Suojelupoliisin tiedusteluvaltuuksia laajentava esitys mahdollistaisi tiedustelun myös ihmisten kodeissa. Poliisi kannattaa uudistusta. Oikeuskansleri on kuitenkin nostanut esiin sen keskeisen oikeudellisen edellytyksen: muutos riippuu perustuslain muuttamisesta. Kyse on siten toimivaltuuksien lisäksi siitä, millaiset rajat kotirauhan suojalle Suomessa asetetaan.
Esitys koskettaa yksityiselämän suojan ydinaluetta. Koti on paikka, jossa ihminen voi lähtökohtaisesti elää ilman viranomaisen salaista seurantaa. Jos tiedustelutoimintaa voitaisiin ulottaa asuntoihin, lainsäädännössä olisi ratkaistava tarkasti sekä toiminnan perusteet että sen rajat. Pelkkä tavoite hankkia turvallisuuden kannalta hyödyllistä tietoa ei vielä vastaa kysymykseen siitä, milloin puuttuminen olisi hyväksyttävää.
Perustuslain muuttaminen on uudistuksen ratkaiseva ehto
Oikeuskanslerin huomautus nostaa esiin eron poliittisen tavoitteen ja oikeudellisen toteuttamismahdollisuuden välillä. Viranomaisten tehtäviä ja valtuuksia voidaan kehittää lainsäädännöllä, mutta tavallisen lain on pysyttävä perustuslain asettamissa rajoissa. Jos ehdotettu tiedustelutoiminta ylittää nämä rajat, toimivaltuutta ei voida ottaa käyttöön vain muuttamalla sitä koskevaa erityislakia.
Valmisteilla oleva kokonaisuus liittyy perustuslain yksityiselämän suojaa koskevaan 10. pykälään. Sen muuttamista koskevalla esityksellä tavoitellaan mahdollisuutta säätää välttämättömistä, kotirauhan piiriin ulottuvista toimista kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan selvittämiseksi. Perustuslain muutos loisi oikeudellisen perustan, jonka varaan tarkempia toimivaltuuksia voitaisiin rakentaa. [Perustuslain muutosehdotus](https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=6111).
Perustuslaillinen mahdollisuus ja yksittäisen tiedustelukeinon salliminen ovat kuitenkin eri ratkaisuja. Vaikka perustuslakia muutettaisiin, olisi erikseen säädettävä siitä, mitä viranomainen saa tehdä, missä tilanteessa ja kenen päätöksellä. Kansalaisen oikeuksien kannalta juuri nämä käytännön ehdot ratkaisevat, kuinka laajaksi puuttuminen yksityiselämään voisi muodostua.
Uudistuksen etenemistä on siksi arvioitava kokonaisuutena. Tiedusteluvaltuuksia koskevan esityksen kannatus ei yksin kerro, täyttyvätkö sen oikeudelliset edellytykset. Myöskään perustuslain muuttamista koskeva ehdotus ei tarkoita, että koteihin ulottuvat valtuudet olisivat jo käytössä. Esitysvaihe, hyväksytty laki ja lain voimaantulo on pidettävä uutisen tulkinnassa erillään.
Poliisin tuki ei ratkaise valtuuksien rajoja
Poliisin myönteinen kanta osoittaa, että esitykselle on tukea turvallisuusviranomaisten piirissä. Annetuista tiedoista ei kuitenkaan käy ilmi, mitä yksittäisiä perusteluja kannatuksen taustalla on tai liittyykö siihen tarkempia huomautuksia. Poliisin näkemyksestä ei siten voi päätellä esimerkiksi sitä, kuinka usein uusia valtuuksia arvioitaisiin tarvittavan tai millaisiin käytännön tilanteisiin niitä ensisijaisesti suunnattaisiin.
Viranomaisen arvio tiedonhankinnan tarpeesta on tärkeä osa lainvalmistelua. Sen rinnalla on silti ratkaistava, onko ehdotettu keino oikeassa suhteessa tavoiteltuun hyötyyn. Koteihin kohdistuvassa tiedustelussa kysymys on erityisen vaativa, sillä sama toimenpide voi tuottaa turvallisuuden kannalta merkityksellistä tietoa ja samalla paljastaa hyvin henkilökohtaisia asioita.
Arvioinnissa olisi olennaista erottaa toisistaan se, mitä tietoa viranomainen haluaa saada ja miksi juuri kotiin ulottuva menetelmä olisi tarpeellinen. Tiedon mahdollinen hyödyllisyys ei yksin osoita, ettei sitä voitaisi hankkia vähemmän yksityiselämään puuttuvalla tavalla. Tämän eron pitäisi näkyä sekä toimivaltuuksia koskevissa säännöissä että niiden käytännön soveltamisessa.
Kannatuksen laajuutta tai uudistuksen lopullista sisältöä ei voi päätellä pelkästä myönteisestä lausunnosta. Ratkaisevia ovat myös esityksen rajaukset, oikeudellinen arviointi ja eduskunnan päätökset. Julkisessa keskustelussa olisi siksi tarpeen käsitellä rinnakkain sekä tiedustelun tavoitteita että niitä ehtoja, joiden täyttyessä ehdotettuja keinoja saisi käyttää.
Kotona tiedustelu voi koskettaa muitakin kuin kohdehenkilöä
Kodin erityinen asema perustuu siihen, että siellä yksityiselämän eri osa-alueet kohtaavat. Asunnossa vietetään aikaa perheen kanssa, keskustellaan terveydestä ja toimeentulosta sekä hoidetaan henkilökohtaisia suhteita. Kotiin ulottuva tiedonhankinta voi tämän vuoksi paljastaa paljon sellaista, jolla ei ole yhteyttä tiedustelun varsinaiseen tarkoitukseen.
