Suomi ja Norja avasivat tiistaina pitkään katkenneena olleen poliittisen keskusteluyhteyden Venäjän johtoon. Presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre soittivat Helsingistä Venäjän presidentille Vladimir Putinille. Ukrainan kanssa valmistellun yhteydenoton tarkoituksena oli edistää sodan päättämiseen tähtääviä keskusteluja ja välittää viestejä suoraan Venäjän ylimmälle johdolle. Samalla esillä olivat Suomen ja Norjan omat turvallisuusedut Venäjän rajanaapureina.
Puhelulla haettiin tietä takaisin neuvotteluihin
Tiistaina 27. lokakuuta käyty keskustelu merkitsi uutta vaihetta Suomen ja Norjan yhteydenpidossa Venäjään. Aloitteen tekivät Stubb ja Støre. He osallistuivat puheluun omien maidensa johtajina, eivät koko Euroopan valtuuttamina edustajina.
Yhteydenotto liittyi valmisteilla oleviin rauhanneuvotteluihin. Sen tavoitteena oli välittää Ukrainalle tärkeitä viestejä Putinille ja tukea edellytyksiä sodan päättämiseen tähtäävän neuvotteluprosessin jatkumiselle. Keskustelu kytkeytyi Abu Dhabiin suunniteltuihin tapaamisiin. Suomi ja Norja painottivat samalla, että niiden tuki Ukrainalle jatkuu. [Puhelun tavoitteet ja osallistujat](https://www.presidentti.fi/presidentti-stubb-ja-paaministeri-store-kavivat-puhelinkeskustelun-presidentti-putinin-kanssa/).
Keskusteluyhteyden avaamisen merkitys on ennen kaikkea siinä, että viestejä voidaan välittää ilman välikäsiä. Tämä ei vielä kerro siitä, kuinka kaukana osapuolten näkemykset ovat toisistaan tai löytyykö neuvottelujen jatkamiselle yhteistä pohjaa. Puhelu ja neuvottelut ovat eri asioita: ensimmäisellä voidaan vasta yrittää rakentaa edellytyksiä jälkimmäisille.
Julkisuuteen kerrotuista tavoitteista ei myöskään voi päätellä, että Venäjä olisi muuttanut kantaansa sodan päättämisen ehtoihin. Yhteydenoton todellinen vaikutus näkyy vasta siinä, seuraako siitä uusia keskusteluja, konkreettisia ehdotuksia tai toimia väkivallan vähentämiseksi. Toistaiseksi kyse on diplomaattisesta avauksesta, jonka tulokset ovat avoinna.
Ukraina oli mukana valmistelussa ja sai tiedot keskustelusta
Ukrainan asema oli yhteydenoton kannalta keskeinen. Puhelu valmisteltiin Ukrainaa kuullen, ja sen jälkeen Stubb ja Støre keskustelivat Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kanssa. Näin Venäjän johdon kanssa käytyä keskustelua käsiteltiin myös sen maan kanssa, jonka alueella sota jatkuu.
Jälkikeskustelussa käsiteltiin marraskuulle suunnitellun Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Venäjän edustajien tapaamisen valmisteluja. Esillä olivat myös Ukrainan energiaan ja infrastruktuuriin kohdistuvien iskujen vähentäminen sekä eurooppalaisten kumppaneiden mahdollisuudet tukea diplomatiaa ja yhteistä turvallisuutta. [Ukrainan kanssa käydyn keskustelun aiheet](https://www.president.gov.ua/en/news/volodimir-zelenskij-proviv-rozmovu-z-aleksandrom-stubbom-i-j-107041).
Ukrainan osallistuminen valmisteluun auttaa hahmottamaan Suomen ja Norjan roolia. Maiden tehtävänä oli tukea rauhanponnisteluja ja välittää viestejä, mutta puhelu ei antanut niille oikeutta sopia Ukrainan tulevaisuudesta. Mahdollisten ratkaisujen sisältö ja hyväksyttävyys ovat eri kysymys kuin se, kuka pitää yhteyttä Venäjään.
