Suomen ja Venäjän välisen rajan varrelle rakennettava esteaita on edennyt vaiheeseen, jossa suurin osa rakennustöistä on jo valmis. Rajavartiolaitoksen hankkeessa keskitytään nyt viimeistelyyn erityisesti Pohjois-Karjalan alueella sekä Suomenlahden itäisimmillä osilla, joissa aitalinjaa ja siihen liittyviä rakenteita hiotaan lopulliseen kuntoonsa. Hanke, joka on kestänyt useita vuosia, alkaa olla lähellä sitä pistettä, jossa kaikkein kiireellisimmiksi arvioidut rajaosuudet on saatu suojattua.
Hankkeen tausta ja tarkoitus
Esteaidan rakentaminen käynnistyi tilanteessa, jossa Suomen itärajan turvallisuustilanne muuttui merkittävästi. Rajan ylityspaikkojen kautta alkoi virrata poikkeuksellisen paljon ihmisiä, joiden matka rajalle oli järjestetty tavalla, joka herätti viranomaisissa huolta ulkopuolelta ohjatusta toiminnasta. Tilanne johti siihen, että Suomi sulki rajanylityspaikkansa itärajalla lähes kokonaan, ja samalla käynnistettiin laajempi keskustelu siitä, miten rajaa voitaisiin valvoa ja suojata pitkäjänteisemmin.
Esteaidan tarkoituksena ei ole sulkea koko itärajaa fyysisesti, vaan keskittää rakenteet niille osuuksille, joissa arvioidaan olevan suurin riski hallitsemattomalle rajanylitykselle. Käytännössä tämä tarkoittaa alueita, jotka sijaitsevat lähellä teitä, asutusta ja entisiä rajanylityspaikkoja, joiden kautta liikkuminen olisi ilman estettä helpointa. Suurin osa Suomen itärajasta kulkee edelleen ilman fyysistä aitaa, sillä maasto on monin paikoin niin vaikeakulkuista metsää ja suota, ettei aidan rakentamista ole pidetty siellä tarkoituksenmukaisena eikä kustannustehokkaana.
Rakennustöiden eteneminen vuosien varrella
Aidan rakentaminen on edennyt vaiheittain, ja ensimmäiset osuudet valmistuivat rajan eteläosissa, joissa liikennettä ja asutusta on eniten. Sen jälkeen työt ovat levinneet pohjoisemmaksi, ja rakentaminen on kulkenut rajavartioston omien painotusten mukaisesti sitä mukaa, kun kunkin osuuden suunnittelu, maanhankinta ja urakointi ovat olleet valmiita. Rakentaminen on tapahtunut usean vuoden aikana osissa, sillä kyseessä on poikkeuksellisen laaja ja teknisesti vaativa infrastruktuurihanke, joka on toteutettu vaikeakulkuisessa maastossa, osin syrjäisillä seuduilla, joihin on pitänyt rakentaa myös huoltoteitä ja sähkönsyöttöä varten tarvittavia yhteyksiä.
Nyt rakentamisen painopiste on siirtynyt hankkeen loppuun eli Pohjois-Karjalan alueelle ja edelleen etelään päin kohti Suomenlahden itäpäätä. Näillä osuuksilla käynnissä olevat työt ovat luonteeltaan pääosin viimeistelyä: aitalinjan pieniä korjauksia, valvontalaitteiden asentamista, huoltoteiden päällystämistä ja ympäristön siistimistä rakentamisen jäljiltä. Suuri osa varsinaisesta aitarakenteesta on jo pystytetty, ja jäljellä olevat työt liittyvät enemmän kokonaisuuden viimeistelyyn kuin uuden aitalinjan rakentamiseen tyhjästä.
