Hallitus torjui talousvalvojan esittämän lisäsopeutuksen: "Vähän ristiriitaista", tutkija vastaa

# Hallitus torjui talousvalvojan esittämän lisäsopeutuksen: "Vähän ristiriitaista", tutkija vastaa

Valtion talousvalvoja on vuodesta toiseen toistanut samaa sanomaa: Suomen julkisen talouden kestävyysvaje vaatii lisää sopeutusta. Tämän kesän yhteydessä valvoja jätti hallitukselle uuden selvityksen, jossa todettiin jälleen, että ilman uusia toimenpiteitä valtion velkaantuminen jatkaa kasvuaan kestämättömällä vauhdilla.

Nyt hallitus on kuitenkin tehnyt päätöksensä. Lisäsopeutusta ei tule. Hallituksen mielestä tämän hetkiset rajoitukset, joita on jo otettu käyttöön viime vuosina, riittävät. Tilanteelle on annettu nimi: sopeutus on "riittävä".

Päätös on herättänyt huomattavaa keskustelua taloustutkijoiden ja politiikantekijöiden keskuudessa. Yksittäisiä asiantuntijoita on huolestuttanut päätöksen ristiriitaisuus valtion omista linjauksista, ja monet pitävät sitä lyhytnäköisenä ratkaisuna, jonka kustannukset pääsevät kasvamaan hallintonsa vaihtumisen jälkeen.

Valtion velkaantuminen muistuttaa itseään

Suomen julkinen talous joutui syvään kriisiin 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin velkaantuminen kulki käytännöllisesti katsoen sulkemattomaan suuntaan. Kriisistä selviäminen vaati rohkeita sekä epäsuosittuja päätöksiä. Nyt monet taloustutkijat näkevät tilanteen olevan jälleen kriittinen, vaikkakin eri tavalla. Ei ole kyse äkillisestä romahduksesta, vaan pitkittyneestä rakenteellisesta heikkenemisestä.

Valtion talousvalvoja on laskenut, että Suomen syntyperäisen väestön ikääntyminen sekä palveluiden kysyntä kasvavat tulevaisuudessa merkittävästi. Samalla perinteisten tulojen lähteiden, kuten työeläkkeiden rahastojen, odotetaan vähenevän. Tämä logiikka on vakuuttava: jos menojen rakenteet nousevat ja tulot vähenevät, jää väliin aukko, jonka on katettava joko veronkorotuksilla tai menojen leikkauksilla.

Valtion talousarvioissa tämä on jo nähty. Hallituksen omissa suunnitelmissa tunnustetaan, että väliintulo on välttämätöntä. Kysymys oli vain siitä, kuinka paljon ja millä tavalla.

Valvojan esitys: konkreettiset luvut ja kannustukset

Valtion talousvalvoja ei ole esittänyt häntä vallan läheisesti tuntemattomille. Valvoja on selittänyt hyvin yksityiskohtaisesti, mistä sopeutus koostuu. Esitys sisältää eläkeuudistuksia, ikääntymisen vaikutuksista johtuvien menojen rajoituksia sekä kannustimia työuria pidentämään.

Konkreettisesti valvoja on ehdottanut muun muassa eläkeiän nostamista asteittain tulevina vuosina. Nykytilassa suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 62-63-vuotiaina, kun vastaava ikä muissa Pohjoismaissa ja muissa Länsi-Euroopan maissa on selvästi korkeampi. Valvoja näkee tässä olevan merkittävää sopeutuspotentiaalia.

Samoin valvoja on esittänyt, että kuntien ja valtion tulosperusteista jakoa muutettaisiin siten, että julkisen sektorin tehokkuus parantuisi. Nämä eivät ole mielivaltaisia ehdotuksia. Ne perustuvat kansainvälisiin vertailuihin ja Suomen omaan historiaan. Esimerkiksi 1990-luvun kriisistä selviäminen vaati juuri tällaisten rakenteiden uudistamista.

