Naton yhteisen ilma- ja ohjuspuolustuksen amerikkalainen komentaja Jason T. Hinds varoittaa, että Venäjän sotilaallisessa ajattelussa korostuvat alueet, joilla vastustajan toimintavapautta pyritään rajoittamaan pitkän kantaman aseilla, ilmatorjunnalla ja elektronisella vaikuttamisella. Suomen kannalta arvio on vakava, sillä tällaisia niin sanottuja A2/AD-kuplia voitaisiin kriisitilanteessa hahmotella paitsi Pohjois-Suomen suunnalle myös maan eteläosiin. Nato korostaa, että liittokunta harjoittelee tällaisten järjestelmien murtamista ja oman toimintavapautensa turvaamista.
A2/AD-kupla tarkoittaa pääsyn estämistä ja toiminnan vaikeuttamista
A2/AD-käsitteellä tarkoitetaan sotilaallista kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on estää vastustajaa pääsemästä tietylle alueelle tai vaikeuttaa sen toimintaa siellä. Lyhenne tulee ajatuksesta, jossa yhdistyvät alueelle pääsyn estäminen ja alueella toimimisen rajoittaminen. Käytännössä kyse ei ole yhdestä asejärjestelmästä, vaan useiden keinojen muodostamasta verkosta.
Tällaiseen kokonaisuuteen voi kuulua pitkän kantaman ilmatorjuntaa, meritorjuntaohjuksia, ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia, lennokkeja, tutkia, häirintäjärjestelmiä, kybervaikuttamista ja tiedustelua. Niiden avulla vastustaja pyrkii luomaan alueen, jossa toisen osapuolen lentokoneiden, alusten, joukkojen ja huoltoreittien käyttö muuttuu riskialttiiksi tai hitaaksi.
Suomen kannalta A2/AD-ajattelu liittyy erityisesti maantieteeseen. Suomi sijaitsee Naton pohjoisella sivustalla, Venäjän rajanaapurina ja Itämeren alueen yhteyksien kannalta keskeisellä paikalla. Pohjois-Suomen kautta kulkevat yhteydet Norjaan ja Ruotsiin ovat sotilaallisesti merkittäviä, ja etelässä korostuvat pääkaupunkiseutu, meriyhteydet, satamat, lentokentät ja Itämeren reitit.
Jos kriisitilanteessa jokin alue pyrittäisiin muuttamaan vastustajalle vaikeasti lähestyttäväksi, vaikutukset eivät rajoittuisi vain sotilaallisiin kohteisiin. Ilmatilan käyttö, meriliikenne, huolto, viranomaistoiminta ja siviiliyhteiskunnan kriittiset toiminnot voisivat joutua paineen alle. Siksi kyse on myös laajemmasta turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä.
Pohjois-Suomi ja Etelä-Suomi nousevat eri syistä tarkasteluun
Pohjois-Suomen merkitys on kasvanut Naton laajentumisen jälkeen. Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien myötä Pohjois-Euroopan puolustuksellinen kartta muuttui. Norja, Ruotsi ja Suomi muodostavat nyt liittokunnan sisällä yhtenäisemmän pohjoisen alueen, jonka kautta voidaan tukea arktista aluetta, Pohjois-Atlantin yhteyksiä ja Itämeren turvallisuutta.
Venäjän näkökulmasta pohjoinen on tärkeä erityisesti Kuolan niemimaan vuoksi. Alueella sijaitsee Venäjän strategisia sotilaallisia voimavaroja, kuten laivastoa ja ydinasetriadiin liittyviä osia. Kriisitilanteessa Venäjä voisi pyrkiä suojaamaan näitä alueita laajalla puolustusvyöhykkeellä, jonka vaikutukset ulottuisivat myös Suomen pohjoisiin osiin ja niitä ympäröivään ilmatilaan.
Etelä-Suomen merkitys on toisenlainen, mutta vähintään yhtä olennainen. Siellä sijaitsevat valtionhallinnon keskeiset toiminnot, suuri osa väestöstä, tärkeät satamat, lentoliikenteen solmukohdat ja teollisuuden sekä energiantuotannon kannalta keskeisiä järjestelmiä. Lisäksi Etelä-Suomi liittyy suoraan Suomenlahden ja Itämeren turvallisuuteen.
