Ruotsin armeijan ylin johto vaihtui hiljattain, ja uusi komentaja aloitti tehtävässään vahvalla viestillä turvallisuuspolitiikan suunnasta. Jo toisena virkapäivänään hän suuntasi Suomeen, mikä kertoo omalla tavallaan siitä, kuinka keskeiseksi pohjoismainen ja erityisesti Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö on viime vuosina noussut. Vierailun keskeinen viesti oli selkeä: Venäjän toiminta on osoittanut, että maa on valmis käyttämään sotilaallista voimaa rajojen siirtämiseksi, ja tämä tosiasia on otettava vakavasti kaikessa puolustussuunnittelussa.
Uusi komentaja aloitti heti Suomen-vierailulla
Se, että uusi armeijakomentaja valitsi Suomen ensimmäisten virkamatkojensa kohteeksi, ei ole sattumaa. Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien välinen yhteistyö on tiivistynyt merkittävästi viime vuosien aikana, ja molempien maiden liityttyä Natoon yhteistyön merkitys on entisestään kasvanut. Vierailun tarkoituksena oli tutustua suomalaisiin virkaveljiin ja käydä läpi yhteisiä turvallisuustilanteen arvioita. Tällaiset tapaamiset ovat osa laajempaa käytäntöä, jossa Pohjoismaiden puolustusjohto pitää säännöllisesti yhteyttä toisiinsa, jotta yhteinen tilannekuva pysyy ajan tasalla ja mahdollisiin kriiseihin voidaan reagoida yhdenmukaisesti.
Käynnin ajoitus heti viran vastaanottamisen jälkeen viestii myös siitä, millaisia painotuksia uusi komentaja aikoo tehtävässään tehdä. Puolustusyhteistyön syventäminen naapurimaan kanssa on noussut yhdeksi tärkeimmistä prioriteeteista, ja henkilökohtaiset suhteet komentajien välillä nähdään tärkeänä osana toimivaa yhteistyötä silloin, kun nopeaa päätöksentekoa mahdollisesti tarvitaan.
Venäjän toiminta muuttanut turvallisuusympäristöä
Puheenvuoroissaan uusi komentaja painotti, että Venäjä on käytännön toimillaan osoittanut olevansa valmis käyttämään väkivaltaa alueiden haltuunottoon ja rajojen siirtämiseen. Tämä arvio ei ole uusi, mutta sen toistaminen korkealta sotilasjohdolta kertoo siitä, että turvallisuustilanteen vakavuus ei ole hälvenemässä. Ruotsalaisen ja suomalaisen puolustussuunnittelun lähtökohdaksi on vakiintunut ajatus, jonka mukaan varautumisen on perustuttava todellisiin kykyihin ja aikomuksiin, ei toiveajatteluun siitä, että tilanne rauhoittuisi lähitulevaisuudessa.
Tämän vuoksi komentaja totesi, että hänen tehtävänsä on nimenomaan ajatella pahimpia mahdollisia skenaarioita. Tällainen lähestymistapa ei tarkoita, että sotaa pidettäisiin väistämättömänä, vaan sitä, että puolustusjärjestelmän on oltava valmis vastaamaan myös äärimmäisiin tilanteisiin. Puolustussuunnittelussa varaudutaan tyypillisesti laajaan kirjoon uhkakuvia lievimmästä vakavimpaan, ja juuri äärimmäisten skenaarioiden huomioiminen erottaa toimivan varautumisen pinnallisesta.
Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö tiivistyy
Suomen ja Ruotsin sotilaallinen yhteistyö on kehittynyt vuosien saatossa asteittain tiiviimmäksi, ja Nato-jäsenyydet ovat antaneet sille uuden, aiempaa velvoittavamman kehyksen. Käytännössä yhteistyö näkyy muun muassa yhteisissä harjoituksissa, joukkojen yhteentoimivuuden kehittämisessä sekä tiedonvaihdossa turvallisuustilanteesta. Maiden maantieteellinen läheisyys ja pitkä yhteinen historia tekevät yhteistyöstä luontevaa, mutta Nato-jäsenyys on tuonut mukanaan myös uusia rakenteita, joiden kautta yhteistyötä voidaan syventää entisestään.
