F-35-hävittäjissä on uusi kriittinen ase, joka torjuu Venäjän uhkaa – mutta saapuuko se ajoissa?

Suomen ilmavoimien tulevaisuus lepää suurelta osin yhden hankkeen varassa. Vanhat Hornet-hävittäjät ovat poistumassa käytöstä, ja niiden tilalle on tilattu 64 F-35A-konetta, joiden on määrä muodostaa Suomen ilmapuolustuksen selkäranka seuraavien vuosikymmenten ajan. Koneiden mukana on luvattu myös aseita ja järjestelmiä, joiden on tarkoitus tehdä hävittäjästä paitsi nopea ja vaikeasti havaittava, myös aiempaa iskukykyisempi. Yksi näistä on uusi asejärjestelmä, jonka odotetaan vastaavan erityisesti niihin uhkiin, joita Venäjän ilmatorjunta ja ohjuspuolustus muodostavat. Kysymys kuuluu, ehtiikö tämä kyky Suomen käyttöön silloin, kun sille olisi eniten tarvetta.

Suomen hävittäjähanke ja sen tausta

Hävittäjähanke käynnistyi vuosia sitten laajana kilpailutuksena, jossa vertailtiin useita eri valmistajien koneita. Lopulta valinta osui yhdysvaltalaiseen F-35A-malliin, joka voitti kilpailun paitsi suorituskykynsä, myös elinkaarikustannustensa ja liittolaisverkoston vuoksi. Kone on suunniteltu alusta asti niin sanotuksi viidennen sukupolven hävittäjäksi, mikä tarkoittaa käytännössä yhdistelmää heikkoa tutkanäkyvyyttä, kehittynyttä anturiteknologiaa ja kykyä jakaa tietoa reaaliaikaisesti muiden koneiden ja järjestelmien kanssa.

Hankkeen kokonaisarvo on miljardiluokkaa, ja siihen sisältyy koneiden lisäksi laaja kokonaisuus aseita, koulutusta, huoltoa ja infrastruktuuria. Ensimmäiset koneet on tarkoitus ottaa käyttöön lähivuosina, ja koko kalusto on määrä olla toimintavalmiina vuosikymmenen loppuun mennessä. Aikataulu on kuitenkin sidoksissa siihen, miten valmistajan tuotantoketju ja alihankkijaverkosto pystyvät vastaamaan kysyntään, joka on kasvanut merkittävästi useiden Euroopan maiden tehdessä samanaikaisesti omia tilauksiaan.

Uusi asejärjestelmä konetta täydentämässä

Koneen aseistukseen kuuluu useita eri järjestelmiä, joista osa on tarkoitettu ilmataisteluun ja osa maalien tuhoamiseen pitkän matkan päästä. Uusimman asejärjestelmän on määrä täydentää tätä kokonaisuutta erityisesti tilanteissa, joissa vastustajan ilmatorjunta on tiheää ja kehittynyttä. Tällaisissa olosuhteissa perinteiset asejärjestelmät eivät välttämättä riitä, koska vastustaja pystyy havaitsemaan ja torjumaan lähestyvän uhan jo kaukana varsinaisesta maalista.

Uuden järjestelmän ajatuksena on kasvattaa etäisyyttä, josta hävittäjä voi vaikuttaa maaliin, ja samalla pienentää riskiä, että kone joutuisi itse vihollisen tulialueelle. Tämä on erityisen merkityksellistä juuri nyt, kun Venäjän ilmatorjuntajärjestelmät ja niiden kattavuus ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi. Kyse ei ole yksittäisestä aseesta vaan kokonaisuudesta, johon kuuluu sekä itse ase että sitä tukeva sensoritieto ja kohdistusjärjestelmä. Ilman toimivaa tiedonvaihtoa aseen todellinen hyöty jäisi vajaaksi, sillä pitkän kantaman iskukyky vaatii tarkkaa ja ajantasaista tietoa maalista.

Suomen kannalta tällaisen järjestelmän merkitys on ennen kaikkea pelotteellinen. Kyky iskeä kauempaa vähentää tarvetta lähestyä vaarallisia alueita ja antaa samalla enemmän liikkumavaraa päätöksenteolle kriisitilanteessa. Se ei kuitenkaan poista tarvetta muille puolustuksen osa-alueille, kuten ilmatorjunnalle tai tiedustelulle, vaan täydentää niitä osana laajempaa kokonaisuutta.

Koneen tunnistus- ja torjuntakyky

Aseistuksen lisäksi F-35:n vahvuutena pidetään sen kykyä havaita ja tunnistaa uhkia ennen kuin ne itse tulevat havaituiksi. Kone kerää tietoa useista eri antureista ja yhdistää sen yhdeksi tilannekuvaksi, jonka ohjaaja näkee selkeänä kokonaisuutena. Tämä niin sanottu tiedon yhdistäminen on yksi keskeisimmistä syistä, miksi konetta pidetään edeltäjiään huomattavasti tehokkaampana, vaikka pelkkä nopeus tai ohjaajan aistinvarainen havainnointi ei sinänsä olisi mullistavasti parempi kuin vanhemmissa koneissa.

