Suomen F-35-hävittäjillä on tehtävä, johon droonit eivät pysty

Viime vuosien aseelliset selkkaukset ovat muuttaneet käsitystä siitä, miltä nykyaikainen sodankäynti näyttää. Halvat ja massatuotetut droonit ovat tulleet osaksi lähes jokaista rintamaa, ja niillä on tiedusteltu, tähystetty tykistötulta ja isketty kohteisiin, joihin aiemmin olisi tarvittu huomattavasti kalliimpaa kalustoa. Tämä kehitys on herättänyt julkisessa keskustelussa kysymyksen siitä, onko perinteisille hävittäjille enää tarvetta, kun pieni ja edullinen lennokki pystyy tekemään monia samoja tehtäviä murto-osalla kustannuksista. Suomen puolustusratkaisujen näkökulmasta vastaus on kuitenkin selvä: droonit täydentävät hävittäjäkalustoa, mutta eivät korvaa sitä. Suomeen hankittavien F-35-koneiden tehtävä on sellainen, johon mikään tällä hetkellä tunnettu miehittämätön järjestelmä ei kykene.

Droonien ja hävittäjien ero on perustavanlaatuinen

Droonien suosion taustalla on ennen kaikkea niiden hinta ja korvattavuus. Kun lennokki menetetään taistelussa, menetys on taloudellisesti ja operatiivisesti pieni verrattuna siihen, jos ilmasta menetetään miehitetty hävittäjä ja sen lentäjä. Tämä on tehnyt drooneista houkuttelevan työkalun erityisesti tiedusteluun, valvontaan ja täsmäiskuihin matalan riskin kohteissa. Droonien suorituskyky on kuitenkin rajallinen monessa mielessä. Niiden nopeus, nousukyky, asekuorma ja kyky toimia vihamielisessä ilmatilassa, jossa on kehittynyttä ilmatorjuntaa ja vastustajan omia hävittäjiä, jäävät kauas jälkeen siitä, mihin nykyaikainen monitoimihävittäjä pystyy. Moni droonityyppi on myös riippuvainen jatkuvasta tietoliikenneyhteydestä ohjaukseen, mikä tekee niistä haavoittuvia häirinnälle ja kyberhyökkäyksille.

Hävittäjän vahvuus ei ole yksittäisessä ominaisuudessa vaan siinä, että se yhdistää nopeuden, asevalikoiman, tutka- ja sensorijärjestelmät sekä ihmisen tekemän päätöksenteon yhdeksi kokonaisuudeksi, joka pystyy toimimaan itsenäisesti myös silloin, kun yhteydet komentokeskukseen katkeavat. Tämä tekee siitä korvaamattoman erityisesti tilanteissa, joissa ilmatilan hallinta on kiistanalaista ja vastustajalla on omaa kehittynyttä kalustoa käytössään. Suomen kaltaisessa maassa, jolla on pitkä raja ja laaja ilmatila valvottavana, tämä kyky on keskeinen osa koko puolustusjärjestelmän uskottavuutta.

F-35:n rooli osana laajempaa puolustuskokonaisuutta

Suomen hankkimien F-35-koneiden on tarkoitus korvata ikääntyvä Hornet-kalusto, joka on ollut maan ilmapuolustuksen selkäranka jo vuosikymmenten ajan. Uuden konetyypin merkitys ei kuitenkaan rajoitu pelkkään kalustovaihtoon, sillä kyseessä on teknologisesti aivan toisenlainen järjestelmä kuin edeltäjänsä. F-35 on suunniteltu alusta asti osaksi verkottunutta taistelukenttää, jossa kone ei toimi yksittäisenä ilma-aluksena vaan solmuna laajemmassa tiedonjako- ja johtamisjärjestelmässä. Koneen sensorit keräävät jatkuvasti tietoa ympäröivästä tilanteesta, ja tätä tietoa voidaan jakaa reaaliaikaisesti muille joukoille, olivatpa ne sitten ilmassa, merellä tai maalla.

Juuri tämä kyky tehdä yhteistyötä muiden puolustushaarojen kanssa nousee keskeiseksi, kun pohditaan hävittäjän tehtävää nykyaikaisessa sodankäynnissä. Maavoimien joukot voivat hyötyä hävittäjän keräämästä tiedustelutiedosta esimerkiksi vihollisen liikkeistä tai asejärjestelmien sijainnista, ja merivoimien alukset voivat saada F-35:ltä varoituksen uhkaavista kohteista kauan ennen kuin oma tutka havaitsisi ne. Tällainen tiedonjako nopeuttaa päätöksentekoa ja parantaa koko puolustusjärjestelmän reaktiokykyä tilanteissa, joissa sekunneilla ja minuuteilla voi olla ratkaiseva merkitys.

