tärkeää, koska yksittäisen maan mahdollisuudet vastata Ukrainan tarpeisiin ovat rajalliset.
Ohjustorjunta on sodan kriittisiä kysymyksiä
Ohjustorjunta on noussut Ukrainan puolustuksen yhdeksi ratkaisevimmista osa-alueista. Venäjän ohjusiskut pyrkivät kuluttamaan Ukrainan puolustusjärjestelmiä, heikentämään taloutta ja horjuttamaan väestön henkistä kestävyyttä. Iskujen kohteina ovat olleet muun muassa sähköverkot, kaukolämpölaitokset, satamat, varastot ja kaupunkien asuinalueet. Jokainen torjuttu ohjus voi merkitä säästyneitä ihmishenkiä ja estettyä tuhoa.
Ilmapuolustuksen vahvistaminen ei kuitenkaan tarkoita vain yksittäisiä asejärjestelmiä. Se edellyttää tutkia, johtamisjärjestelmiä, koulutusta, huoltoa, varaosia ja jatkuvaa ampumatarvikkeiden saatavuutta. Lisäksi droonien torjunta vaatii usein erilaisia ratkaisuja kuin ballististen ohjusten tai risteilyohjusten torjunta. Edullisilla drooneilla voidaan yrittää kuluttaa kalliita torjuntaohjuksia, minkä vuoksi Ukraina tarvitsee monitasoista puolustusta: kevyempiä järjestelmiä drooneja vastaan ja raskaampia järjestelmiä nopeampia ja tuhoisampia ohjuksia vastaan.
Tämä asetelma tekee Tallinnan keskusteluista ajankohtaisia. Kun Orpo ja Zelenskyi ovat käsitelleet juuri ohjustorjuntaa ja drooneja, keskustelu heijastaa sodan tämänhetkistä painopistettä. Ukrainan tukijat joutuvat pohtimaan, miten apu saadaan vastaamaan muuttuvaa uhkaa eikä vain aiempien kuukausien tarpeita. Sodan tekninen luonne muuttuu nopeasti, ja se näkyy myös poliittisissa tapaamisissa.
Poliittinen viesti Moskovalle ja Eurooppaan
Tallinnan tapaamisilla on myös laajempi poliittinen merkitys. Ne viestivät, että Ukraina ei ole jäämässä yksin ja että Pohjois-Euroopan maat pitävät sen tukemista keskeisenä turvallisuuspoliittisena tehtävänä. Samalla ne lähettävät viestin Euroopan sisälle: Ukrainan avun on jatkuttava pitkäjänteisesti, vaikka sota pitkittyy ja kotimaan politiikassa paineet vaihtelevat.
Suomessa Ukrainan tukeminen on nauttinut laajaa poliittista hyväksyntää. Keskustelua käydään ennen kaikkea avun muodoista, kustannuksista ja aikataulusta, ei peruslinjasta. Tallinnan tapaamiset vahvistavat kuvaa siitä, että sekä presidentti että hallitus pitävät yhteydenpitoa Ukrainan johtoon tärkeänä ja että Suomen ulkopoliittinen linja pysyy vakaana.
Zelenskyin vierailu Virossa tapahtuu hetkellä, jolloin Euroopan turvallisuusratkaisut ovat murroksessa. Yhdysvaltojen rooli, Euroopan puolustusteollisuuden kapasiteetti, Naton pelote ja Ukrainan tuleva asema muodostavat kokonaisuuden, josta käydään jatkuvaa keskustelua. Pohjoismaiden ja Baltian maiden näkökulmasta johtopäätös on ollut selvä: Ukrainan puolustuskyky on suoraan yhteydessä Euroopan vakauteen.
Seuraavaksi katse avun konkretiaan
Tapaamisista odotetaan ennen kaikkea poliittista tukea, mutta Ukrainan kannalta ratkaisevaa on avun muuttuminen käytännön suorituskyvyksi. Ilmapuolustuksessa kyse voi olla järjestelmistä, ampumatarvikkeista, droonien torjuntavälineistä, koulutuksesta tai rahoituksesta, jolla Ukraina voi hankkia tarvitsemiaan ratkaisuja. Kaikki apu ei näy julkisuudessa yksityiskohtaisesti, sillä turvallisuussyistä sotilaallisen tuen sisältöä ei aina avata tarkasti.
Tallinnan kokous ja siihen liittyvät kahdenväliset tapaamiset vahvistavat kuitenkin suuntaa, jossa alueen maat pyrkivät pitämään Ukrainan tilanteen korkealla poliittisella asialistalla. Sodan pitkittyessä tämä on Ukrainan kannalta olennaista. Asejärjestelmät, koulutus ja taloudellinen tuki vaativat päätöksiä, budjetteja ja koordinointia, eikä mikään niistä synny ilman jatkuvaa poliittista painetta.
Suomen johdon keskustelut Zelenskyin kanssa osoittavat, että Ukrainan puolustustarpeet nähdään edelleen kiireellisinä. Ohjustorjunnan ja droonien torjunnan korostuminen kertoo sodan arjesta: jokainen päivä tuo uusia iskuja ja uusia tarpeita, mutta myös uusia tapoja suojata siviilejä ja vahvistaa puolustusta. Tallinnassa käytävät keskustelut ovat osa tätä laajempaa kokonaisuutta, jossa diplomatia, puolustuspolitiikka ja käytännön apu kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.
Ladataan kommentteja...