Samassa asunnossa voi myös asua tai oleskella useita ihmisiä. Mahdollisen tiedustelutoimenpiteen vaikutukset eivät siten välttämättä rajoittuisi henkilöön, josta tietoa halutaan hankkia. Läheisten, lasten ja vierailijoiden asema on yksi niistä kysymyksistä, jotka tällaisen uudistuksen arvioinnissa olisi otettava huomioon. Heidän yksityisyytensä ei menetä merkitystään siksi, että he ovat tekemisissä tiedustelun kohteen kanssa.
Käytännön vaikutuksia arvioitaessa olisi tarkasteltava myös toiminnan kestoa ja laajuutta. Lyhyt ja tarkasti rajattu toimenpide voi merkitä yksityiselämälle erilaista puuttumista kuin pitkään jatkuva tiedonkeruu. Säännösten täsmällisyys on tärkeää, jotta valtuuden nimellinen rajaus ei jättäisi sen todellista ulottuvuutta epäselväksi.
Näiden seikkojen kuvaaminen ei tarkoita, että esitys sallisi kaikenlaisen kotona tapahtuvan seurannan. Käytettävissä olevat tiedot eivät anna perustetta tällaiseen johtopäätökseen. Ne kuitenkin osoittavat, miksi pelkkä ilmaisu tiedustelun ulottamisesta koteihin ei riitä kertomaan uudistuksen merkitystä. Arvio tarvitsee rinnalleen tiedot sallituista menetelmistä, kohdentamisesta ja käyttöehdoista.
Valvonnan merkitys korostuu salaisessa toiminnassa
Tiedustelun luonteeseen liittyvä salaisuus tekee oikeusturvasta erityisen tärkeän kysymyksen. Jos henkilö ei tiedä häneen kohdistuvasta toimenpiteestä, hän ei voi sen aikana arvioida sen perusteita tai vaatia mahdollisen virheen korjaamista samalla tavoin kuin avoimessa viranomaismenettelyssä. Tämän vuoksi valtuuksien rajojen noudattamista ei voi jättää vain kohdehenkilön oman aktiivisuuden varaan.
Uudistusta arvioitaessa olisi olennaista tietää, miten toimenpiteiden hyväksymistä, jatkamista ja lopettamista koskeva päätöksenteko järjestettäisiin. Myös päätösten perusteleminen ja toiminnan dokumentointi ovat keskeisiä kysymyksiä. Ilman jälkikäteen tarkastettavia tietoja olisi vaikea selvittää, onko valtuuksia käytetty siihen tarkoitukseen, jota varten ne on säädetty.
Valvonnassa olisi pystyttävä tarkastelemaan muutakin kuin yksittäisen päätöksen muodollista oikeellisuutta. Merkitystä on myös sillä, vastaako toteutettu tiedonhankinta päätöksen rajoja ja mitä kerätyille tiedoille tapahtuu. Erityisesti asiaan kuulumattomien henkilökohtaisten tietojen käsittely vaatii selkeitä ratkaisuja. Tässä artikkelissa käytettävissä olevista tiedoista ei selviä, millaisia yksityiskohtaisia säännöksiä esitykseen näiltä osin sisältyy.
Julkisen arvioinnin kannalta olisi hyödyllistä saada ymmärrettävä kuva myös toiminnan kokonaislaajuudesta. Yksittäisten tiedustelutehtävien salassa pitäminen ja valtuuksien käytöstä kertominen yleisellä tasolla ovat eri asioita. Luottamusta tukisi se, että uusien oikeuksien käyttöä ja niiden valvonnassa havaittuja ongelmia voitaisiin arvioida vaarantamatta käynnissä olevaa tiedonhankintaa.
Turvallisuushyödyt ja yksityiselämän suoja on arvioitava yhdessä
Koteihin ulottuvien tiedusteluvaltuuksien perusteleminen edellyttää huolellista arviota niiden odotettavista hyödyistä. Uuden keinon olemassaolo ei vielä kerro, kuinka paljon se parantaisi turvallisuutta. Arvioinnissa olisi selvitettävä, millainen tiedonhankinnan puute sillä pyritään korjaamaan ja miksi nykyiset keinot eivät riittäisi kyseisissä tilanteissa.
Samalla vaikutuksia pitäisi tarkastella tiedustelun kohteeksi mahdollisesti joutuvan ihmisen näkökulmasta. Kansallista turvallisuutta koskevat tavoitteet ovat laajoja, mutta toimenpiteet kohdistuvat käytännössä yksittäisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Siksi yleinen tavoite tarvitsee rinnalleen täsmälliset perusteet sille, miten yksittäinen kohde voidaan valita ja miten toimenpiteen tarpeellisuus osoitetaan.
Oikeuskanslerin esiin nostama perustuslakikysymys tuo tähän keskusteluun selkeän lähtökohdan. Ensin on ratkaistava, millaisen oikeudellisen perustan varaan uudistus voisi rakentua. Sen jälkeenkin on arvioitava yksityiskohtaisesti toimivaltuuksien sisältö, niiden käytön ehdot ja ihmisten oikeusturva. Nämä kysymykset eivät poistu sillä, että poliisi kannattaa tavoitetta.
Uutisen keskeinen sisältö on tässä vaiheessa ehdotettu muutos ja sen ehdollisuus. Suojelupoliisin tiedustelulle halutaan avata mahdollisuus ulottua ihmisten koteihin, mutta toteutuminen riippuu perustuslain muuttamisesta. Kansalaisten kannalta ratkaisevaa on lopulta se, kuinka tarkasti mahdolliset valtuudet rajataan ja miten niiden käytön lainmukaisuus voidaan varmistaa.
Ladataan kommentteja...