Euroopan unioni on ilmoittanut laajentavansa toimiaan, joiden tarkoituksena on vahvistaa unionin omaa osaamista ja tuotantokykyä tekoälyn saralla. Tavoitteena on, ettei Eurooppa jää pysyvästi riippuvaiseksi Yhdysvaltain ja Aasian suurista teknologiayhtiöistä, kun tekoälyjärjestelmien merkitys kasvaa niin taloudessa, hallinnossa kuin arjessa. Samaan aikaan unionissa korostetaan, että kasvava panostus kehitykseen ei tarkoita tinkimistä turvallisuudesta tai sääntelystä.

Eurooppa hakee omaa suuntaa tekoälykehitykseen

Viime vuosina keskustelu tekoälystä on Euroopassa keskittynyt paljolti sääntelyyn: unioni on ollut edelläkävijä kattavan tekoälylainsäädännön laatimisessa, ja sen pohjalta syntynyt tekoälyasetus on herättänyt kiinnostusta myös unionin ulkopuolella. Rinnalle on nyt haluttu nostaa vahvemmin myös kehityspuoli. Komissio on toistuvasti todennut, että Eurooppa ei voi tyytyä olemaan vain sääntelijä, jos samalla merkittävin osa käytännön tekoälyjärjestelmistä rakennetaan ja omistetaan muualla.

Taustalla on huoli siitä, että eurooppalaiset yritykset, viranomaiset ja tutkimuslaitokset joutuvat nojaamaan ulkomaisiin alustoihin ja malleihin, kun ne ottavat käyttöön tekoälyä osaksi omaa toimintaansa. Tämä koskee esimerkiksi kielimalleja, kuvantunnistusjärjestelmiä ja erilaisia päätöksenteon tukijärjestelmiä. Riippuvuus ulkomaisista toimijoista nähdään unionissa myös taloudellisena ja geopoliittisena kysymyksenä, ei vain teknisenä yksityiskohtana.

Siksi komissio on halunnut lisätä tukea eurooppalaisille tekoälyhankkeille, joissa mallien kehitys, koulutusdata ja laskentateho pysyvät mahdollisimman pitkälti unionin alueella. Tähän liittyy investointeja laskentainfrastruktuuriin, kuten suurtehoisiin supertietokoneisiin, joita voidaan hyödyntää suurten mallien kouluttamisessa. Ajatuksena on, että eurooppalaisilla toimijoilla olisi jatkossa parempi mahdollisuus kilpailla kansainvälisten jättien kanssa myös käytännön tuotekehityksessä, ei vain tutkimuspapereiden tasolla.

Sääntely ja kilpailukyky samassa paketissa

Unionin sisällä on käyty pitkään keskustelua siitä, miten sääntely ja innovaatioiden edistäminen saadaan sovitettua yhteen. Osa toimialan edustajista on arvostellut tekoälyasetusta liian raskaaksi ja pelännyt sen hidastavan eurooppalaisten yritysten kykyä tuoda uusia tuotteita markkinoille nopeasti. Toisaalta kansalaisjärjestöt ja monet tutkijat ovat pitäneet sääntelyä välttämättömänä, jotta tekoälyn käyttöön liittyvät riskit – kuten syrjintä, väärä tieto tai turvallisuusuhat – saadaan hallintaan.

Komission linja on ollut, että näiden tavoitteiden ei tarvitse olla ristiriidassa. Tekoälyasetuksen rinnalle on tuotu erilaisia tukitoimia, joiden tarkoituksena on helpottaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä kehitystyöhön mukaan. Näihin kuuluu esimerkiksi pääsyä laskentaresursseihin, ohjeistusta sääntelyn noudattamiseen ja rahoitusta tutkimushankkeille. Ajatuksena on, että selkeät ja ennustettavat pelisäännöt voivat itse asiassa houkutella investointeja, kun yritykset tietävät etukäteen, millä ehdoilla tekoälyä voidaan kehittää ja ottaa käyttöön unionin alueella.

Samalla on korostettu, että eurooppalaisen tekoälyn ei tarvitse kilpailla vain koolla. Moni unionin edustaja on tuonut esiin, että Euroopan vahvuus voisi olla luotettavuudessa, avoimuudessa ja siinä, että käyttäjät voivat luottaa siihen, että eurooppalaisia järjestelmiä on kehitetty tiukkojen sääntöjen puitteissa. Tätä on pidetty mahdollisena kilpailuetuna esimerkiksi julkishallinnon, terveydenhuollon ja rahoitusalan kaltaisilla toimialoilla, joilla luottamus ja vastuullisuus painavat paljon.

