Lasten määrä vähenee, kannattaako luokanopettajaksi vielä opiskella? Näin vastaavat asiantuntijat

# Lasten määrä vähenee, kannattaako luokanopettajaksi vielä opiskella? Näin vastaavat asiantuntijat

Suomen väestörakenne on muuttumassa merkittävästi. Vaikka koko väkiluku kasvaa maahanmuuton ansiosta, lasten ja nuorten osuus väestöstä pienenee tasaisesti. Tämä demografinen muutos herättää kiinnostavia kysymyksiä koulutuspolitiikan osalta: miten opettajakoulutusta tulisi mitoittaa tulevaisuuden tarpeisiin, ja kannattaako nuorten vielä ajatella luokanopettajatutkinnosta uraa rakentaessaan?

Kysymys ei ole yksinkertainen eikä siihen ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Asiantuntijat koulutusalalta, kunnallisista organisaatioista ja tutkimusmaailmasta tuovat esiin hyvin erilaisia näkemyksiä asiaan. Osa painottaa, että merkittäviä muutoksia opettajakoulutuksen volyymeihin ei tulisi tehdä ilman syvällisempää analyysia, kun taas toiset näkevät selkeitä signaaleja siitä, että koulutettavien opettajien määrää tulisi tarkastella kriittisesti.

Väestömuutokset vaikuttavat koulujen kokoon

Tilastokeskuksen tiedoista käy ilmi, että syntyvyys Suomessa on laskenut ja väestö ikääntyy. Perheitten keskimääräinen lapsiluku on pienentynyt, eikä muutoksen näkyvät helpotettavan lähivuosikymmenillä. Kun lapsiluku vähenee, vähenee myös kouluihin tulevien oppilaiden määrä. Lukujen mukaan perusopetukseen osallistujien määrä tulee vähenemään 2000-luvun loppuun asti, ellei muutosta tuoda maahanmuuton kautta.

Eräät kunnat ovat jo joutuneet tekemään vaikeituja päätöksiä koulujen yhdistelyistä ja sulkemisista, koska oppilasmäärät ovat pienentyneet merkittävästi. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, kuinka monta opettajaa tarvitaan. Jos oppilasmäärä vähenee kymmenen prosenttia seuraavien kymmenen vuoden aikana, vähentyy myös opettajien tarve samansuuruisesti, ellei opetuskoot tai opettajien tehtävät muutu merkittävästi.

Asiantuntijat: Tarkempaa tietoa tarvitaan

Suomen Rektori-liitto ja muut korkeakoulun johtajia edustavat organisaatiot ovat korostaneet, että mitään radikaaleja päätöksiä opettajakoulutuksen määristä ei tulisi tehdä ilman perusteellista analyysia. He muistuttavat, että nykyisten ennusteiden lisäksi tulee ottaa huomioon monet muut tekijät: kansainvälisen opiskelijavirran muutokset, opettajien poistuminen ammattista eläköitymisen kautta, sekä mahdolliset muutokset opetussuunnitelmissa.

Koulutushallinnon puolelta tulee kuitenkin myös toinen näkökulma. Eräät kunnat ja kaupungit, joilla on suoria kokemuksia opettajapulasta tai -ylijäämistä, näkevät, että opettajakoulutuksen volyymia olisi hyvä arvioida uudelleen. Erityisesti luokanopettajakoulutuksessa, joka tuottaa yleisopettajia, volyymit nähdään joiltakin osin liian korkeina suhteessa ennakoidtuun kysyntään.

Opettajien eläköityminen muuttaa laskelmia

Yksi merkittävä tekijä, joka monesti unohtuu keskustelussa, on opettajien normaali poistuminen ammattista. Seuraavien 15–20 vuoden aikana merkittävä osa nykyisistä opettajista eläköityy. Tämä luo jatkuvaa tarvetta uusille opettajille, vaikka oppilasmäärät vähenisivät. Jotkut asiantuntijat korostavat, että juuri tämän vuoksi opettajakoulutusta on ylläpidettävä riittävällä tasolla tulevaisuudessa.

Toisaalta on myös todettu, että mikäli koulun rakenteet muuttuisivat – esimerkiksi jos opetusryhmien koot kasvaisivat tai opetusmallit muuttuisivat digitalisaation myötä – voisi opettajatarve muuttua ennakoimattomasti. Tämä epävarmuus tekee mitoituksesta haastavan.

Kannattaako opiskelupaikkoja silti valita?

Nuorille, jotka miettivät luokanopettajaopintoja, tilanne on sekava. Toisaalta ammatti on tärkeä ja arvokas, ja kysyntää on edelleen. Toisaalta pitkän opintokierroksen jälkeen valmistuville opettajille saattaa odottaa vaihteleva työmarkkinatilanne. Jotkut asiantuntijat ohjaavat nuoria muiden opettajankoulutuksen alojen – kuten erityisopettajuuden tai opettajaopintojen yksittäisten moduulien – pariin, joissa kysyntä on vakaampi.

Kouluhallinnon puolella pohditaan myös, voitaisiinko opettajia kouluttaa jatkossa entistä joustavammin. Modulaarinen koulutus, joka mahdollistaisi opettajille sivuaineiden tai erityistehtävien opiskkelun, voisi tarjota ratkaisun osille nykyisistä kapasiteettiongelmista. Näin opettajilla olisi enemmän mahdollisuuksia työllistyä erilaisissa tehtävissä.

Tulevaisuus on avoin

Toistaiseksi ei ole tehty mitään radikaaleja muutoksia opettajakoulutuksen rakenteeseen tai volyymiin. Hallinnon tasolla sekä korkeakoulupuolella jatketaan seurantaa ja arviointia. Seuraavat viisi vuotta tulevat olemaan kriittiset sen kannalta, kuinka hyvin kehitystä pystytään ennustamaan ja mitoittamaan.

Monen asiantuntijan mielestä ratkaisua ei tulisi hakea pelkästään opettajakoulutuksen määrien vähentämisestä, vaan laajemmasta pohdinnasta siitä, minkälaista osaamista ja osaamista tulevaisuuden koulut tarvitsevat. Digitalisaatio, monikulttuuristuva oppilaaskunta ja muuttuvat opetuksen menetelmät asettavat opettajille entistä monimuotoisempia vaatimuksia. Näiden haasteiden parissa opettajankoulutuksen tehtävä tulee muuttumaan, riippumatta siitä, miten oppilasmäärät kehittyvät.

Täällä hetkellä nuorten päätöksessä valita luokanopettajaksi kouluttautuminen tulisi pohjata enemmän ammatin sisäisiin mittoihin – mitä haluaa tehdä, miten näkee itsensä osana koululaitoksen tulevaisuutta – kuin pelkästään markkinaperusteisiin ennusteisiin. Hallinto ottaa tehtäväkseen mitoittaa koulutusvolyymit järkevästi, mutta lopulta ammatin vitaliteetti ratkotaan niiden tekijöiden kautta, jotka valitsevat tämän uran omasta kiinnostuksestaan.