Armeijakomentajien tapaamiset ovat yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten yhteistyötä ylläpidetään käytännön tasolla. Kun sotilasjohtajat tuntevat toisensa henkilökohtaisesti ja ymmärtävät toistensa toimintatavat, kriisitilanteissa päätöksenteko ja tiedonkulku nopeutuvat huomattavasti. Tämä on erityisen tärkeää alueella, jossa maantieteellinen läheisyys Venäjään tarkoittaa, että mahdollisen kriisin kehittyminen voi olla nopeaa ja ennakoimatonta.
Yhteistyön syventäminen ei rajoitu pelkästään armeijoiden väliseen kanssakäymiseen. Myös ilmavoimien ja merivoimien yhteistoimintaa on kehitetty rinnakkain, ja tavoitteena on, että Pohjoismaiden puolustusvoimat voisivat tarvittaessa toimia saumattomasti yhtenä kokonaisuutena. Tämä edellyttää muun muassa yhteensopivaa kalustoa, yhteisiä johtamisjärjestelmiä ja säännöllistä harjoittelua yhdessä.
Pahimman skenaarion varalle varautuminen
Ajatus siitä, että puolustussuunnittelun lähtökohtana tulee olla pahin mahdollinen skenaario, ei ole uusi periaate sotilasjohtamisessa, mutta sen ääneen lausuminen kertoo tilanteen vakavuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puolustusvoimien on kyettävä toimimaan myös silloin, kun vastustajalla on merkittävää ylivoimaa tai kun hyökkäys tulee yllättäen ja usealta suunnalta yhtä aikaa. Tällaiseen varautumiseen kuuluu niin materiaalisen valmiuden ylläpitäminen kuin henkilöstön koulutus ja reservien käytettävyyden varmistaminen.
Pahimman skenaarion mukainen suunnittelu ei tarkoita paniikkia tai liioiteltua uhkakuvaa, vaan pikemminkin vastuullista varovaisuutta. Puolustusjärjestelmät, jotka on rakennettu vain todennäköisimmän uhkakuvan varalle, voivat osoittautua riittämättömiksi, jos tilanne kehittyy odottamattomasti. Siksi sekä Ruotsissa että Suomessa on viime vuosina panostettu entistä enemmän skenaariopohjaiseen suunnitteluun, jossa käydään läpi useita erilaisia kriisin kehityskulkuja ja varmistetaan, että puolustusjärjestelmä kestää niistä vaativimmankin.
Pohjoismainen puolustus ja Nato-jäsenyyden vaikutukset
Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon on muuttanut koko Pohjolan turvallisuusarkkitehtuuria. Aiemmin erillään toimineet puolustusjärjestelmät ovat nyt osa laajempaa liittokunnan puolustussuunnittelua, mikä tarkoittaa myös sitä, että alueen puolustusta tarkastellaan entistä enemmän yhtenä kokonaisuutena eikä erillisinä kansallisina järjestelminä. Tämä on tuonut mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että uusia velvoitteita.
Käytännön tasolla Nato-jäsenyys mahdollistaa aiempaa syvemmän tiedonvaihdon, yhteiset harjoitukset laajemmalla mittakaavalla sekä pääsyn liittokunnan yhteisiin voimavaroihin kriisitilanteissa. Samalla se edellyttää, että kansalliset puolustusvoimat kehittävät kykyjään siten, että ne ovat yhteensopivia muiden jäsenmaiden joukkojen kanssa. Suomen ja Ruotsin läheinen maantieteellinen sijainti ja pitkä yhteistyöhistoria tekevät maista luontevan ytimen pohjoiselle puolustusyhteistyölle liittokunnan sisällä.
Uuden armeijakomentajan varhainen vierailu Suomeen viestii siitä, että tätä yhteistyötä aiotaan jatkaa ja syventää myös tulevina vuosina. Turvallisuustilanteen ei odoteta helpottuvan lähiaikoina, minkä vuoksi jatkuva vuoropuhelu naapurimaiden puolustusjohdon välillä nähdään välttämättömänä osana alueen vakauden ylläpitämistä. Molemmat maat ovat viime vuosina kasvattaneet puolustusmäärärahojaan ja kehittäneet valmiuttaan, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan myös lähitulevaisuudessa, kun turvallisuusympäristön arvioidaan pysyvän jännittyneenä.
Ladataan kommentteja...