A2/AD-ajattelun kannalta eteläinen Suomi voisi joutua tarkasteluun, koska alueella yhdistyvät sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet. Jos vastustaja kykenisi uhkaamaan ilmatilaa, meriyhteyksiä tai tärkeitä tukikohtia, se voisi pyrkiä hidastamaan liittolaisten avun vastaanottamista ja vaikeuttamaan päätöksentekoa. Tällainen vaikutus ei edellyttäisi alueen miehittämistä, vaan jo uhka ja epävarmuus voisivat olla osa painostusta.
Ilmavoimien merkitys korostuu pelotteessa
Naton ilma- ja ohjuspuolustuksen näkökulmasta ilmavoimat ovat keskeinen osa pelotetta. Niiden vahvuus perustuu nopeuteen, joustavuuteen ja pitkään toimintasäteeseen. Lentokoneet voivat siirtyä nopeasti alueelta toiselle, tukea liittolaisia, valvoa ilmatilaa ja tarvittaessa vaikuttaa kaukana sijaitseviin kohteisiin.
Suomen ilmavoimat ovat jo pitkään harjoitelleet toimintaa hajautetuista tukikohdista. Tämä tarkoittaa, että koneita, henkilöstöä ja huoltoa voidaan siirtää useisiin paikkoihin, myös varsinaisten päätukikohtien ulkopuolelle. Malli lisää selviytymiskykyä, koska vastustajan on vaikeampi lamauttaa koko järjestelmää yhdellä iskulla tai rajatulla määrällä iskuja.
Nato-jäsenyyden myötä Suomen ilmavoimat ovat osa laajempaa liittokunnan puolustusjärjestelmää. Tämä tuo lisää tiedustelutietoa, yhteisiä toimintamalleja, harjoittelua ja mahdollisuuden tukeutua liittolaisten voimavaroihin. Samalla Suomen oma maantieteellinen asema antaa Natolle uusia mahdollisuuksia pohjoisen ja Itämeren alueen puolustamiseen.
A2/AD-kuplien murtaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä. Se edellyttää tarkkaa tilannekuvaa, tiedustelua, elektronisen sodankäynnin osaamista, ilmatorjunnan lamauttamista, kyberpuolustusta, pitkän kantaman vaikuttamista ja eri puolustushaarojen yhteistoimintaa. Käytännössä kyse on kokonaisuudesta, jossa ilmavoimat, maavoimat, merivoimat, avaruuteen perustuvat järjestelmät ja tietoverkot liittyvät toisiinsa.
Nato harjoittelee toimintavapauden säilyttämistä
Liittokunnan kannalta keskeinen kysymys on, pystyykö se toimimaan myös sellaisessa ympäristössä, jossa vastustaja pyrkii sulkemaan ilmatilaa, häiritsemään viestiyhteyksiä ja uhkaamaan tukikohtia. Harjoituksissa korostuvat siksi kyky siirtää joukkoja nopeasti, käyttää vaihtoehtoisia tukikohtia, suojata huoltoa ja palauttaa toimintakyky häiriöiden jälkeen.
Suomessa järjestettävät ja Suomeen liittyvät harjoitukset ovat muuttuneet aiempaa laajemmiksi. Niissä testataan paitsi asevoimien yhteistoimintaa myös sitä, miten liittolaisten joukot saapuvat maahan, käyttävät väyliä ja toimivat yhdessä suomalaisjoukkojen kanssa. Pohjoisessa harjoitellaan arktisia olosuhteita, pitkiä etäisyyksiä ja harvaa infrastruktuuria. Etelässä painottuvat tiheämpi liikenne, väestökeskittymät, meriyhteydet ja kriittinen infrastruktuuri.
A2/AD-ympäristöön varautuminen merkitsee myös sitä, että puolustuksen on kestettävä ensimmäiset häiriöt. Jos tutkia häiritään, satamia uhataan tai lentokenttiä yritetään lamauttaa, järjestelmien on kyettävä jatkamaan toimintaa vaihtoehtoisilla tavoilla. Tämä koskee myös siviiliviranomaisia, sillä nykyaikainen turvallisuus ei jakaudu selvästi sotilaalliseen ja siviilipuoleen.