Havaitsemiskyvyn merkitys korostuu erityisesti silloin, kun vastassa on kehittynyt ilmatorjunta. Mitä aiemmin uhka tunnistetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on välttää se tai vastata siihen ennakoivasti. Tässä yhteydessä myös uusi asejärjestelmä saa lisäarvoa: kun kone pystyy tunnistamaan maalin riittävän ajoissa ja riittävän tarkasti, se voi käyttää pitkän kantaman asetta turvallisemmalta etäisyydeltä. Yhdistelmä havaitsemiskykyä ja pidennettyä iskuetäisyyttä muodostaa kokonaisuuden, jota puolustusvoimissa pidetään keskeisenä tulevaisuuden suorituskykynä.

On kuitenkin syytä muistaa, että tällaiset järjestelmät kehittyvät jatkuvasti myös vastapuolella. Ilmatorjunta- ja tutkateknologia ei pysy paikallaan, joten etumatka, joka uudella asejärjestelmällä saavutetaan, ei ole pysyvä. Tämän vuoksi hankkeisiin sisältyy tyypillisesti myös suunnitelmia jatkuvasta päivittämisestä, jotta kyky pysyy ajan tasalla vielä vuosienkin kuluttua käyttöönotosta.

Aikataulun ja toimitusten epävarmuudet

Vaikka koneiden ja niihin liittyvien järjestelmien tilaukset on tehty, se ei tarkoita, että kaikki osat saapuisivat samaan aikaan tai edes alun perin sovitussa aikataulussa. Suuret puolustushankkeet ovat historiallisesti alttiita viivästyksille, ja syyt niihin voivat vaihdella tuotantokapasiteetin riittämättömyydestä ohjelmistokehityksen mutkiin. F-35-ohjelma on kokonaisuudessaan yksi maailman laajimmista puolustushankkeista, ja siihen osallistuu kymmeniä maita, jotka kaikki kilpailevat samoista tuotantolinjoista ja komponenteista.

Erityisesti uusimpien asejärjestelmien ja niihin liittyvien ohjelmistopäivitysten toimitus on osoittautunut aiemminkin herkäksi viivästyksille. Uuden aseen liittäminen koneen järjestelmiin ei ole pelkkä laitteistokysymys, vaan vaatii myös laajaa testausta ja sertifiointia, jotta varmistetaan, että ase toimii luotettavasti yhdessä koneen muiden järjestelmien kanssa. Tällainen prosessi voi viedä vuosia, eikä sitä voida merkittävästi nopeuttaa ilman, että samalla otetaan riskejä toimintavarmuudessa.

Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että ensimmäiset koneet voivat olla operatiivisessa käytössä ennen kuin kaikki niille suunnitellut aseet ja ominaisuudet ovat täysimääräisesti saatavilla. Käytännössä kalusto otetaan käyttöön vaiheittain, ja suorituskyky kasvaa asteittain sitä mukaa, kun uusia päivityksiä ja järjestelmiä saadaan toimitettua ja hyväksyttyä käyttöön. Tämä ei ole poikkeuksellista suurten asejärjestelmien kohdalla, mutta se asettaa haasteita suunnittelulle, sillä puolustusvoimien on osattava arvioida, mihin kykyihin voidaan luottaa missäkin vaiheessa.

Mitä muutos tarkoittaa Suomen puolustukselle

Kokonaisuutena F-35-hanke muuttaa Suomen ilmapuolustuksen luonnetta merkittävästi. Kyse ei ole vain vanhojen koneiden korvaamisesta uusilla, vaan koko toimintatavan uudistamisesta. Uusi kone tuo mukanaan kyvyn toimia osana laajempaa verkostoa, jakaa tietoa liittolaisten kanssa ja vaikuttaa maaleihin aiempaa kauempaa ja tarkemmin. Uusi asejärjestelmä on yksi osa tätä kokonaisuutta, ja sen merkitys kasvaa erityisesti tilanteissa, joissa vastassa on kehittynyt ja tiheä ilmatorjunta.

Samalla on syytä suhtautua realistisesti siihen, että suurten puolustushankkeiden aikataulut elävät. Se, että jokin ominaisuus on tilattu ja suunniteltu, ei vielä takaa, että se on käytössä juuri silloin, kun sille olisi tarve. Tämän vuoksi puolustuksen suunnittelussa on tärkeää varautua myös siihen, että kaluston täysi suorituskyky saavutetaan vasta vaiheittain useiden vuosien kuluessa. Se ei tarkoita, että hanke olisi epäonnistunut, vaan pikemminkin sitä, että kyseessä on pitkäjänteinen prosessi, jonka lopputulos näkyy täysimääräisenä vasta ajan myötä.

Suomen puolustuksen kannalta olennaista on, että kehitys kulkee oikeaan suuntaan: kyky havaita, tunnistaa ja tarvittaessa torjua uhkia kasvaa asteittain, ja uudet järjestelmät tuovat lisää vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa vanha kalusto olisi ollut riittämätön. Se, kuinka nopeasti ja missä järjestyksessä nämä kyvyt lopulta saapuvat, riippuu paljolti hankkeen kansainvälisestä etenemisestä, johon Suomi voi vaikuttaa vain rajallisesti.