Lääkkeiden hinnat karkaa Suomessa – perhe löysi ratkaisun naapurimaan ostoksilla

# Lääkkeiden hinnat karkaa Suomessa – perhe löysi ratkaisun naapurimaan ostoksilla

Lääkkeiden hintaerot Pohjoismaiden välillä ovat jyrkempiä kuin monikaan olettaa. Konkretia tähän ilmiöön sai äskettäin eräs suomalainen perhe, kun huomattiin, että samaa lääkettä myydään Ruotsissa murto-osalla siitä hinnasta, jonka suomalaiset apteekkarit vaativat.

Gilbert Appelgrenin tilanne on varoittava esimerkki siitä, kuinka lääkkeiden hinnoittelu vaikuttaa tavallisten kansalaisten arkeen ja talouteen. Hänen tarvitsemansa vuosittainen lääkekuuri maksoi Suomessa yli tuhat euroa. Kun hänen tyttärensä Kajsa Rosqvist päätti selvittää, mitä sama lääke maksaa naapurimaassa, järkytys oli suuri: identtinen valmiste oli saatavissa vain neljäsosalla Suomen hinnasta.

Hintojen ero sai merkittävän merkityksen

Kun perhe vertaili hintoja, tuli esiin jotain, joka herättelee kysymyksiä Suomen lääkkeiden hinnoittelujärjestelmästä. Ruotsissa sama lääkitys maksoi 50 euroa, kun Suomessa siitä pyydettiin yli tuhat euroa. Tämä ei ole yksittäinen anomalia vaan osoitus laajemmasta ongelmasta, joka vaikuttaa potilaisiin kaikkialla maassa.

Ratkaisuksi perhe alkoi ostaa lääkkeet Ruotsista. Se ei ole kestävä ratkaisu jokaisen potilaan kohdalla, mutta se osoittaa, miten merkittävästi hinnat poikkeavat toisistaan. Monet ihmiset eivät mahdollisesti edes tiedä, että naapurimaassa saisivat saman tuotteen niin paljon halvemmalla.

Hinnoittelun erot herättelevät kysymyksiä myös siitä, mihin lääkkeiden hintaan sisältyvät kustannukset menevät Suomessa. Kun vertailu tehdään kahden samanlaisen hyvinvointivaltion välillä, on vaikea löytää perusteita niin suurille eroille.

Lääkehintojen muodostuminen Suomessa

Suomalaisen lääkejärjestelmän hinnoittelu perustuu useisiin tekijöihin. Fimea, lääkeviraston roolissa toimiva virasto, vahvistaa reseptilääkkeiden hinnat. Prosessi on osittain sääntelyä, mutta se ei aina johda samaan hintaan kuin naapurimaissa.

Valmistajien hintaehdotukset käyvät läpi arvioinnin, jossa otetaan huomioon lääkkeen tehokkuus ja hyödyt suhteessa kustannuksiin. Tämä on periaatteessa järkevää, mutta käytännössä se johtaa tilanteeseen, jossa Suomi maksaa enemmän kuin muut pohjoismaiset naapurit.

Problemaattista on se, että potilaiden näkökulmasta he joutuvat maksamaan enemmän omaksi osuudekseen. Vaikka Kela korvaa osan lääkekustannuksista, potilaan omavastuu voi silti olla huomattava. Etenkin kroonisista sairauksista kärsivät ihmiset joutuvat maksamaan merkittäviä summia vuosittain.

Ruotsin järjestelmässä hinnoittelu näyttää olevan tiukempaa tai ainakin erilaista. Se, miten naapurimaassa päädytään eri hintatasoon, on osittain kysymys erilaisista neuvotteluinnoista valmistajien kanssa ja osittain kansallisista politiikan linjauksista.

Kansainvälinen vertailu paljastaa ongelman

Jos verrataan lääkehinnoittelu eri maihin, Suomi asettuu usein korkeampien hintojen puolelle. Tämä pätee erityisesti joihinkin tavallisiin, pitkäaikaisesti käytettäviin lääkkeisiin. Pohjoismaiset vertailut ovat erityisen kiinnostavia, koska maat ovat muussa suhteessa hyvinkin samankaltaisia – sosiaaliset järjestelmät, kansantulot ja elintaso ovat vertailukelpoisia.

Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomen lääkehinnat ovat usein korkeammat kuin Ruotsissa ja jopa Tanskassa. Tämä heijastaa osittain sitä, että Suomen lääkemarkkina on pienempi, mikä saattaa nostaa hintoja. Pienemmillä markkinoilla kustannukset jakautuvat harvemmille potilaille, mikä voi johtaa korkeampiin yksilökohtaisiin hintoihin.

Silti ero tuhannen euron ja viidenkymmen euron välillä on liian suuri selitettäväksi vain markkinarakenteella. Siinä näkyy myös erilaisen hinnoittelupolitiikan vaikutukset.

Potilaat joutuvat vaikeaan tilanteeseen

Lääkehintaiden nousu aiheuttaa konkreettisia ongelmia potilaille. Monet ihmiset joutuvat tekemään vaikeita valintoja: ostaako lääkkeen vai säästää rahaa muualla. Kroonisesti sairaiden ihmisten kohdalla valinta ei ole mikään – lääkkeet ovat välttämättömiä.

Appelgrenin tapauksessa ratkaisu oli mahdollinen siksi, että perheellä on resursseja ja että Ruotsi on lähellä. Mutta entä ne, joilla ei ole samoja mahdollisuuksia? Joille lääkkeet kuluttavat merkittävän osan kuukausituloista?

Tämä tilanne koskee kymmeniä tuhansia suomalaisiakin. Jokainen, joka käyttää säännöllistä lääkitystä, maksaa potentiaalisesti enemmän kuin naapurimaan asukkaat. Pitkällä aikavälillä tämä voi kertyä merkittäviksi summiksi, joista kärsii perheiden talous ja ehkä myös terveydenhoito, jos potilaat jäävät ilman lääkitystä kustannusten takia.

Kyse ei ole pelkästään yksittäisten potilaiden ongelmasta. Myös julkisen terveydenhuollon kannalta korkeat lääkkeiden hinnat tulevat kalliiksi. Kun lääkkeiden hinnat nousevat, nousevat myös Kelan maksatettavaksi tulevat summat, vaikka potilaskin maksaa omansa.

Pohjoismaiset erot kertovat politiikan merkityksestä

Lääkehintajen erot Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä eivät ole sattuma. Ne heijastavat eri maiden tekemiä poliittisia valintoja. Ruotsi on neuvotellut aggressiivisemmin lääkevalmistajien kanssa hinnoittelusta, ja myös sen hinnoittelujärjestelmä on muotoiltu eri tavalla.

Euroopan laajuisesti on nähty, miten eri hinnoittelupolitiikat voivat johtaa suuriin eroihin. Jotkut maat ovat ottaneet kovemmat linjat lääkkeiden hintoihin, toiset ovat sallineet valmistajille enemmän liikkumavaraa. Ruotsin tapa näyttää toimivan sen kansalaisille – he saavat lääkkeet halvemmalla.

Suomessa on mahdollista tehdä samoin. Se vaatisi kuitenkin poliittista tahtoa ja valmiutta neuvotella uudelleen lääkevalmistajien kanssa. Se myös vaatisi systeemin kuntoutusta, jotta hinnoittelu olisi entistä tiukempaa ja oikeudenmukaisempaa.

Mitä voidaan tehdä?

Ratkaisut eivät tule itsestään. Potilaiden näkökulmasta tilanne on riittävän vakava, että sille pitäisi tehdä jotain. Yksi polku on vaatia parempaa hinnoittelun sääntelyä. Toinen on lisätä läpinäkyvyyttä siihen, miten hinnat muodostuvat ja mitä ne sisältävät.

Myös Kelan politiikka voisi tuoda muutoksia. Jos Kela neuvottelisi kovemmin valmistajien kanssa tai asettaisi heille tiukempia ehtoja, se voisi auttaa hintojen alentamiseen.

Lyhinä ratkaisuina voidaan mainita esimerkiksi naapurimaan ostojen helpottaminen tai sähköisen reseptin hyödyntäminen kansainvälisesti. Pidempiaikaisesti tarvitaan kuitenkin systeemisen muutoksen vaatiminen, jotta Suomen lääkkeiden hinnat tulisivat kohtuullisemmiksi.

Appelgrenin perhe löysi ratkaisun omaan tilanteeseen, mutta koko järjestelmä kaipaa korjausta. Kun lääkkeen hinta vaihtelee tuhannesta eurosta viiteen kymmeneen euroon riippuen siitä, missä maassa asuu, on selvää, että jotain on vialla.