Diplomaattisessa valmistelussa myös tiedonkululla on merkitystä. Jos eri keskustelukanavissa välitetään keskenään ristiriitaisia viestejä, yhteydenpidosta voi syntyä enemmän epäselvyyttä kuin hyötyä. Siksi yhteydenottojen valmistelu ja niiden jälkeinen tietojen vaihtaminen ovat olennainen osa työtä. Puhelua on arvioitava myös tämän yhteistyön kautta, ei pelkästään yksittäisenä yhteydenottona Putiniin.
Oslon tapaaminen loi pohjaa avaukselle
Tiistain puhelu seurasi viikkoa aiemmin Oslossa käytyjä keskusteluja. Norjan pääkaupungissa olivat 20. lokakuuta koolla Støre, Stubb, Zelenskyi ja Yhdysvaltojen erityislähettiläs Steve Witkoff. Jared Kushner osallistui keskusteluihin etäyhteydellä Yhdysvalloista.
Oslossa käsiteltiin Ukrainan turvallisuutta, sodan jälkeistä taloudellista jälleenrakentamista ja aluekysymyksiä. Työillalliselle liittyi myös Britannian, Saksan, Italian, Euroopan unionin ja Naton turvallisuusneuvonantajia. Keskustelujen tavoitteena oli edistää pysyvään rauhaan tähtäävää diplomaattista työtä. [Oslon tapaamisen osallistujat ja aihepiirit](https://www.regjeringen.no/no/aktuelt/samtaler-om-veien-mot-fred-i-ukraina/id3179845/).
Näiden aiheiden laajuus kertoo siitä, miksi sodan päättämisestä käytävät keskustelut eivät rajoitu yhteen tulitaukoa koskevaan päätökseen. Turvallisuus, tuhoutuneiden alueiden korjaaminen ja alueiden hallintaan liittyvät kiistat kytkeytyvät toisiinsa. Yhden kysymyksen eteneminen ei välttämättä ratkaise muita, vaikka se voisi helpottaa niiden käsittelyä.
Myös neuvottelujen järjestäminen vaatii valmistelua. Osallistujien on tiedettävä, mistä on tarkoitus keskustella ja millaisia päätöksiä tapaamisessa voidaan tavoitella. Johtajien välinen puhelu voi palvella tätä työtä, jos sen avulla saadaan selville osapuolten odotuksia tai vähennetään epäselvyyksiä. Se ei kuitenkaan korvaa yksityiskohtaista valmistelua eikä ratkaise sopimuksen toimeenpanoa.
Rajanaapureilla on omat turvallisuustarpeensa
Suomelle ja Norjalle Ukrainan sodan lopputulos on myös omaa turvallisuutta koskeva kysymys. Molemmilla on yhteinen raja Venäjän kanssa. Siksi niiden kiinnostus keskusteluyhteyteen ulottuu Ukrainan rauhanponnistelujen tukemisesta lähialueiden vakauteen ja ennustettavuuteen.
Puhelussa käsiteltiin myös Itämeren ja pohjoisten alueiden turvallisuutta. Suomen ja Norjan tavoitteisiin kuului niiden oman toiminnan vakauden ja ennustettavuuden korostaminen. Yhteydenotossa yhdistyivät siten sodan päättämistä koskevat viestit ja rajanaapureiden tarve käsitellä omaan ympäristöönsä liittyviä turvallisuuskysymyksiä. [Suomen ja Norjan alueelliset tavoitteet](https://www.regjeringen.no/no/aktuelt/president-stubb-og-statsminister-store-i-telefonsamtale-med-president-putin/id3183597/).
Kireässä tilanteessa keskusteluyhteys voi auttaa selventämään, mitä toinen osapuoli tavoittelee ja miten se tulkitsee tapahtumia. Mahdollinen hyöty ei edellytä luottamuksen palautumista. Myös syvästi erimieliset osapuolet voivat tarvita keinon esittää kysymyksiä, välittää varoituksia tai oikaista käsityksiä omista aikeistaan.
Yhteydenpidon mahdollisuuksia on silti arvioitava varovaisesti. Suora keskustelu ei takaa, että vastaanottaja hyväksyy viestin tai toimii sen mukaisesti. Turvallisuuden kannalta ratkaisevaa on lopulta havaittava toiminta. Keskustelukanava voi tukea tilanteen hallintaa, mutta pelkkä sen olemassaolo ei poista sotaan ja vastakkainasetteluun liittyviä vaaroja.