Riskien hallinta lainsäädännön ytimessä

EU vauhdittaa omien tekoälymallien kehittämistä – Virkkunen vakuuttaa riskeihin varauduttu – kuvituskuva

Keskeinen viesti on ollut, että unionin lainsäädäntö on rakennettu niin, että se pyrkii kattamaan tekoälyyn liittyvät riskit mahdollisimman laajasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eri käyttötarkoituksia luokitellaan riskitason mukaan, ja korkeamman riskin sovelluksille asetetaan tiukempia vaatimuksia esimerkiksi läpinäkyvyydestä, valvonnasta ja dokumentaatiosta. Matalamman riskin sovelluksiin kohdistuu vastaavasti kevyempää sääntelyä, jotta kehitystyö ei tukehdu tarpeettomaan byrokratiaan.

Erityisesti on haluttu varmistaa, että ihmisten perusoikeudet, yksityisyyden suoja ja turvallisuus otetaan huomioon jo järjestelmien suunnitteluvaiheessa. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa tekoälyä käytetään päätöksenteon tukena työhönotossa, luottopäätöksissä tai viranomaistoiminnassa. Näillä alueilla virheellinen tai vinoutunut järjestelmä voi vaikuttaa suoraan yksittäisen ihmisen elämään, minkä vuoksi vaatimustaso on asetettu korkealle.

Unionissa on myös haluttu varautua nopeasti kehittyvän teknologian tuomiin uusiin riskeihin, joita ei välttämättä osattu ennakoida lainsäädäntöä laadittaessa. Tämän vuoksi sääntelyyn on rakennettu mekanismeja, joiden avulla vaatimuksia voidaan päivittää ja täsmentää teknologian kehittyessä. Tavoitteena on lainsäädäntö, joka ei jää nopeasti vanhentuneeksi, vaan pystyy joustamaan sen mukaan, millaisia uusia sovelluksia ja riskejä markkinoille tulee.

Mitä muutokset tarkoittavat yrityksille ja kansalaisille

Yrityksille eurooppalaisen tekoälykehityksen vahvistaminen voi tarkoittaa parempaa pääsyä rahoitukseen ja laskentaresursseihin, mutta myös selkeämpiä pelisääntöjä, joiden noudattaminen vaatii omaa valmistautumista. Monilla yrityksillä on jo käynnissä prosesseja, joissa arvioidaan, mihin riskiluokkaan niiden käyttämät tai kehittämät tekoälyjärjestelmät kuuluvat ja mitä velvoitteita niistä seuraa. Tämä koskee erityisesti toimialoja, joissa tekoälyä käytetään laajasti asiakaspalvelussa, tuotannon automaatiossa tai päätöksenteon tukena.

Kansalaisten näkökulmasta muutosten toivotaan näkyvän ennen kaikkea luottamuksen kasvuna. Kun tekoälyjärjestelmien toiminnasta vaaditaan enemmän avoimuutta ja niiden käyttöä valvotaan, käyttäjillä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää, milloin ja miten tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi palveluissa, joita he itse käyttävät. Tavoitteena on myös, että virheellisistä tai epäoikeudenmukaisista päätöksistä on jatkossa helpompi valittaa ja saada niihin korjaus.

Toisaalta osa toimialan toimijoista muistuttaa, että sääntelyn ja kehitystuen tasapaino ratkaisee, kuinka nopeasti eurooppalaiset yritykset pystyvät tuomaan uusia ratkaisuja markkinoille. Jos byrokratia koetaan liian raskaaksi suhteessa saatuun tukeen, osa kehitystyöstä voi edelleen siirtyä unionin ulkopuolelle. Tämän vuoksi komissio on korostanut, että tukitoimien ja sääntelyn kehittämistä seurataan jatkuvasti ja niitä sovitetaan tarpeen mukaan.

Näkymät lähitulevaisuudessa

Seuraavien vuosien aikana on odotettavissa, että unionin panostukset tekoälyn laskentainfrastruktuuriin ja tutkimusrahoitukseen näkyvät konkreettisemmin uusina hankkeina ja yhteistyömalleina yritysten, yliopistojen ja julkishallinnon välillä. Samalla tekoälyasetuksen eri vaiheet astuvat voimaan asteittain, mikä antaa yrityksille aikaa sopeuttaa toimintaansa uusiin vaatimuksiin.

Keskeinen kysymys on, onnistuuko Eurooppa yhdistämään tiukan sääntelyn ja riittävän kannustavan kehitysympäristön niin, että alueelle syntyy omaa, kilpailukykyistä tekoälyosaamista ilman, että turvallisuudesta tai perusoikeuksista tingitään. Vastauksia tähän saadaan vasta, kun uudet hankkeet ja säännöt ovat olleet käytännössä käytössä pidemmän aikaa. Joka tapauksessa unionin viesti on ollut selvä: tekoälyn kehitystä halutaan viedä eteenpäin määrätietoisesti, mutta samalla pitäen kiinni siitä, että teknologian riskit on kartoitettu ja niihin on varauduttu etukäteen.