Millainen aidasta on tullut
Valmistuneilla osuuksilla aita koostuu useista toisiaan tukevista elementeistä. Perustana on metallinen verkkoaita, joka on rakennettu riittävän korkeaksi vaikeuttamaan sen yli kiipeämistä, ja rakenteen yläosaan on lisätty piikkilankaa hidastamaan ylitysyrityksiä entisestään. Aidan varrelle on rakennettu myös huoltotie, jota pitkin rajavartijat pääsevät liikkumaan nopeasti alueelta toiselle sekä valvonta- että huoltotehtävissä. Tien rakentaminen on ollut monin paikoin yhtä vaativa urakka kuin itse aidan pystyttäminen, sillä aiemmin lähes koskemattomaan metsäalueeseen on pitänyt raivata kulkuyhteys, joka kestää raskastakin kalustoa.
Aitalinjan varrelle on asennettu myös valvontateknologiaa, kuten kameroita ja liikettä havaitsevia antureita, joiden avulla tilannetta pystytään seuraamaan reaaliaikaisesti myös niillä hetkillä, kun paikalla ei ole partiota. Valvontajärjestelmän tarkoituksena on täydentää fyysistä estettä niin, että mahdollinen aitaan kohdistuva toiminta havaitaan mahdollisimman nopeasti ja partio ehtii paikalle ennen kuin rajanylitys onnistuu. Osa valaistusratkaisuista on suunniteltu toimimaan myös pimeään ja sääolosuhteiltaan vaativaan aikaan, mikä on ollut tärkeää etenkin talvikuukausina, jolloin valoisaa aikaa on niukasti.
Vaikutukset alueen elämään ja luontoon
Aidan rakentaminen on muuttanut rajaseudun maisemaa pysyvästi. Aiemmin monin paikoin lähes koskemattomana säilynyt metsäalue on saanut rinnalleen leveän, raivatun kaistaleen, jolla kulkee sekä aita että huoltotie. Muutos on herättänyt keskustelua myös luonnonsuojelun näkökulmasta, sillä rajavyöhyke on ollut monille eläinlajeille tärkeä liikkumisalue, jonka poikki kulkeminen vaikeutuu fyysisen esteen myötä. Hankkeen suunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon myös eläinten kulkumahdollisuudet esimerkiksi jättämällä joihinkin kohtiin aukkoja tai suunnittelemalla rakenteita niin, että pienempien eläinten liikkuminen olisi edelleen mahdollista, mutta täysin vaikutuksia ei ole voitu välttää.
Paikallisille asukkaille aidan rakentaminen on näkynyt sekä konkreettisesti maisemassa että arjen tasolla, kun rakennustyömaan liikenne ja työvoiman tarve ovat tuoneet alueelle tilapäistä vilkkautta. Monille rajaseudun asukkaille aita on toisaalta myös turvallisuutta lisäävä tekijä, sillä se konkretisoi sen, että rajan valvontaa on vahvistettu pysyvästi eikä vain tilapäisin partioin.
Mitä seuraavaksi
Kun viimeistelytyöt Pohjois-Karjalan ja Suomenlahden itäpään välisellä osuudella saadaan valmiiksi, hankkeen painopiste siirtyy ylläpitoon ja jatkuvaan valvontaan. Rakenteiden on tarkoitus kestää vuosikymmeniä, mutta erityisesti sähköä ja tietoliikennettä vaativat valvontalaitteet edellyttävät säännöllistä huoltoa, jotta järjestelmä pysyy toimintakuntoisena kaikissa sääolosuhteissa. Rajaturvallisuuden on aiemmin todettu olevan kokonaisuus, johon aidan lisäksi kuuluvat myös partiointi, tiedustelu ja viranomaisyhteistyö.
Vaikka koko itärajaa ei ole tarkoitus aidata, valmistuva kokonaisuus kattaa ne osuudet, joita on pidetty turvallisuuden kannalta merkityksellisimpinä. Loppuun saattaminen kriittisimmillä osuuksilla merkitsee sitä, että Suomen rajaturvallisuusjärjestelmä siirtyy vaiheeseen, jossa suurin osa suunnitellusta infrastruktuurista on jo käytössä ja huomio voidaan kohdistaa sen ylläpitoon sekä mahdollisiin tuleviin tarpeisiin, joita rajatilanteen kehittyminen voi tuoda esiin.
Ladataan kommentteja...