Suomen vahvuutena pidetään kokonaisturvallisuuden mallia, jossa viranomaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta varautuvat häiriöihin yhdessä. A2/AD-ajattelun kaltaisessa uhkakuvassa tämä on tärkeää, koska paine voisi kohdistua yhtä aikaa ilmatilaan, tietoliikenteeseen, energiahuoltoon, satamiin ja päätöksentekoon.
Venäjän toiminta muokkaa Suomen turvallisuusympäristöä
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että pitkän kantaman aseet, droonit, ilmatorjunta ja elektroninen sodankäynti ovat nykyaikaisen sodankäynnin keskiössä. Samalla sota on paljastanut, että puolustusjärjestelmät kuluvat nopeasti ja että kyky korvata menetyksiä, tuottaa ammuksia ja ylläpitää huoltoa on ratkaiseva.
Suomen näkökulmasta varoitus mahdollisista A2/AD-kuplista ei tarkoita välitöntä uhkaa, vaan sotilaallisen suunnittelun realistista lähtökohtaa. Puolustuksessa varaudutaan siihen, mitä vastustaja voisi yrittää tehdä, ei vain siihen, mitä se juuri nyt tekee. Tällainen varautuminen on osa pelotetta: mitä paremmin Suomi ja Nato osoittavat kykenevänsä toimimaan myös vaikeissa oloissa, sitä vähemmän vastustajalla on kannustimia kokeilla painostusta.
Venäjän tavoitteena voisi kriisissä olla liittokunnan päätöksenteon hidastaminen, avun saapumisen vaikeuttaminen ja epävarmuuden lisääminen. A2/AD-kupla olisi tällöin väline, jolla pyrittäisiin vaikuttamaan sekä sotilaallisiin operaatioihin että poliittiseen arvioon tilanteen riskeistä. Vastatoimena Nato pyrkii osoittamaan, että sen joukot voivat liikkua, toimia ja tukea jäsenmaita myös uhattujen alueiden läheisyydessä.
Suomen turvallisuuspolitiikassa tämä merkitsee jatkuvaa panostusta ilmapuolustukseen, ohjuspuolustukseen, tiedusteluun, valvontaan, liikkuvuuteen ja huoltovarmuuteen. Myös liittolaisten kanssa yhteensopivat järjestelmät ja harjoiteltu päätöksenteko ovat keskeisiä.
Varoitus korostaa pitkäjänteisen varautumisen tarvetta
A2/AD-kuplista käytävä keskustelu voi kuulostaa tekniseltä, mutta sen ydin on yksinkertainen: kriisitilanteessa vastustaja pyrkii rajoittamaan toisen osapuolen vapautta toimia. Suomen sijainti tekee tästä kysymyksestä erityisen tärkeän, sillä maa on sekä Naton rajavaltio että pohjoisen Euroopan yhteyksien solmukohta.
Nato-kenraalin arvio nostaa esiin sen, että Suomea ei tarkastella puolustuksessa yhtenäisenä takamaana, vaan eri alueilla on erilainen sotilaallinen merkitys. Pohjoisessa korostuvat arktinen ulottuvuus ja yhteydet länteen. Etelässä painottuvat väestö, hallinto, meriyhteydet ja liittolaisten tuen vastaanotto. Molemmissa tapauksissa toimintavapauden säilyttäminen on ratkaisevaa.
Suomen kannalta rauhallinen mutta määrätietoinen varautuminen on paras vastaus. Se tarkoittaa puolustuskyvyn vahvistamista, liittolaissuhteiden syventämistä ja yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpitämistä. Samalla se tarkoittaa realistista keskustelua siitä, millaisia keinoja Venäjä voisi käyttää painostaakseen naapurimaitaan ja Natoa.
A2/AD-kuplien mahdollisuus ei muuta Suomen turvallisuusratkaisuja yhdessä yössä, mutta se vahvistaa jo tehtyjen päätösten merkitystä. Ilmapuolustus, liikkuvat joukot, hajautettu toiminta, vahva huoltovarmuus ja liittokunnan yhteinen harjoittelu muodostavat kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on tehdä painostuksesta ja sotilaallisesta seikkailusta liian kallista. Juuri siihen pelote perustuu.
Ladataan kommentteja...