Hallituksen perustelut: avainpalaset puuttuvat

Hallitus perusteli päätöstään muutamalla perustelulla. Ensiksi hallitus totesi, että nyt käytössä olevat rajoitukset ovat jo tuntuvia. Hallituksen viisaudella on otettu käyttöön erilaisia säästötoimenpiteitä, joista monet koskevat julkisen sektorin palkkoja, eläkkeitä ja muita kuluja.

Toiseksi hallitus huomautti, että talousennusteet eivät ole koskaan täysin varmoiksi. On mahdollista, että talouskasvu tulee paremmaksi kuin mitä nyt ennakoidaan. Tässä hallitus viittaa siihen, että liian aggressiivinen sopeutus voisi vahingoittaa kasvua juuri silloin, kun talous tarvitsee henkäisyä.

Kolmanneksi hallitus huomautti, että jotkut uudistukset, joita valvoja ehdotti, olisivat poliittisesti hankalat. Esimerkiksi eläkeiän nosto herättää vastustusta, ja hallitus halusi välttää liian suurta politiikan polarisaatiota.

Näistä perusteluista kaksi ensimmäistä ovat normaaleja talousargumentteja. Kolmas peustelu kuitenkin herättää kysymyksen: jos uudistus on taloudellisesti välttämätön, onko sen lykkääminen poliittisista syistä viisasta?

Tutkija vastaa: tulevaisuus on kiinni nyt tehtävissä valinnoissa

Eräs johtavista taloustutkijoista vastasi hallituksen päätökseen hyvin avoimesti. Hänen mukaansa päätös on "vähän ristiriitaista". Tämä on harvinaisen neutraali tapa kuvata tilannetta, mutta sen takana piilee syvä huoli.

Tutkija korosti, että ongelma ei katoa jostakin itsestään. Väestö ikääntyy riippumatta siitä, mitä hallitus tekee nyt. Palvelukysyntä kasvaa riippumatta siitä, mitä hallitus tekee nyt. Velan korkokulut kasvavat, jos velka kasvaa riippumatta siitä, mitä hallitus tekee nyt.

Tämä tarkoittaa, että jos sopeutusta ei tehdä nyt, se tehdään myöhemmin. Ja myöhemmin se on kalliimpaa. Myöhemmin se on kivuliaampi. Myöhemmin se kohdistuu sellaisille väestöryhmille, jotka eivät voineet vaikuttaa päätökseen, kun se tehtiin.

Tutkija esitti laskelmia siitä, kuinka paljon sopeutus maksaa joka vuosi, jos sitä lykätään. Hänen mukaansa jokainen vuosi, jolloin sopeutusta ei tehdä, lisää myöhemmin tehtävän sopeutuksen kokoa noin 10 prosenttia. Tämä on eksponentiaalisesti kasvava funktio.

Taakka siirtyy seuraajalle

Kaikista näistä tekijöistä huolimatta hallitus on siis päättänyt, että lisäsopeutusta ei tehdä sen päätettyään nykyisen hallituskauden kuluessa. Tämä on selkeä päätös, jota seuraava hallitus joutuu käsittelemään.

Seuraava hallitus tulee olemaan vaikeammassa tilanteessa. Velka kasvaa. Korkokustannukset nousevat. Palvelukysyntä kasvaa. Väestörakenne muuttuu. Kaiki nämä tekijät yhdessä luovat painetta, joka tulee vaatimaan entistä suurempia uudistuksia.

On kuitenkin mahdollista, että seuraavalla hallituksella on paremmat edellytykset tehdä uudistuksia, jos taloustilanne paranee merkittävästi. Mutta tähän vedota ei ole järkevää, koska talouskehitys on hyvin epävarma.

Taloustutkijat ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että nyt tehdyt valinnat määrittävät seuraavien vuosien fiskaalisen kehityksen. Hallituksen valinta olla tekemättä sopeutusta on siis valinta tekijöille, jotka tulevat hallitsemaan Suomea tulevaisuudessa. Se on valinta myös miljoonaville suomalaisille, joiden palvelut saattavat tulevaisuudessa jäädä sopeutuksen kohteeksi.

Keskustelu jatkuu, ja tulevaisuus näyttää ratkaisujen olevan väistämättömiä. Kysymys on vain siitä, tehdäänkö ne hallitusti nyt vai pakotettavasti myöhemmin.