Yhteistoiminta maa- ja merivoimien kanssa

Suomalaisessa puolustusajattelussa on pitkään korostettu eri puolustushaarojen saumatonta yhteistyötä, ja F-35-hankinnan yhteydessä tämä periaate on noussut entistä keskeisempään asemaan. Konetta ei hankittu ainoastaan ilmavoimien tarpeisiin, vaan sen on tarkoitus tukea koko puolustusjärjestelmän suorituskykyä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hävittäjä voi toimia ilmasta käsin tukikohtana tiedustelulle, jota maavoimien joukot hyödyntävät suunnitellessaan omia liikkeitään. Vastaavasti merivoimien alusten suojaaminen ilmauhkilta on tehokkaampaa, kun hävittäjät pystyvät jakamaan tilannekuvaa ja tarvittaessa puuttumaan uhkiin ennen kuin ne pääsevät lähelle aluksia.

Tämä yhteistoiminta ei ole uusi ajatus sinänsä, mutta aiempi kalusto ei ole pystynyt siihen samalla tavalla kuin uusi konetyyppi. Vanhemmissa järjestelmissä tiedonjako eri puolustushaarojen välillä on usein ollut hitaampaa ja riippuvaisempaa erillisistä viestintäkanavista. Uuden kaluston myötä tavoitteena on, että tieto kulkee lähes viiveettä sinne, missä sitä tarvitaan, oli kyseessä sitten tykistöyksikkö, laivasto-osasto tai toinen hävittäjäparvi. Tällainen integraatio tekee koko puolustusjärjestelmästä joustavamman ja vaikeammin ennustettavan vastustajan näkökulmasta.

Droonien kasvava rooli ei poista hävittäjien tarvetta

On selvää, että droonien merkitys sodankäynnissä tulee kasvamaan edelleen, eikä Suomikaan ole tästä kehityksestä sivussa. Pienet ja keskisuuret miehittämättömät järjestelmät tulevat jatkossa yhä useammin täydentämään perinteistä kalustoa tiedustelussa, valvonnassa ja tietyissä hyökkäystehtävissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hävittäjien rooli olisi vähenemässä, vaan pikemminkin sitä, että puolustusjärjestelmästä on tulossa entistä monikerroksisempi. Droonit hoitavat tehtäviä, joissa riski on hallittavissa ja joissa massalla tai jatkuvalla läsnäololla on merkitystä, kun taas hävittäjät vastaavat tehtävistä, jotka vaativat nopeutta, joustavuutta ja kykyä toimia vaativimmissakin olosuhteissa.

Moni asiantuntija on korostanut, että tulevaisuuden ilmavoimat tulevat todennäköisesti koostumaan sekä miehitetyistä että miehittämättömistä järjestelmistä, jotka toimivat yhdessä. Tässä mallissa hävittäjä voi esimerkiksi ohjata läheisyydessään toimivia pienempiä miehittämättömiä järjestelmiä tai hyödyntää niiden keräämää tietoa omassa toiminnassaan. Tällainen yhdistelmä kasvattaa koko järjestelmän tehoa ilman, että miehitetyn hävittäjän ydintehtävä, eli ilmaherruuden varmistaminen ja laajan tilannekuvan ylläpito, katoaisi minnekään.

Mitä hankinta merkitsee Suomen puolustukselle

Suomen pitkä raja ja laaja merialue tekevät ilmapuolustuksesta erityisen keskeisen osan maan turvallisuutta. F-35-koneiden tuoma suorituskyky ei rajoitu vain siihen, että ne pystyvät kohtaamaan mahdollisen vastustajan hävittäjät tasaveroisesti. Vähintään yhtä tärkeää on niiden kyky toimia koko puolustusjärjestelmän silminä ja korvina sekä jakaa tätä tietoa nopeasti sinne, missä päätöksiä tehdään. Tämä nostaa koko maanpuolustuksen kynnystä, koska mahdollinen vastustaja joutuu ottamaan huomioon sen, että suomalaiset joukot pystyvät reagoimaan nopeasti ja koordinoidusti eri puolustushaarojen kesken.

Samalla hankinta kuvastaa laajempaa muutosta siinä, miten puolustusjärjestelmiä nykyään suunnitellaan. Yksittäisen asejärjestelmän sijaan painotetaan kokonaisuuksia, joissa eri järjestelmät tukevat toisiaan ja joissa tiedon jakaminen on yhtä tärkeää kuin itse asejärjestelmän suorituskyky. Droonit ovat osa tätä kokonaisuutta, mutta ne eivät ole syrjäyttämässä hävittäjiä, vaan täydentämässä niitä. Suomen F-35-hankinnan taustalla onkin ennen kaikkea ajatus siitä, että tuleva ilmapuolustus rakennetaan monen eri järjestelmän varaan, joista jokaisella on oma, korvaamaton tehtävänsä.