Eurooppalaisten yhteistyö nousi keskusteluun
Puhelun jälkeen huomio kohdistui myös siihen, miten Suomen ja Norjan aloite sovitetaan eurooppalaiseen yhteistyöhön. Tanskan pääministeri Mette Frederiksen arvosteli yhteydenottoa ja painotti Euroopan yhtenäisyyttä. Stubb ja Støre puolestaan kertoivat, että muita Pohjoismaita oli informoitu ennen puhelua ja sen jälkeen.
Suomessa pääministeri Petteri Orpo vahvisti hallituksen olleen tietoinen keskustelusta. Julkisuudessa yhteydenottoa perusteltiin neuvotteluedellytysten rakentamisella sekä sillä, että Venäjän rajanaapureilla on tarve välittää viestejään suoraan. [Puhelua koskevat pohjoismaiset kannanotot](https://www.ilkkapohjalainen.fi/puhelu-putinille-sai-sysayksen-ukrainan-ja-yhdysva/13727383).
Erimielisyys nostaa esiin diplomaattiseen työhön liittyvän käytännön kysymyksen. Yksittäinen maa voi avata keskustelun omalla päätöksellään, mutta sodan päättämiseen tähtäävät ratkaisut koskettavat laajempaa joukkoa. Tiedottaminen omasta toiminnasta ja yhteisen kannan sopiminen ovat myös eri asioita, vaikka molemmat voivat olla yhteistyön kannalta tarpeellisia.
Suomen ja Norjan ilmoittama kansallinen rooli rajaa puhelun merkitystä. Maat saattoivat välittää omia ja Ukrainan kanssa valmisteltuja viestejä, mutta ne eivät puhuneet kaikkien Euroopan maiden puolesta. Tämä ero on olennainen, kun arvioidaan yhteydenoton tavoitteita, valtuuksia ja mahdollisia jatkotoimia. Eurooppalaisten yhteistyön tarve ei pääty siihen, että yksi keskustelukanava saadaan auki.
Tulokset ratkaisevat avauksen merkityksen
Tiistain tapahtumissa näkyy kaksi rinnakkaista tavoitetta: pyrkimys vauhdittaa Ukrainan sodan päättämistä ja tarve ylläpitää suoraa yhteyttä vakavassa turvallisuustilanteessa. Kumpaakaan tavoitetta ei voi pitää toteutuneena yhden puhelun perusteella. Keskustelun järjestyminen on rajattu tapahtuma, kun taas rauhan edellytysten muuttuminen vaatisi huomattavasti enemmän.
Seuraavaksi olennaista on, etenevätkö suunniteltujen tapaamisten valmistelut ja johtaako yhteydenpito konkreettisiin toimiin. Huomiota on syytä kiinnittää esimerkiksi siihen, vähenevätkö siviilien kärsimykset ja syntyykö neuvotteluille jatkuvuutta. Näitä tuloksia ei voi päätellä osapuolten käyttämistä myönteisistä tai kielteisistä luonnehdinnoista, vaan niitä on arvioitava erikseen.
Suomen ja Norjan kannalta jatkoon liittyy myös yhteistyön säilyttäminen Ukrainan ja muiden kumppaneiden kanssa. Keskustelukanavan hyöty riippuu osaltaan siitä, kuinka hyvin sen kautta välitetyt viestit tukevat yhteisiä tavoitteita. Yhteydenpidon lisääntyminen voi helpottaa tiedonkulkua, mutta se tuo mukanaan tarpeen kertoa kumppaneille, mitä on käsitelty ja mitä keskusteluista seuraa.
Venäjän johdon kanssa avattu yhteys antaa mahdollisuuden jatkaa vaikeiden kysymysten käsittelyä suoraan. Vielä avoimeksi jää, syntyykö tästä mahdollisuudesta todellista etenemistä. Suomen, Norjan ja Ukrainan kannalta keskeinen mittari on lopulta sama: auttaako diplomaattinen työ vähentämään sotaa ja rakentamaan turvallisuutta, joka kestää myös mahdollisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Ladataan kommentteja...